maanantai 19. marraskuuta 2012

Lasiodora klugin moltti

Mainitsin aiemmassa postauksessa, että teen Reginan moltista ihan oman juttunsa ja tässä se nyt olisi. Jos edellisen postauksen kuvat ällöttivät, niin nyt on luvassa vielä rankempaa matskua. Teitä on varoitettu! ;)

Hämähäkkini Regina on moltannut, eli luonut nahkansa, luonani viettämiensä kolmen vuoden aikana neljä kertaa. Vasta tänä kesänä näin spektaakkelin ensimmäisen kerran, joten tapahtumat olivat uusia minullekin. Hämiksen sukupuolen pystyisi parhaiten tarkistamaan juuri vaihdetusta rotsista, mutta tälläkin kertaa homma meni osaltani puihin ja nahka ehti kuivua liiaksi... 
Tiedän, että lukijoideni joukossa on ainakin yksi hämisharrastaja, joten oikaista saa, mikäli tietoni ovat vääriä/vajavaisia. Lisäoppi tässä asiassa kelpaa aina.

Premolt/Proecdysis
Noin paria viikkoa ennen nahanluontia hämiksen vaaleanpunainen "exoskeleton" (mikähän tämä mahtaisi olla suomeksi? "Pehmoluuranko"?) alkaa tummua ja valmistautua murtamaan vanhan nahan tieltään. Tällöin alkaa myös omistajan kuumeinen odottelu ja lemmikin tarkkailu, sillä tarkkaa h-hetkeä ei pysty määrittelemään ennalta. Molttia edeltää myös vaihe, jolloin ruoka ei maita ja tarantella alkaa muuttua kömpelömmäksi nahanluonnin lähestyessä. 

Muistan aivan ensimmäisen nahanluonnin koittaessa säikähtäneeni, kun näin eräänä aamuna lemmikkini rötköttämässä alla olevan kuvan mukaisessa asennossa. Jos joku muu lemmikki makaisi elottomana raajat kohti taivasta, niin luulisin sen heittäneen veivinsä. Myöhemmin opin, että kuollut hämis muistuttaa lähinnä löyhästi nyrkkiin laitettua kättä, se on oikeinpäin ja jalat ovat taittuneet vartalon alle. Ekasta moltista miulla ei ole oikeastaan mitään mielikuvaa, taisin olla niin pihalla etten edes tajunnut mitä oli tapahtumassa :D


Siinä oli hämähäkki väärinpäin...
Pääpuolelta kuvattuna
12.7.12 huomasin Reginan tehneen nurkkaan paksun ja yhtenäisen seitin, tällöin arvasin, että h-hetki koittaisi pian. Nahanluonnin aikana eläin on hyvin haavoittuvaisessa ja puolustukyvyttömässä tilassa, joten se tekee itselleen suuren, mahdollisuuksien mukaan reunoilta kaarevan seitin (ikäänkuin pesän; engl. molting mat/molting cradle), jonka se kuorruttaa poltinkarvoillaan. Näin esimerkiksi hiiret eivät pääse yllättämään sitä kesken "jälleensyntymisen". Normaalisti puolustautuessaan eläin pöllyyttää takajalkojensa avulla poltinkarvoja kohti vihollista. Iholle osuessaan ne aiheuttavat nokkosenpistoa muistuttavia rakkuloita, mutta silmään joutuessaan ne saattavat pahimmillaan sokeuttaa. Selällään maatessa hampaat toki ovat näkösällä, mutta vanha ja uusi nahka eivät ole enää kunnolla kiinni toisissaan, joten eläin ei pysty hallitsemaan itseään. Ennaltaehkäisy on siis ainoa keino suojautua vihollisilta.

Kirjoitin kesällä tapahtumia seuratessani havaintojani ylös kellonaikojen kera. Itse kiepsahdusta selälleen en ehtinyt näkemään, mutta loppuyön partioin tiiviimmin terran läheisyydessä.

Molt/ecdysis
Eläimen iästä riippuen itse molttiin voi kulua vain kaksikymmentä minuuttia, vanhoilla yksilöillä tapahtuma saattaa kestää jopa kahden päivän ajan ja ne voivat tarvita omistajansa apua työn loppuunsaattamisessa. Hämis voi uusia moltin aikana vaurioituneita osia ja se voi kasvattaa kolmessa vuodessa katkenneen jalan tilalle uuden.

Klo 23. eläin lepää selällään. Ensimmäisiin tunteihin ei tapahtunut juurikaan mitään, muutamaa jalkojen värisyttelyä lukuunottamatta.

Klo 3.46 on yhä melko rauhallista, Ressu heiluttelee satunnaisesti koipiaan.



Klo 3.56 alkaa vihdoin tapahtua. Vanha nahka alkaa kurtistua kasaan ja vaalea, "uusi" hämis alkaa näkyä.


Ympyröin rutut, joista ensimmäisenä huomasi tapahtumien käynnistymisen.
Klo 4.06 lähes koko hämiksen ruumis näkyy vanhan nahan alapuolella. Se on vaalea, kurttuinen ja aivan eri värinen kuin normaali hämis.

Klo 4.12 ruumiista näkyy entistäkin enemmän, vain jalat ovat vanhan nahan sisällä. Hämis tekee heijaavaa liikettä ylös alas.




Klo 4.18 puolet jaloista on näkyvillä.


Klo 4.25 jaloista näkyy 3/4 osaa, vauhti hidastuu ja hengähdystauot pitenevät.
Täältä tullaan! Itse eläin on tuo sinertävä, ruskeat osat ovat vanhaa nahkaa.
Klo 4.41 jalat ovat vihdoin vapaana. Vielä tarvittaisiin yksi kunnon tuuppaus ja vanha nahka olisi poissa.


Armotonta pungerrusta!
Klo 4.46 huomaa kuinka veltto uusi hämis todella onkaan, kun yksi pitkä, hontelo koipi valahtaa maahan ja taipuu mutkalle. Huomaan väkisinkin ajattelevani spagettia.
Nahka alkaa pikku hiljaa tummua tummansiniseksi, raidat ovat puuterivalkoiset ja poltinkarvat ovat persikanväriset.


Klo 4.52 jalat retkahtavat vatsan päälle kuin halvaantuneen kädet, mutta silti ne jaksavat työntää vanhaa ruhoa pois päältään. Huomaan hämmästeleväni useaan otteeseen kuinka se oikein on mahdollista?! Välillä mieleni tekisi puuttua tilanteeseen, nypätä vanha nahka pois, lausua jotain lohduttavia sanoja ja pyyhkiä olematonta hikeä olemattomalta otsalta. Miksi? Luonto osaa hoitaa hommansa ja niin ehkä osaisimme mekin kun vain luottaisimme enemmän vaistoomme ja kuuntelisimme kehomme vinkkejä. Meihinkin on piilotettu omat salaiset voimavaramme, jotka nousevat pintaan niitä tarvittaessa.

Klo 5.05 vanha nahka on vihdoin siirretty pois päältä ja hämis laskosti, pitkät hentoiset koipensa rintansa (vatsansa) päälle ja aloitti lepäilyn.


Vihdoinkin ulkona! Hämiksen hampaat ovat moltin jälkeen vitivalkoiset, myöhemmin ne muuttuvat mustiksi.
Klo 5.16 Regina heiluttelee verkkaisesti koipiaan ja lepäilee.

Klo 5.36 hämis on hivuttautunut pikkuhiljaa jäämiensä päältä pois ja valmistautuu mitä ilmeisimmin kääntymään. 


(Tässä vaiheessa allekirjoittanut simahti, olinhan valvonut koko yön terraarion äärellä.) 

Postmolt/postecdysis/metecdysis
Herättyäni Regina oli kammennut itsensä takaisin koivilleen ja venyttänyt itsensä äärimilleen. Exoskeleton on aivan pehmeä, jotta se mahtuisi olemaan kovemman ja pienemmän nahan sisällä. Kun moltti on suoritettu, hämis venyttää koipensa niin pitkiksi kuin se vain ne saa ja antaa kehonsa turvota ja kuivua rauhassa. Näin se saa itsestään niin suuren kuin sen on mahdollista saada. En tiedä Ressun tarkkaa leg spania, eli jalkojen kärkiväliä, mutta veikkaisin sen olevan ~17cm luokkaa. Suurimpien hämisten väitetään kasvaneen yli kolmekymmentä senttisiksi, mutta näistä ei ole olemassa pitäviä todisteita.


Regina sukii jalkojaan. Hampaat ovat heti moltin jälkeen valkoiset, tässä kuivuminen on jo alkanut ja hampaat ovat verenpunaiset, kuivuttuaan ne ovat täysin mustat. Huomatkaa myös kauniisti kimaltavat koivet ;)
Vielä videokuvaa peseytymisestä.



Ja tässä ollaan pitkin pituutta kuivattelemassa, oikealla näkyy hyvin palvellut vanha nahka (exuvium). Täydellisessä kuivumisessa kuluu eläimen iästä riippuen päivästä reiluun viikkoon. Itse olen tarjonnut moltin jälkeen ruokaa n. puolentoista viikon kuluttua.


Kauneimmillaan <3
Lähteenäni ja oppaanani toimi "hämisharrastajien Raamattu", Stanley A. Schultzin ja Marguerite J. Schultzin kirjoittama "The Tarantula Keeper's Guide Comprehensive information on care, housing and feeding"
ISBN-13: 978-0-7641-3885-0
ISBN-10: 0-7641-3885-5

Suosittelen!


Tästä kirjasta saa vinkkejä kaikkeen mahdolliseen, jopa oman tarantellan pyydystämiseen luonnosta.

7 kommenttia:

Nani Vengeance kirjoitti...

Mäkin oon pari ekrtaa jo nähnyt miehen tarantellan nahan luonnin :P Se on mielenkiintosta katottavaa, mutta yleensä se on öisin ja aamulla on huomattu että siinähän se on taas nahan luonu :D Kohta taas sen aika, joka joulu-tammikuu meillä tapahtuu :D

S kirjoitti...

Joo, miullekin tuli aiemmin semmonen olo, että se molttaa aina sillon, kun oon yötä pois kotoa :D Tuollonkin ois tehnyt mieli ilmottaa töihin, että "en tuu hommiin ennen kun elukka on luonut nahkansa, pakko saada nähdä se!" :P

Anonyymi kirjoitti...

No jopas jotakin; Reginahan on suloinen! näin etäältä eikä terran lasin läpi katseltuna...
Viikkolehdessä oli vähän aikaa sitten A4-kokoinen hämis masustaan päin kuvattuna, se kävi ennakkoon hyvin siedätyshoidoksi minulle.
Oivallinen biologian oppitunti sinulta! Ja kyllä luontoemon kaikki aikaansaannokset ovat ihmeellisiä; kalpenee siinä ihmisen keksimät tekniikat hämähäkinharsoksi! Sitten assosiaatio nimestään; vilkaisehan netistä Regina von Emmeritz - äläkä naura..... -L- :)

Vivian kirjoitti...

Tää postaus oli kyllä siisti, en oo ennen tainnutkaan hämpyistä lukea näin kattavasti. :) Aika söpö otus loppujen lopuksi. ^^

S kirjoitti...

L: Kävin katsastamassa Regina von Emmeritzin eivätkä kuvat olleet ihan sellaisia kuin odotin ;)

Vivian: Kiva, kun tykkäsit! :) Kyllä noihin "etäisempiinkin" (kalat, sammakot, hämis yms.) eläimiin kiintyy kummasti. Se söi toissapäivänä ja nukkui sen jälkeen melkein vuorokauden putkeen pienessä kasassa. Tunsin hellyyttä katsellessani sitä ja olisin melkein voinut vannoa, että se tuhisi unissaan ;D

Jenni L kirjoitti...

Hei miksiköhän sun blogi ei päivity mun lukufeediin! En oo nähnyt ilmoitusta mistään näistä teksteistä. Buu, täytyy säätää asia kuntoon.

Hienoja kuvia molttaamisesta. Oma rutale vaihtoi nahkansa pari vuotta sitten viimeksi ja pääsin myös seuraamaan toimitusta alusta loppuun. Nahkasta irtaantuminen oli mielenkiintoisin hetki, tuli melkein hiki lukin puolesta :)

S kirjoitti...

Jenni, toivottavasti saat asetukset tms kuntoon ;)

Oon kyllä ilonen, että miekin pääsin viimein näkemään miten se homma oikein hoituu. Näkemieni kuvien perusteella mun käsitys tapahtumien kulusta oli ihan erilainen.