Ahoy!

Hellurei piippolit ja lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille! :) Vastaanotin taas muutamia uusia kuvia kesän näppäilyistä, ja sain mainion syyn esitellä sekä otokset että erään ostokseni samalla kerralla. En ole mitenkään merkkien perään, minulle riittää, että esine, vaate, kengät, tai mikä hyvänsä, miellyttää silmääni. Kylkeen painettu logo ei houkuttele minua, pikemminkin päinvastoin. Mutta tämän tarpeellisuuden kohdalla joustin, sillä kohtaamisemme oli rakkautta ensisilmäyksellä (hihihihih). Uskon, että lähes jokainen silmälasien käyttäjä tuskastelee, kun tulee aika päivittää kakkulat uusiin. Malleja, merkkejä ja värivaihtoehtoja on pilvin pimein, ja niiden joukosta tulisi löytää juuri itselle sopivat. Ja mielellään sellaiset, joita haluaisi käyttää useamman vuoden ajan.
Pränikät rillit maksoivat pitkän pennin, mutta ovat ensimmäiset lasini, jotka tuntuivat heti omilta. Piilarien käyttönikin on vähentynyt, sillä persoonallisia laseja on mukava käyttää ja ne tuovat oman säväyksensä asuun kuin asuun.

De Luxe

Tässä muutama "in action"-kuva ripauksella seilorimeininkiä.

Pursi-Pirjo

Ay ay Captain!

Tämä kokonaisuus sopii myös Insanityn blogissa olleeseen "kahdenkympin asu"-haasteeseen (kuten melko moni muukin vaatekertani). Tennarit maksoivat kympin ja ne on ostettu Aseman Merkkarista, mekko on puolestaan H&M:ltä ja kustansi kahdeksan euroa siinä olleen pienen reiän vuoksi. Huivin (ja kengätkin) olen saanut lahjaksi.

"Niin hyvää tuulta!"

Kiitokset jälleen Topi Pakariselle kuvista!

Kuvaukset Suomäellä pt. II

C'est moi-linja jatkuu. Sain tänään muutamia lisäkuvia Suomäen kuvauksista, ja koska tiedän, että ruudun takana vartoo ainakin yksi nostalgiannälkäinen lukija, niin laitan nämä heti näytille. Erityisterkut siis Kaaville! :)

Reetta

Ajan tarina

Täytyy sanoa, että tästä kesästä olisi jäänyt kurjemmat muistot ilman näitä kuvauksia. Toiset erityisterkut lähetänkin siis kuvaajalle ja ystävälleni Topi Pakariselle. Oot timantti!

Kuvaukset Suomäellä

(Laitan teille kuvapainoitteisen postauksen ja kirjoittelen myöhemmin kuulumisistani. Vajaa kuukausi sitten elämä kolhaisi taas, mutta haluan kirjoittaa siitä tarkemmin, kunhan jaksan käsitellä asiaa syvemmin.) 

Olemme käyneet freelance valokuvaaja Topi Pakarisen kanssa kuvailemassa ja tässä murto-osa otoksista. Kuvausmiljöönä toimi isäni lapsuudenkoti Suomäki. Otin myös Miron mukaan muutamaan kuvaan, suurimman osan ajasta misse viipotti valjaissa joku perheenjäsenistäni perässään. Sää oli todellisuudessa epävakaa ja pilvinen, mutta nämä otokset näyttävät ihanan kesäisiltä. 

Vaihtoehto Elovena?

Suomäen pikku emäntä

Jatkoa seuraa :)

Comeback numero 43.

Moiiiiiiiiiiii! :)

Voisin syleillä teitä kaikkia, jotka olette jaksaneet käydä tauonkin aikana tiirailemassa josko olisin palannut takaisin. Tänään on se päivä, jolloin teidän ei enää tarvitse tuijottaa edellisen postauksen posliinihahmoja silmästä silmään, vaan saatte lukea aivan tuoretta tekstiä :) 

Mun tekisi niin mieleni kirjoittaa tänne mitä mulle oikeasti kuuluu, mutta en kehtaa. Saisin kenties sympatiaa ja neuvoja tilanteisiini, mutta samalla menettäisin ah-niin-rakkaan kontrollin. Tällä hetkellä salaisuuksien verhon hallittu raottaminen tuntuu turvallisemmalta kuin avoimuus.

Pähkinänkuoressa voisin sanoa, että tänä vuonna on tapahtunut jo aivan tarpeeksi, eikä pelkästään hyviä asioita. Stressistä on jo tullut osa minua ja sietokykyni on venyttänyt rajojaan kymmeniä kertoja. Mutta yritän yhä edelleen poimia tänne blogiin niitä mukavia juttuja ja pilvien hopeareunuksia ainaisen surkuttelemisen sijaan.

Olen paraikaa viikon mittaisella lomalla ja reissasin Konnevedelle ja Lahteen festaroimaan. Alla olevat otokset räpsäistiin Häyrylänranta Bluesissa Menneisyyden vankien soittaessa taustalla. Usva peitti järven niin houkuttelevasti, että tallensimme muutaman hetken myös kuvalliseen muotoon. Kaikista tämän postauksen kuvista kuuluu suuri kiitos valokuvaaja Topi Pakariselle. 

Usvaneito

Huomatkaa kuinka hyvin vyö ja siskolta lainatut kumpparit mätsäävät :)

Myös Samuli Putro esiintyi Bluesissa ja hänen perässään sinne oikeastaan meninkin. Ja kyllä kannatti! Jossain vaiheessa melkeinpä inhosin herran tuotantoa, mutta onneksi mieli muuttuu ja maailmankatsomus muovautuu avarammaksi. En ole ennen kokenut keikalla (tai ylipäätään missään esityksessä) sellaista tunnemylläkkää, kuin nyt. Itketti, nauratti, laulatti ja tanssitti yhtä aikaa... Kuulin keikan aikana ensimmäisen kerran kappaleen "Tuhkaa korulippaassa" ja siitä tuli heti mun uusi voimabiisi. 

"Elämällämme on tarkoitus
Ja joka hetkessä kauneutta
Emme ole automaatteja
Välilyöntejä ruudulla

Elämällämme on tarkoitus
Jokaisen tarina on arvokas
Emme ole tyhjänpantteja
Tuhkaa korulippaassa"

Kyseistä kappaletta voi käydä fiilistelemässä vaikkapa täällä.

Samuli Putro ja allekirjoittanut

Kyllä se elämä kantaa, ollaan enkeleitä toinen toisillemme :)

Viikkokatsaus 1/2

Miulla alkoi talviloma ja ajattelin aloittaa sen päivittämällä tänne viimeisen viikon kohokohtia. 

Torstaina 21.2. (joko siitäkin on niin pitkä aika?!) löysimme tiemme Länsi-Puijon koululle katsomaan Liikkuva teatteri Kepsutin näytelmää Pappa ja Merikilpikonna.
Esityksen alkua odotellessamme leikimme turistia ja räpsimme kuvia mm. koulun ruokalassa olevista hauskoista ja inspiroivista kuppihahmoista.

Tuo pikkuneiti on tosi symppis :)

Herra Harja

Itse esitys oli sanalla sanoen mahtava! Näytelmä oli kokonaisuudessaan laadukkaasti toteutettu eikä se ollut perinteinen lasten- ja nuortennäytelmä lässyttävine ja mukahauskoine eläinhahmoineen. Suosittelen katsastamaan näytelmän tai vaihtoehtoisesti tilaamaan poppoon esiintymään (ks. Kesputti-linkki yllä).

Näytelmän Pappa ja merikilpikonna Poika eli Henna Eronen

Alla olevassa kuvassa on merikilpikonnan suomalaisen viittomakielen viittoma. Ja samalla sain hyvän tekosyyn esitellä kynsiäni, jotka ovat kasvaneet kivasti. Vasemmassa peukalon kynnessä näkyvä piste on neulahuovutusneulasta tullut mustelma, jonka avulla on hauska seurata kynnen kasvunopeutta :)

Merikilpikonna, peukut toimivat "evinä"

Pulpettikuva saa toimia samalla myös jonkinlaisena asuesittelynä. Sain muutama viikko sitten kaappejaan raivanneelta siskoltani perinnöksi kolmet farkut, hameen, kaksi mekkoa ja kaksi paitaa; suosikeiksi nousseet pillifarkut näkyvät kuvassa. Haluaisin esitellä enemmänkin vaate- ja kenkähankintojani blogissa, mutta tuntuu etten saa niistä edustavia kuvia sitten millään...

Lauantaina olin jalkeilla jo puoli seitsemän aikaan (eli aikaisemmin kuin arkena :D) ja siitä kehkeytyikin mukava päivä. Aamulla ja iltapäivällä toimin hovikuljettajana ja hoidin kotia. Illemmalla pääsin koeponnistamaan ihan oikeaa hulavannetta, jota oli huomattavasti helpompi pyörittää, kuin sellaista muovista rutkulaa; vaikka alla olevasta in action-kuvasta voisikin päätellä toisin. Ilme kuitenkin kertonee, että veri ei maistu suussa ja vatsalihakset saivat treeniä sekä vanteen pyörittämisen että itselleen nauramisen seurauksena.

Helppoa ja hauskaa. Tai ainakin hauskaa.

Illalla menimme Lillukan, Lallukan ja Sallukan kanssa laulamaan karaokea. Tai tytöt lauloivat ja keräsivät faneja, minä keskityin taputtamiseen. Ylitin itseni julkilaulamisen sijaan toisella tavalla ja pukeuduin violetteihin farkkuihin. Hurjaa! (Eikä aivan niin kamalaa, kuin ensin ajattelin.)

Värivarkut

Sunnuntaina tehtiin koko perheen voimin visiitti sukumme patriarkan, 98-vuotiaan isänisän luokse. Viikonlopun hurahdettua nopeasti ohi, oli aika palata opinahjoon ja suorittaa pari koetta pois päiväjärjestyksestä.

Torstaista tuli (tähän mennessä) viikon kivoin päivä, kun tapasimme Terin kanssa pitkästä aikaa. Vaihdoimme lahjojakin; minä sain Teriltä ystävänpäivälahjan ja hän puolestaan joululahjan. Ajatushan se on tärkein, ei ajoitus, eikö.

Vaahtokarkeilla täytetty perhosboxi

Kävimme tutustumassa Kuopion uusimpaan kirpputoriin, kirpparilla.fi:hin. Siellä on yli 400 myyntipöytää, joista tutkimusmatkailija voi löytää vaikka mitä aarreita ja kallisuuksia. Kirppari oli siisti ja avara, tuotteet olivat hyväkuntoisia ja hinnat kohtalaisia. Taidan esitellä omat ostokseni Viikkokatsauksen kakkososassa, jotta tästä ei tule turhan pitkää sepustusta. Ja kerron myös talossamme sattuneesta "tulipalosta"! 

Tavaraa silmänkantamattomiin

Teri löytöjensä kanssa

"Mennään yhdessä kuolemaan sinne"

Terppaleiskaus!

Pistän heti tähän alkuun linkin päivitettyyn postaukseeni Sommaren är kort, jossa olin jakanut virheellistä informaatiota. 

Mutta nyt, toivottavasti virheettömämmän postauksen kimppuun! 
Raflaava otsikko on sitaatti ystäväni Paulan viestistä, kun informoin hänelle saaneeni kuumeen päivää ennen odottamaamme stand up-iltamaa. Lentsu hellitti otettaan molempien kehoista sen verran, että uskalsimme lähteä loppuunmyytyyn Kuopion Komediafestivaalin Pre-Weekendiin Introon. Viihdyttäjinä toimivat MC Mikko Vaismaa, Anders Helenius sekä kertaalleen keikkailun lopettanut Teemu Vesterinen. 

Anders Helenius

Anders ei heittänyt Bamse-läppää, kuten viime vuonna, vaikka sitä kieli pitkällä odotin ja telepaattisesti toivoin. Mies oli myös laihtunut ja näin ollen puolet hänen keikkamateriaalistaan oli hikoiltu lenkkipolulle (tai minne lie, tarina ei  kerro). Enää ei kuultu vitsejä heimovaimon vartalosta tai konsolipelejä pelaamalla hankituista pakaroista... Mutta aika aikaansa kutakin et cetera.

Teemu Vesterinen

Asunani toimi Cubuksen alesta (äidin) bongaama mekko, joka siis näyttää vyön kanssa erehdyttävästi kahdelta erilliseltä vaatekappaleelta.

Seuraavan kuvan myötä taitaa särkyä illuusio siitä, että oltaisiin oltu jossain glamourimmassakin ympäristössä ottamassa asukuvia. Kuvan oikeaan reunaan sijoittuneen käsipyyhekasan sentään rajasin pois...

Mekko Cubus
Vyö Kontti
Kengät Bullboxer, Sokos

Minä ja elämänsä ensimmäisestä stand up-esityksestä hengissä selvinnyt Paula jatkoilla. Köhäkaksikko kylvää kauhua. Tai flunssaa.

"Katse tulevaisuuteen... Ei! Nyt te katsotte ihan eri tulevaisuuteen, katsokaa yhteiseen sellaiseen!"

Voisin ympätä tähän samaan syssyyn muutaman muunkin asukuvan, siskoni otti nämä joulushoppailujen jälkimainingeissa. 

Paita Anttila
Hame Seppälä
Kengät DinSko

Kattokaa nyt tätä värin määrää, uusi takkikin on punainen! :) Alkuun emmin tuota väriä, mutta kun malli oli just eikä melkein miulle sopiva, niin päätin rohkaistua (totuuden nimissä: tarvittiin siinä seuralaisten patisteluakin) enkä ole katunut. Rrrrrakastan tuota pomppaa! Samaisella shoppailureissulla hankittu veska ei sen sijaan pääse yllättämään kokonsa eikä värinsä puolesta.

Takki Halonen
Laukku Seppälä

Toivottavasti te olette pysyneet terveinä!

Koska meillä on joulu

Koulun ja arjen imettyä mehuja blogiharrastukselta jäi syysloman kivuusjututkin kokonaan esittelemättä. Ajattelinkin tehdä taas yhden tällaisen sekametelipostauksen, jossa on mukavia asioita parin viikon ajalta.

Alkuloman olin kaupungissa ja viikon puolessa välissä suuntasin Konnevedelle. 
Poimin tv:stä suklaatryffelien reseptin ja kötösteltiin niitä äidin ja siskon kanssa. Resepti sisälsi peräti kolmea ainesosaa: paketillisen Domino-keksejä, maustamatonta tuorejuustoa ja päälle sulatettua suklaata. Isällekin maistui! :)

Käytiin naisväen kanssa myös sienimetsässä, saaliiksi saatiin ihan mukava kasa suppilovahveroita.

Samalla reissulla sain äidin ikäisenäni neuloman villapaidan, joka oli miulle oikein passelin kokoinen ja ihanan lämmin. 

Paidalle tulikin samantien käyttöä, kun suuntasimme kulkumme Konneveden Pyhälahdessa sijaitsevaan Navettakinoon katsomaan Niko 2- Lentäjäveljekset- rainan 3D-version. Ja kyllä, teatterin nimi tulee siitä, että se todella sijaitsee vanhassa navetassa, syntytarinan voi lukea tämän linkin takaa. Elokuva oli ensimmäinen 3D-leffa, jonka olen katsonut ja nyt kokemusta rikkaampana voin sanoa, että olisi kannattanut valita silmälasien sijaan piilarit. Alkuleffa kului kaksien lasien kanssa tuskastellessa, mutta kun sopiva balanssi löytyi, niin saatoin nautiskella tarinasta. (Siitäkin huolimatta, että minua hieman ketutti katsoa joulujuttuja lokakuussa... Koko juhlalta menee terä, kun kaupat pursuavat joulukrääsää jo syksyllä eikä missään voi välttyä tonttupukuihin verhoillulta piiloviestiltä: "kuluttakaa, kuluttakaa!" Muutenkaan kaupat eivät koskaan voi elää sitä hetkeä mitä kuluttajat elävät. Uikkarit pitäisi osata ostaa jo huhtikuussa, syystakit heinäkuussa jne. Murrurroar!)

Kamerassa ei ollut paljoa latinkia jäljellä, joten kuvia sain napattua nämä kaksi. Ensimmäisessä on mitä ilmeisimmin vanha projektori ja toisessa yleiskuva salista.

Navettakino

Lomalauantaina oli vuorossa juhlat ystäväni Riikan luona. Matkustin pääkallopaikalle bussilla eikä se pitkän paussin jälkeen sujunutkaan aivan kommelluksitta. Ensinnäkin olin katsonut pysäkin väärin ja meinasin myöhästyä koko autosta. Maksettuani matkan pulloja keräämällä hankituilla hiluilla (koulumatkat voivat olla rikastuttavia kokemuksia, kiitos ES-jonnet) pyysin kuskia pudottamaan minut oikealle pysäkillä pois. Puolimatkassa hän vitsaili, että mikäli unohtaisi pysäkkini, voitaisiin ajella toinen kiekka Kuopion kautta. Turinoimme siinä niitä näitä ja erään huoltoaseman kohdalla kuski alkoi epäröidä. Hänen mukaansa reitti jatkaisi seuraavasta risteyksestä takaisin Kalakukkokaupunkiin. Pikaisen puhelun jälkeen selvisi, että olimme sittenkin huristelleet oikean pysäkin ohi ja minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin lähteä talsimaan takaisin päin. Iltaan mahtui vielä muitakin sattumuksia, mutta kokonaisuudessaan se oli oikein onnistunut.

Ja sitten hyppäämme viime aikaisiin tapahtumiin. Vaikka just viime postauksessa sanoinkin, että jäämällä kotiin voi jäädä paitsi paljosta hauskasta, niin silti arvoin perjantai-iltana jaksaisinko huristella Maaningalle iltaa istumaan. Shame on me! Sain kuin sainkin ahterini nostettua penkistä, kävin hakemassa alkoholitonta siideriä ja suuntasin maalle. Perille päästyäni minun oli jäätävä hetkeksi ulos ihastelemaan pakkasillassa kirkkaana loistavaa tähtitaivasta. 

Trubaduurit

Muutenkin lämminhenkisen ja mukavan illan kruunasi ehdottomasti se, kun pääsimme koeponnistamaan Jonin kaukoputkea. Alkuun tuntui, ettei sieltä putkesta näkynyt mitään, mitä ei paljain silminkin erottaisi, mutta kun saimme Jupiterin tähtäimeen, jouduin pyörtämään puheeni. Oli todella jännittävää nähdä kuut ja planeettaa kiertävät renkaat omin silmin.

Teri, Henna, Joni ja Pete 9.11.12

Minä avartamassa maailmaani

Lainavaatteissa tähtiä tiirailemassa

Hyvät kokemukset, parempi mieli

Loppuun laitan vielä kuvan Terin&Peten toisesta berninpaimenkoirasta, Passosta. Semmoiset koiranpennunpehmoiset terveiset kaikille lukijoille!

24

Eräänä synkkänä ja myrskyisenä marraskuun iltana kaksikymmentäneljä vuotta sitten...Synnyin minä. Tämä postaus käsittelee lauantaina juhlittuja synttäreitäni, esittelen myös saamani mainion muikeat lahjat. Vaikka materia toki lämmittääkin mieltä, niin paras lahja oli silti tajuta kuinka paljon ihania ihmisiä elämässäni onkaan. Olin jo vähällä perua koko juhlat, sillä sain aiemmin viikolla kuulla huonoja uutisia eräästä läheisestäni ja lemmikistäni. Näitä tapauksia en halua ainakaan tässä vaiheessa avata enempää, mutta olen tyytyväinen, että päätin kuitenkin juhlia hyvässä seurassa. Sillä niinhän se menee, että mikäli yrittää tietoisesti estää ikäviä asioita tapahtumasta sulkeutumalla kotiinsa, niin ei anna myöskään niille hyville asioille mahdollisuutta tapahtua.  

23+1

Nyt se iän vääristeleminen on vissiin alkanut... Todellisuudessa iskin kakkuun nuo kynttilät, koska unohdin käyttää ne viime vuonna :D Toinen vaihtoehto toki olisi ollut odottaa kahdeksan vuotta, että numerot olisivat jälleen ajankohtaiset. 

Booli numero yksi. Eräs vieras pyysi myöhemmin reseptiä "mikäli haluaa vierailla uudelleen kuoleman porteilla".

Ja sitten niihin lahjuksiin. Sain tänä vuonna todella osuvia, mieluisia ja tarpeellisia paketteja. Olin todella hämilläni ja otettu siitä kuinka paljon ihmiset olivat paneutuneet sopivan lahjan hankkimiseen. Muutama ääneenlausumaton sisustushaavekin toteutui yllättäen.

Isukki pistouvasi miulle uudet talvirenkaat ja huollon Yffeen. Äiti antoi miulle lahjaksi R-Collectionin harmaan puuvillamekon jo aiemmin syksyllä, kun omiin visioihin sopiva osui kohdalle. Pitkäkestoisemmaksi lahjaksi olen saanut Me Naisten-kestotilauksen, se ilahduttaa minua viikoittain. Ja aivan kuin noissa ei olisi jo kylliksi, niin sain vielä kaulakorun, suklaata, purkkaa, ruusuja ja riemunkiljahduksen kirvoittaneen valurautaisen pannunalusen. 

Sisko toimi korvaamattomana apuna juhlavalmisteluissa ja tsemppaajana, jotta juhlakalukin löysi pippalomielensä. Hän toteutti toiveeni antamalla lahjaksi leivontakulhoja, sukkia, pikkareita ja karkkia, osasta kuva alla.

Marjo oli ensimmäinen paikalle saapunut vieras ja hän lahjoi minua itse tekemällään korsetilla, kaulakorulla ja dvd:llä. Uudet somisteet pääsivätkin saman tien tositoimiin. Harmikseni tajusin tätä postausta kootessa ettei muista vieraista ole juurikaan kuvia, joten saatte esittäytyä lahjojenne kautta. Pitäs varmaan palkata joku dokumentoija, niin jäisi kuvallisiakin muistoja...

Aurinko laskee sun selkäsi taa...

Kallokorsetti

Miesväeltä sain nestemäisiä lahjoja. Reino toi "horoskooppitequilaa" ja sitruunan, Tommi paholaisvalkkaria ja Tuomo punaviiniä, "jonka juotuasi tiedät Kaiken".

Sanna ilahdutti minua tuomalla kanttarelleja, joista osa on jo ehtinyt mennä parempiin suihin.

Karo ja Koukka toteuttivat erään sisustushaaveeni. Olen nimittäin koittanut metsästää kädenmallista (koru)telinettä, jonka voisin liimata seinään pyyhekoukuksi. Paikkakin oli jo valmiina, mutta unohdin jälleen laskuista yhden muuttuvan tekijän: kissan. Kädestä oli yksi sormi poikki jo seuraavana päivänä, joten joudun kuoppaamaan pyyhekoukkuidean ja kehittelemään uutta. (Sillä tuskin teline pysyisi ehjänä seinälläkään, jos mourun pään yläpuolella killuisi viekoittelevasti heiluva kankaanpalanen...) Alla olevassa kuvassa kiepautin mutiloidun käden ympärille malliksi muutaman hiuslisäkkeen, jotka sain aiemmin syksyllä siskoltani. Saanpahan nekin esiteltyä samalla :)

Sini ja Viivi toivat De Luxe-lahjan eli lahjakortin AmandaB-sisustusliikkeeseen. 

Tätini ja Riikka kävivät maanantaina ja tiistaina auttamassa lopun synttärikakun tuhoamisessa. Tädiltä sain rahalahjan ja Riikka puolestaan toi teetä, kynttilän ja salmiakkia.

Lämpimät kiitokset ikimuistoisesta illasta Salla, Marjo, Sanna, Sini, Viivi, Karo, Tuomo, Reino, Janne, Tommi, Jarno ja Jari-Pekka sekä terkkuja kaikille radalla mukaan liittyineille, kortteja ja onnitteluviestejä lähettäneille. Te teette elämästä juhlimisen arvoisen! :)