Fem saker

Hämärän kaiku-blogissa (joka valitettavasti lopettaa) muistettiin minua haasteella, kiitos siitä! :) Toinen kiitos kuuluu Topille, joka keksi miten pääsen jälleen kirjautumaan blogiini.

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin

Hammasharja
Huulirasva
Silmälasit
Hiusharja
Puhelin

Viisi kirjaa, joita suosittelet

Camilla Läckberg-Kivenhakkaaja Ostin Läckbergin Jääprinsessan kirjakaupan alesta ja osuin tietämättäni kultasuoneen. En ole ennen nauranut ääneen dekkaria lukiessani, enkä samastunut (miksei samaIstunut?) niin vahvasti kirjan henkilöihin. Kaikkien sarjan kirjojen juonet ovat kutkuttavia.

Riitta Paanasen Kolme sukkulaa on ihanan perinteinen satu, josta on tehty myös näytelmäversio. Ja kun kirjailija on vieläpä konneveteläinen, niin se nostaa arvoa entisestään. 

Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut on vuonna 1951 julkaistu satu, johon en kyllästy koskaan. Hypähdin ilosta, kun löysin tamperelaisesta divarista oman niteen. Sähköpostiosoitteeni "Sammalnoita" juontaa juurensa tähän opukseen.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja kuroo umpeen sukupolvien välistä kuilua, huvittaa, liikuttaa ja kestää uudelleenlukemisen (mikä on harvinaista minun kohdallani). Tämän kirjan ansiosta ymmärrän erästä sukumme jäärää hieman paremmin. ;)

Petra Hammesfahrin Syysuhri on myös yksi summassa ostettu dekkari, joka kietoi otteeseensa, ja tuli uniinkin. 

Viisi materialistista joululahjatoivetta

Kaksi samanlaista pussilakanasettiä
Kaksi Taimi-koristetyynynpäällistä
Paola Suhosen Lento-palovaroitin
Aku Ankan taskukirjoja
Lisää Läckbergejä


Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä

Fjällbacka
Berliini
Lontoo
Sydney
Koli

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua

Kiltti
Luova
Herkkä
Ystävällinen
Salaperäinen


Viisi elämänohjetta, jotka antaisit muille

Yritä nähdä pintaa syvemmälle. Ihmisten käytöksellä on syynsä, ja minusta on mielenkiintoista pohtia mikä saa ihmisen toimimaan tietyllä tavalla. Vaikka yrittäisikin ymmärtää esimerkiksi väkivallantekijän taustoja, niin se ei tarkoita sitä, että hyväksyisi itse teot. Sosiaalisen elämän lisäksi lukeminen auttaa kehittämään empatiakykyä ja antaa uusia näkökulmia. 

Älä tuomitse tuntematta. Yritän pitää tämän kirkkaana mielessä sekä siviilissä että työelämässä. 

"Virheellisiä ja epätäydellisiä asioita pitää opetella rakastamaan, ja virheet pitää antaa itselleen anteeksi. Katumus ei muistuta meitä epäonnistumisesta, vaan siitä, että pystymme parempaan." En tiedä missä vaiheessa katumisesta on tullut negatiivininen asia ja lähestulkoon tabu, sillä em. sitaatin valossa se on vie eteenpäin. 

Pysähdy ja anna aikaa. Työnarkomaanius on hyväksyttävin riippuvuus, sitä ihaillaan ja siihen kannustetaan. Lepäämiselle, perhekeskeisyydelle ja oman ajan arvostamiselle piti keksiä vieraskielinen termi, downshiftaaminen, jotta siitä saatiin edes himppusen katu-uskottavampi ja hyväksyttävämpi.

Ole itsesi paras ystävä. Tämä tärkeä ohje tahtoo toisinaan unohtua... Joskus olisi hyvä katsoa elämäänsä ulkopuolisen silmin, ja pohtia mitä siitä ajattelisi, jos näkisi oman ystävänsä toimivan, kuten itse toimii. Itselle kannattaisi myös puhua kannustavammin ja olla armollisempi.

Ps. Katsokaa, mitä löysin pääkirjaston "ota tai jätä" kirjahyllystä! Yksi joululahjatoive toteutui jo nyt. Jeij! :)

Post post scriptum. Katsokaa miten ihanan ja samalla hulvattoman nimpparikortin sain kotiväeltä. Taavi-kissakin oli laittanut tassunsa peliin! :D
Heijastava kettukoru on aiemmin mainitun Riitta Paanasen käsialaa, lisätietoa tuotteista löytyy Korusteen omilta sivuilta.

En kestä tuota käpälää! :D

Lasiodora klugin moltti

Mainitsin aiemmassa postauksessa, että teen Reginan moltista ihan oman juttunsa ja tässä se nyt olisi. Jos edellisen postauksen kuvat ällöttivät, niin nyt on luvassa vielä rankempaa matskua. Teitä on varoitettu! ;)

Hämähäkkini Regina on moltannut, eli luonut nahkansa, luonani viettämiensä kolmen vuoden aikana neljä kertaa. Vasta tänä kesänä näin spektaakkelin ensimmäisen kerran, joten tapahtumat olivat uusia minullekin. Hämiksen sukupuolen pystyisi parhaiten tarkistamaan juuri vaihdetusta rotsista, mutta tälläkin kertaa homma meni osaltani puihin ja nahka ehti kuivua liiaksi... 
Tiedän, että lukijoideni joukossa on ainakin yksi hämisharrastaja, joten oikaista saa, mikäli tietoni ovat vääriä/vajavaisia. Lisäoppi tässä asiassa kelpaa aina.

Premolt/Proecdysis
Noin paria viikkoa ennen nahanluontia hämiksen vaaleanpunainen "exoskeleton" (mikähän tämä mahtaisi olla suomeksi? "Pehmoluuranko"?) alkaa tummua ja valmistautua murtamaan vanhan nahan tieltään. Tällöin alkaa myös omistajan kuumeinen odottelu ja lemmikin tarkkailu, sillä tarkkaa h-hetkeä ei pysty määrittelemään ennalta. Molttia edeltää myös vaihe, jolloin ruoka ei maita ja tarantella alkaa muuttua kömpelömmäksi nahanluonnin lähestyessä. 

Muistan aivan ensimmäisen nahanluonnin koittaessa säikähtäneeni, kun näin eräänä aamuna lemmikkini rötköttämässä alla olevan kuvan mukaisessa asennossa. Jos joku muu lemmikki makaisi elottomana raajat kohti taivasta, niin luulisin sen heittäneen veivinsä. Myöhemmin opin, että kuollut hämis muistuttaa lähinnä löyhästi nyrkkiin laitettua kättä, se on oikeinpäin ja jalat ovat taittuneet vartalon alle. Ekasta moltista miulla ei ole oikeastaan mitään mielikuvaa, taisin olla niin pihalla etten edes tajunnut mitä oli tapahtumassa :D

Siinä oli hämähäkki väärinpäin...

Pääpuolelta kuvattuna

12.7.12 huomasin Reginan tehneen nurkkaan paksun ja yhtenäisen seitin, tällöin arvasin, että h-hetki koittaisi pian. Nahanluonnin aikana eläin on hyvin haavoittuvaisessa ja puolustukyvyttömässä tilassa, joten se tekee itselleen suuren, mahdollisuuksien mukaan reunoilta kaarevan seitin (ikäänkuin pesän; engl. molting mat/molting cradle), jonka se kuorruttaa poltinkarvoillaan. Näin esimerkiksi hiiret eivät pääse yllättämään sitä kesken "jälleensyntymisen". Normaalisti puolustautuessaan eläin pöllyyttää takajalkojensa avulla poltinkarvoja kohti vihollista. Iholle osuessaan ne aiheuttavat nokkosenpistoa muistuttavia rakkuloita, mutta silmään joutuessaan ne saattavat pahimmillaan sokeuttaa. Selällään maatessa hampaat toki ovat näkösällä, mutta vanha ja uusi nahka eivät ole enää kunnolla kiinni toisissaan, joten eläin ei pysty hallitsemaan itseään. Ennaltaehkäisy on siis ainoa keino suojautua vihollisilta.

Kirjoitin kesällä tapahtumia seuratessani havaintojani ylös kellonaikojen kera. Itse kiepsahdusta selälleen en ehtinyt näkemään, mutta loppuyön partioin tiiviimmin terran läheisyydessä.

Molt/ecdysis
Eläimen iästä riippuen itse molttiin voi kulua vain kaksikymmentä minuuttia, vanhoilla yksilöillä tapahtuma saattaa kestää jopa kahden päivän ajan ja ne voivat tarvita omistajansa apua työn loppuunsaattamisessa. Hämis voi uusia moltin aikana vaurioituneita osia ja se voi kasvattaa kolmessa vuodessa katkenneen jalan tilalle uuden.

Klo 23. eläin lepää selällään. Ensimmäisiin tunteihin ei tapahtunut juurikaan mitään, muutamaa jalkojen värisyttelyä lukuunottamatta.

Klo 3.46 on yhä melko rauhallista, Ressu heiluttelee satunnaisesti koipiaan.

Klo 3.56 alkaa vihdoin tapahtua. Vanha nahka alkaa kurtistua kasaan ja vaalea, "uusi" hämis alkaa näkyä.

Ympyröin rutut, joista ensimmäisenä huomasi tapahtumien käynnistymisen.

Klo 4.06 lähes koko hämiksen ruumis näkyy vanhan nahan alapuolella. Se on vaalea, kurttuinen ja aivan eri värinen kuin normaali hämis.

Klo 4.12 ruumiista näkyy entistäkin enemmän, vain jalat ovat vanhan nahan sisällä. Hämis tekee heijaavaa liikettä ylös alas.

Klo 4.18 puolet jaloista on näkyvillä.

Klo 4.25 jaloista näkyy 3/4 osaa, vauhti hidastuu ja hengähdystauot pitenevät.

Täältä tullaan! Itse eläin on tuo sinertävä, ruskeat osat ovat vanhaa nahkaa.

Klo 4.41 jalat ovat vihdoin vapaana. Vielä tarvittaisiin yksi kunnon tuuppaus ja vanha nahka olisi poissa.

Armotonta pungerrusta!

Klo 4.46 huomaa kuinka veltto uusi hämis todella onkaan, kun yksi pitkä, hontelo koipi valahtaa maahan ja taipuu mutkalle. Huomaan väkisinkin ajattelevani spagettia.
Nahka alkaa pikku hiljaa tummua tummansiniseksi, raidat ovat puuterivalkoiset ja poltinkarvat ovat persikanväriset.

Klo 4.52 jalat retkahtavat vatsan päälle kuin halvaantuneen kädet, mutta silti ne jaksavat työntää vanhaa ruhoa pois päältään. Huomaan hämmästeleväni useaan otteeseen kuinka se oikein on mahdollista?! Välillä mieleni tekisi puuttua tilanteeseen, nypätä vanha nahka pois, lausua jotain lohduttavia sanoja ja pyyhkiä olematonta hikeä olemattomalta otsalta. Miksi? Luonto osaa hoitaa hommansa ja niin ehkä osaisimme mekin kun vain luottaisimme enemmän vaistoomme ja kuuntelisimme kehomme vinkkejä. Meihinkin on piilotettu omat salaiset voimavaramme, jotka nousevat pintaan niitä tarvittaessa.

Klo 5.05 vanha nahka on vihdoin siirretty pois päältä ja hämis laskosti, pitkät hentoiset koipensa rintansa (vatsansa) päälle ja aloitti lepäilyn.

Vihdoinkin ulkona! Hämiksen hampaat ovat moltin jälkeen vitivalkoiset, myöhemmin ne muuttuvat mustiksi.

Klo 5.16 Regina heiluttelee verkkaisesti koipiaan ja lepäilee.

Klo 5.36 hämis on hivuttautunut pikkuhiljaa jäämiensä päältä pois ja valmistautuu mitä ilmeisimmin kääntymään. 

(Tässä vaiheessa allekirjoittanut simahti, olinhan valvonut koko yön terraarion äärellä.) 

Postmolt/postecdysis/metecdysis
Herättyäni Regina oli kammennut itsensä takaisin koivilleen ja venyttänyt itsensä äärimilleen. Exoskeleton on aivan pehmeä, jotta se mahtuisi olemaan kovemman ja pienemmän nahan sisällä. Kun moltti on suoritettu, hämis venyttää koipensa niin pitkiksi kuin se vain ne saa ja antaa kehonsa turvota ja kuivua rauhassa. Näin se saa itsestään niin suuren kuin sen on mahdollista saada. En tiedä Ressun tarkkaa leg spania, eli jalkojen kärkiväliä, mutta veikkaisin sen olevan ~17cm luokkaa. Suurimpien hämisten väitetään kasvaneen yli kolmekymmentä senttisiksi, mutta näistä ei ole olemassa pitäviä todisteita.

Regina sukii jalkojaan. Hampaat ovat heti moltin jälkeen valkoiset, tässä kuivuminen on jo alkanut ja hampaat ovat verenpunaiset, kuivuttuaan ne ovat täysin mustat. Huomatkaa myös kauniisti kimaltavat koivet ;)

Vielä videokuvaa peseytymisestä.

Ja tässä ollaan pitkin pituutta kuivattelemassa, oikealla näkyy hyvin palvellut vanha nahka (exuvium). Täydellisessä kuivumisessa kuluu eläimen iästä riippuen päivästä reiluun viikkoon. Itse olen tarjonnut moltin jälkeen ruokaa n. puolentoista viikon kuluttua.

Kauneimmillaan <3

Lähteenäni ja oppaanani toimi "hämisharrastajien Raamattu", Stanley A. Schultzin ja Marguerite J. Schultzin kirjoittama "The Tarantula Keeper's Guide Comprehensive information on care, housing and feeding"
ISBN-13: 978-0-7641-3885-0
ISBN-10: 0-7641-3885-5

Suosittelen!

Tästä kirjasta saa vinkkejä kaikkeen mahdolliseen, jopa oman tarantellan pyydystämiseen luonnosta.