Lasiodora klugin moltti

Mainitsin aiemmassa postauksessa, että teen Reginan moltista ihan oman juttunsa ja tässä se nyt olisi. Jos edellisen postauksen kuvat ällöttivät, niin nyt on luvassa vielä rankempaa matskua. Teitä on varoitettu! ;)

Hämähäkkini Regina on moltannut, eli luonut nahkansa, luonani viettämiensä kolmen vuoden aikana neljä kertaa. Vasta tänä kesänä näin spektaakkelin ensimmäisen kerran, joten tapahtumat olivat uusia minullekin. Hämiksen sukupuolen pystyisi parhaiten tarkistamaan juuri vaihdetusta rotsista, mutta tälläkin kertaa homma meni osaltani puihin ja nahka ehti kuivua liiaksi... 
Tiedän, että lukijoideni joukossa on ainakin yksi hämisharrastaja, joten oikaista saa, mikäli tietoni ovat vääriä/vajavaisia. Lisäoppi tässä asiassa kelpaa aina.

Premolt/Proecdysis
Noin paria viikkoa ennen nahanluontia hämiksen vaaleanpunainen "exoskeleton" (mikähän tämä mahtaisi olla suomeksi? "Pehmoluuranko"?) alkaa tummua ja valmistautua murtamaan vanhan nahan tieltään. Tällöin alkaa myös omistajan kuumeinen odottelu ja lemmikin tarkkailu, sillä tarkkaa h-hetkeä ei pysty määrittelemään ennalta. Molttia edeltää myös vaihe, jolloin ruoka ei maita ja tarantella alkaa muuttua kömpelömmäksi nahanluonnin lähestyessä. 

Muistan aivan ensimmäisen nahanluonnin koittaessa säikähtäneeni, kun näin eräänä aamuna lemmikkini rötköttämässä alla olevan kuvan mukaisessa asennossa. Jos joku muu lemmikki makaisi elottomana raajat kohti taivasta, niin luulisin sen heittäneen veivinsä. Myöhemmin opin, että kuollut hämis muistuttaa lähinnä löyhästi nyrkkiin laitettua kättä, se on oikeinpäin ja jalat ovat taittuneet vartalon alle. Ekasta moltista miulla ei ole oikeastaan mitään mielikuvaa, taisin olla niin pihalla etten edes tajunnut mitä oli tapahtumassa :D

Siinä oli hämähäkki väärinpäin...

Pääpuolelta kuvattuna

12.7.12 huomasin Reginan tehneen nurkkaan paksun ja yhtenäisen seitin, tällöin arvasin, että h-hetki koittaisi pian. Nahanluonnin aikana eläin on hyvin haavoittuvaisessa ja puolustukyvyttömässä tilassa, joten se tekee itselleen suuren, mahdollisuuksien mukaan reunoilta kaarevan seitin (ikäänkuin pesän; engl. molting mat/molting cradle), jonka se kuorruttaa poltinkarvoillaan. Näin esimerkiksi hiiret eivät pääse yllättämään sitä kesken "jälleensyntymisen". Normaalisti puolustautuessaan eläin pöllyyttää takajalkojensa avulla poltinkarvoja kohti vihollista. Iholle osuessaan ne aiheuttavat nokkosenpistoa muistuttavia rakkuloita, mutta silmään joutuessaan ne saattavat pahimmillaan sokeuttaa. Selällään maatessa hampaat toki ovat näkösällä, mutta vanha ja uusi nahka eivät ole enää kunnolla kiinni toisissaan, joten eläin ei pysty hallitsemaan itseään. Ennaltaehkäisy on siis ainoa keino suojautua vihollisilta.

Kirjoitin kesällä tapahtumia seuratessani havaintojani ylös kellonaikojen kera. Itse kiepsahdusta selälleen en ehtinyt näkemään, mutta loppuyön partioin tiiviimmin terran läheisyydessä.

Molt/ecdysis
Eläimen iästä riippuen itse molttiin voi kulua vain kaksikymmentä minuuttia, vanhoilla yksilöillä tapahtuma saattaa kestää jopa kahden päivän ajan ja ne voivat tarvita omistajansa apua työn loppuunsaattamisessa. Hämis voi uusia moltin aikana vaurioituneita osia ja se voi kasvattaa kolmessa vuodessa katkenneen jalan tilalle uuden.

Klo 23. eläin lepää selällään. Ensimmäisiin tunteihin ei tapahtunut juurikaan mitään, muutamaa jalkojen värisyttelyä lukuunottamatta.

Klo 3.46 on yhä melko rauhallista, Ressu heiluttelee satunnaisesti koipiaan.

Klo 3.56 alkaa vihdoin tapahtua. Vanha nahka alkaa kurtistua kasaan ja vaalea, "uusi" hämis alkaa näkyä.

Ympyröin rutut, joista ensimmäisenä huomasi tapahtumien käynnistymisen.

Klo 4.06 lähes koko hämiksen ruumis näkyy vanhan nahan alapuolella. Se on vaalea, kurttuinen ja aivan eri värinen kuin normaali hämis.

Klo 4.12 ruumiista näkyy entistäkin enemmän, vain jalat ovat vanhan nahan sisällä. Hämis tekee heijaavaa liikettä ylös alas.

Klo 4.18 puolet jaloista on näkyvillä.

Klo 4.25 jaloista näkyy 3/4 osaa, vauhti hidastuu ja hengähdystauot pitenevät.

Täältä tullaan! Itse eläin on tuo sinertävä, ruskeat osat ovat vanhaa nahkaa.

Klo 4.41 jalat ovat vihdoin vapaana. Vielä tarvittaisiin yksi kunnon tuuppaus ja vanha nahka olisi poissa.

Armotonta pungerrusta!

Klo 4.46 huomaa kuinka veltto uusi hämis todella onkaan, kun yksi pitkä, hontelo koipi valahtaa maahan ja taipuu mutkalle. Huomaan väkisinkin ajattelevani spagettia.
Nahka alkaa pikku hiljaa tummua tummansiniseksi, raidat ovat puuterivalkoiset ja poltinkarvat ovat persikanväriset.

Klo 4.52 jalat retkahtavat vatsan päälle kuin halvaantuneen kädet, mutta silti ne jaksavat työntää vanhaa ruhoa pois päältään. Huomaan hämmästeleväni useaan otteeseen kuinka se oikein on mahdollista?! Välillä mieleni tekisi puuttua tilanteeseen, nypätä vanha nahka pois, lausua jotain lohduttavia sanoja ja pyyhkiä olematonta hikeä olemattomalta otsalta. Miksi? Luonto osaa hoitaa hommansa ja niin ehkä osaisimme mekin kun vain luottaisimme enemmän vaistoomme ja kuuntelisimme kehomme vinkkejä. Meihinkin on piilotettu omat salaiset voimavaramme, jotka nousevat pintaan niitä tarvittaessa.

Klo 5.05 vanha nahka on vihdoin siirretty pois päältä ja hämis laskosti, pitkät hentoiset koipensa rintansa (vatsansa) päälle ja aloitti lepäilyn.

Vihdoinkin ulkona! Hämiksen hampaat ovat moltin jälkeen vitivalkoiset, myöhemmin ne muuttuvat mustiksi.

Klo 5.16 Regina heiluttelee verkkaisesti koipiaan ja lepäilee.

Klo 5.36 hämis on hivuttautunut pikkuhiljaa jäämiensä päältä pois ja valmistautuu mitä ilmeisimmin kääntymään. 

(Tässä vaiheessa allekirjoittanut simahti, olinhan valvonut koko yön terraarion äärellä.) 

Postmolt/postecdysis/metecdysis
Herättyäni Regina oli kammennut itsensä takaisin koivilleen ja venyttänyt itsensä äärimilleen. Exoskeleton on aivan pehmeä, jotta se mahtuisi olemaan kovemman ja pienemmän nahan sisällä. Kun moltti on suoritettu, hämis venyttää koipensa niin pitkiksi kuin se vain ne saa ja antaa kehonsa turvota ja kuivua rauhassa. Näin se saa itsestään niin suuren kuin sen on mahdollista saada. En tiedä Ressun tarkkaa leg spania, eli jalkojen kärkiväliä, mutta veikkaisin sen olevan ~17cm luokkaa. Suurimpien hämisten väitetään kasvaneen yli kolmekymmentä senttisiksi, mutta näistä ei ole olemassa pitäviä todisteita.

Regina sukii jalkojaan. Hampaat ovat heti moltin jälkeen valkoiset, tässä kuivuminen on jo alkanut ja hampaat ovat verenpunaiset, kuivuttuaan ne ovat täysin mustat. Huomatkaa myös kauniisti kimaltavat koivet ;)

Vielä videokuvaa peseytymisestä.

Ja tässä ollaan pitkin pituutta kuivattelemassa, oikealla näkyy hyvin palvellut vanha nahka (exuvium). Täydellisessä kuivumisessa kuluu eläimen iästä riippuen päivästä reiluun viikkoon. Itse olen tarjonnut moltin jälkeen ruokaa n. puolentoista viikon kuluttua.

Kauneimmillaan <3

Lähteenäni ja oppaanani toimi "hämisharrastajien Raamattu", Stanley A. Schultzin ja Marguerite J. Schultzin kirjoittama "The Tarantula Keeper's Guide Comprehensive information on care, housing and feeding"
ISBN-13: 978-0-7641-3885-0
ISBN-10: 0-7641-3885-5

Suosittelen!

Tästä kirjasta saa vinkkejä kaikkeen mahdolliseen, jopa oman tarantellan pyydystämiseen luonnosta.

Regina Succubus, Lasiodora Klugi

Ajattelin pyhittää tämän postauksen eksoottisimmalle kämppäkaverilleni eli Regina-hämikselle. Mikäli tämän jutun pariin eksyy joku järkähtämättömiä faktoja halajava henkilö, niin painotan varalta: En ole mikään kahdeksan silmäisten niveljalkaisten asiantuntija, sillä olen tutustunut niihin kunnolla vasta kolmisen vuotta sitten. Kertoilen tässä jutussa yhteisestä taipaleestamme, kokemuksistani, oppimistani asioista ja saattaapa seassa olla muutama kokeilemisen arvoinen vinkkikin. 

Ekoja päiviä uudessa kodissa

Alku
Olin jo pidemmän aikaa haaveillut hankkivani terraarioeläimen, eli herpin, mutta en ollut vielä kallistunut eläinlajin suhteen suuntaan enkä toiseen. Eräänä aamuna luokkakaverini ilmoitti, että hän laittoi kolmevuotiaan hämähäkkinsa nettiin myyntiin. Kiinnostuin aiheesta, kyselin lisää ja mielessä alkoi muhia varovainen innostus. Pirautin seuraavalla tauolla pikapuhelun silloiselle siipalleni ja taisin käydä jo seuraavana iltana hakemassa Reginan kotiin. Sen nimi oli silloin Jeltsin, mutta ajattelin, että mikäli nimi on enne, niin tahdon mieluummin tyttöhämiksen, ne nimittäin elävät keskimäärin 20-vuotiaiksi, pojat noin seitsemänvuotiaiksi. 

Ensimmäiset yhdessä vietetyt yöt kuluivat pienen jännityksen vallassa ja näin unia, että veijari kiipeili naamallani (todellisuudessa kissan häntä hipaisi kasvojani). Myös ensimmäinen terran siivousoperaatio opetti meille paljon. Emme nimittäin tienneet vielä silloin, että l. klugeilla on nokkosiin verrattavia poltinkarvoja (urticating bristles), jotka aiheuttavat iholle päästyään nokkosenpistoa muistuttavia, muutaman päivän kutiavia rakkuloita ja punoitusta. 

Tuosta tulikin mieleen, että sitä pääsee paljon helpommalla, jos ei hämistä hankkiessaan osta sikaa säkissä, vaan tietää sen latinankielisen nimen. Osa hämisharrastajista vastaa lajiuteluun pyörittelemällä silmiään, "hämähäkki kuin hämähäkki." Ei kukaan koiranomistajakaan vastaa rotutiedusteluun hymähtämällä, että "koirani on vaan koira." Eri lajeilla on eri vaatimukset, ne kasvavat eri kokoisiksi, käyttäytyvät eri tavalla jne. 

Terraario
Ja sitten takaisin raiteilleen, eli tarantellan kodin laittamiseen. Terraarion sisustumiseenkin kysyin neuvoja eräältä kuopiolaiselta portsarilta, joka hallitsee ko. elukat kuin omat taskunsa. Otin esimerkiksi koristekivet pois, sillä eläin saattaisi loukata itsensä mikäli se joskus sattuisi tipahtamaan seinäkiipeilyreissullaan. Pohjalle lisäsimme kerroksen pikkukiviä "salaojaksi", jotta terraa ei tarvitsisi kostuttaa sumuttamalla, vaan vettä voisi kaataa suoraan pohjalle, josta se haihtuu pikku hiljaa. Näin myös lasiseinät pysyvät siistimpinä ja lemmikin seuraaminen on miellyttävämpää. Itse lisään vettä kerran viikossa noin juomalasillisen verran, sumutuksen taas tulisi tapahtua päivittäin.

Sisustus näyttää aina kutakuinkin tältä. Etualalla juomakuppi, puruna Terra Barkia ja harvoin käytettynä piilona toimii puolikas kookospähkinä. Tämä laji ei tarvitse erillistä lämmitystä, valokin on vain meitä ihmisiä varten.

Hoitaminen
Hämähäkit ovat suht helppoja lemmikkejä, kun niiden elinolosuhteet ovat kohdallaan. Lisään vettä kerran viikossa, putsailen samalla hieman seittejä, jos valtiatar on suopealla tuulella, tarjoan ruokaa viikon, kahden välein ja teen suursiivouksen kahdesti vuodessa. 
En käsittele lemmikkiäni, sillä se oli jo kolmivuotias meille tullessaan eikä sitä oltu totutettu käsittelyyn. En nähnyt tarpeelliseksi ruveta väkipakolla koulimaan pistelevää elukkaa käsikesyksi, ihan meidän molempien hyvinvoinnin vuoksi. 

Sairaudet
Täällä kerron siitä ainoasta kerrasta, jolloin olisi ollut helpompaa mikäli Ressun olisi voinut ottaa käteen ja putsata siitä siveltimellä punkkeja. Punkkisota oli todella epämiellyttävä kokemus ja jouduimmekin ottelemaan usemman erän ennen kuin saatoimme huokaista helpotuksesta. Hämisten parasiitit ovat siinä mielessä kinkkisiä, että mitään myrkkyjä niiden häätämiseen ei voi käyttää, sillä isäntäeläin on liian samankaltainen loisten kanssa ja sekin saisi samalla surmansa. Tunkeilijoiden ilmestyttyä terraan, nappasin Reginan turvaan (kuva alla) ja vein terraarion talvipakkaseen vuorokaudeksi. Pakastamisen jälkeen toin terran vessaan lämpiämään ennen kuin aloittaisin siivouksen. Nostettuani juomakuppia huomasin, että ökkömänkiäiset olivat kerääntyneet sen alle piiloon ja jatkoivat eloaan kuin eivät olisi koskaan missään arktisissa olosuhteissa käyneetkään! Yhytin jälleen samaisen hämisexpertin ja kyselin häneltä vinkkejä. Kokeilinkin hänen neuvostaan kylmän sijasta kuumuutta, käytin koko terraarion saunassa sekä lasitaloon menevät purut, kupit ja tarvikkeet 90 asteisessa uunissa 10-20 minuutin ajan materiaalista riippuen. Ja kuinkas siitä eläimestä saatiin ne pikku paskiaiset pois? Tähän minulla ei ole antaa tyhjentävää vastausta, sillä meitä kohtasi onni tämän asian suhteen. Nimittäin kuin sattuman kaupalla Regina molttasi taistelutantereella ja onnistui mitä ilmeisimmin sillä keinolla karistamaan itsessään killuneet syöpäläiset pois.

Evakossa faunaboksissa. Alla on talouspaperia, jotta trooppinen eläin saa kosteutta. Boksin ympärillä on narua kahdesta syystä: siksi, että tuohon kahvaan ei ole luottamista ja on turvallisempaa nostaa boksia pohjasta ja toisekseen noin isot hämikset ovat yllättävän vahvoja ja nopeita.

Siivoaminen
Teen perusteellisen suursiivouksen kahdesti vuodessa. Silloinkin hämis joutuu hetkeksi boksiin majailemaan ja minä vetäisen pinkit, kyynärpäihin ulottuvat kumihanskat käteen ja käyn toimeen. Pesen kaiken terraan menevän ja itse terraarionkin kuumalla vedellä ja käsitiskiaineella, lopuksi huuhtelen moneen otteeseen. Ja kokemuksesta viisastuneena pesun jälkeen vuorossa on desinfiointi uunissa, myös uusi puru käväisee kuumennettavana. Sitten vain kamat kasaan ja elukka takaisin kotiinsa.  

Ruokkiminen
Suursiivouksen jälkeen eläimen on hyvä antaa olla vähintään viikko aivan rauhassa. Tällöin se vaeltelee pitkin poikin ja tutustuu uudelleen kotiinsa eikä sille ruoka silloin maittaisikaan. L. klugit ovat hyväsyömäinen laji ja Ressu syökin parhaimmillaan viikon välein. Minun luonani sen perusruokaa ovat hiiren pinkit, jättijauhomadot ja isot sirkat. Hämikset voivat olla jopa vuoden syömättä, joten meidän mittapuullamme pitkistäkään syömättömyysjaksoista ei tarvitse olla huolissaan. Varsinkin ennen rotsin vaihtoa eläimet lopettavat ruokailun joksikin aikaa. 


Myrkyllisyys
Tämä kysymys nousee monella mieleen puhuttaessa tarantelloista. Englannin kielessä on käytössä kaksi myrkyllisyyttä kuvaavaa sanaa "venomous" ja "poisonous", meillä vain yksi, jonka vuoksi väärinkäsityksiä syntyykin. Hämähäkin myrkky luokitellaan suunnilleen yhtä vaaralliseksi kuin ampiaisenkin. Niille, jotka ovat yliherkkiä aineelle, se saattaa olla pahimmillaan hengenvaarallinen, mutta muille se ei aiheuta turvotusta kummempaa reaktiota. Hämähäkki osaa myös säännöstellä myrkkyään ja se saatta puraista rauhanhäiritsijää, muttei tuhlaa myrkkyä laisinkaan. Tätä kutsutaan nimellä "dry bite." "Wet bite" puolestaan tarkoittaa sitä, kun hämähäkki ruiskuttaa myrkkyä, useimmiten siis saaliseläimeen.

Nahanluonti
Ja rotsin vaihtamisesta puheen ollen, taidan tehdä siitä kokonaan oman, seikkaperäisemmän postauksensa, jottei tästä tulisi aivan mahdottoman pitkää :) Molttikertomus löytyy täältä.

Mikäli teksti herätti kysymyksiä tai kommentteja, niin niitä voi jättää myös palveluun rekisteröitymättä. 
Loppuun laitan vielä erään kaverini kuvaaman videon Reginasta käppäilemässä terran seinällä.

Kuopiosta kajahtaa!

Oi voi mikä postaustauko! Mun netti (tai pikemminkin mokkulan sim-kortti) kosahti ja nyt sain uuden. Sitten tuntuu ettei "vanhoja" juttuja viitsi enää kirjoitella... 

Minua on viime aikoina piristänyt monikin asia. Yksi niistä on tietenkin joululoma. Laitan näin jälkikäteen naputellessa vain muutaman otoksen joulumarsuista.

Elviira tarkastaa paketteja

"Tää on ihan selkeesti mulle."

Toinen asia on se, että hämähäkkini on ollut jo jonkin aikaa kipeä, eli sillä oli luultavasti punkkeja. Tämä ei siis ole se iloinen asia (:D), vaan se, että nyt saatoimme päihittää ne ovelat pikkupirulaiset.
Suursiivosin terraarion, mutta punkit palasivat. Joulukuun alussa kävin haastattelemassa kuopiolaista hämisasiantuntijaa ja sain häneltä vinkkejä. Regina auttoi siivousta omalta osaltaan luomalla nahkansa. Tämä oli kolmas kerta, kun ötökkä teki sen minulla ollessaan ja kolmas kerta, kun onnistuin missaamaan tapahtuman :/ Eli en saanut vieläkään varmuutta niveljalkaisen sukupuoleen. Nyt puhdistustyö (johon sisältyi kaikkien tarvikkeiden, purujen, kivien jne. pakastaminen, peseminen ja desinfioiminen uunissa sekä terraarion "saunottaminen") on vihdoin saatu päätökseen ja toivon, että uusi vuosi olisi edellistä terveempi.

Oikealla vanha nahka

Kuvassa on miun käsi helpottamassa koon hahmottamista. Arvioisin leg spanin olevan n. 15cm.

Terraario vaihtui siivouksen ajaksi faunaboksiin.

 

Ja kolmas kiva juttu, eli sain kisukavereita hoitoon =^.^= Omakin poppoo saattaa kasvaa kevään aikana, mutta siitä lisää tuonnempana, kunhan saan itsekin lisää varmuutta asiaan :)

Iloista uuttavuotta kaikille blogissani piipahtaville!

Lemmikit

Seuraavassa kuvia luonani asuvista eläimistä ja heidän yksiöistään.

Neljäs syyrialainen  hamsterini Veeti.

 

Minimies piilottelee

6.10.10 ^^

Ruokakupissa hengailua :)

Olin muutama vuosi sitten eläinkaupassa harjoittelussa ja hoidin siellä poikahamsteria. Ihmettelin, kun se oli niin äkäinen, muuttostressistä puremisen ei pitänyt enää johtua. Yksi aamu ruokin eläimiä normaalisti ja jännäsin jo kuinka sormieni sinä päivänä kävisi. Hamsu mönki pesästään ruuan haistettuaan ja jäin seuraamaan tilannetta. Yhtäkkiä näin pesässä liikettä ja hämmästyin suuresti. Syrkit ovat erakkoja eikä mökissä näin ollen pitänyt olla ketään. Nostin pesää varovasti ja näin siellä kasan pikkunakkeja! Kasvattaja olikin epähuomiossa kiikuttanut myyntiin tyttöhamsterin, joka oli raskaana. Hoivailin siis Veetiä ja tämän sisaruksia niiden syntymästä lähtien ja totutin rääkyvät, päälle pissaavat riiviöt käsikesyiksi nalleiksi. Ihastuin Veetin mäyrämäiseen pääkuvioon ensisilmäyksellä ja harjoittelun päätyttyä sainkin minimiehen palkkioksi työstäni. Nyt Veeti on reilu kaksivuotias ja voi edelleen hyvin, vaikka vanhenemisen merkkejä alkaakin olla havaittavissa. Ehdoton iltojen piristäjä, lisensoitu tassuterapeutti<3

Akvaario

Etualalla miekkapyrstönaaras (punainen) ja uros (vihreä), niiden yllä sinirihmakala. (Juu, en osaa muokata kuvia...)

Partamonni. Akvaarioon ja terraarioon saa helposti piiloja halkaisemalla kookospähkinän.