Fem saker

Hämärän kaiku-blogissa (joka valitettavasti lopettaa) muistettiin minua haasteella, kiitos siitä! :) Toinen kiitos kuuluu Topille, joka keksi miten pääsen jälleen kirjautumaan blogiini.

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin

Hammasharja
Huulirasva
Silmälasit
Hiusharja
Puhelin

Viisi kirjaa, joita suosittelet

Camilla Läckberg-Kivenhakkaaja Ostin Läckbergin Jääprinsessan kirjakaupan alesta ja osuin tietämättäni kultasuoneen. En ole ennen nauranut ääneen dekkaria lukiessani, enkä samastunut (miksei samaIstunut?) niin vahvasti kirjan henkilöihin. Kaikkien sarjan kirjojen juonet ovat kutkuttavia.

Riitta Paanasen Kolme sukkulaa on ihanan perinteinen satu, josta on tehty myös näytelmäversio. Ja kun kirjailija on vieläpä konneveteläinen, niin se nostaa arvoa entisestään. 

Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut on vuonna 1951 julkaistu satu, johon en kyllästy koskaan. Hypähdin ilosta, kun löysin tamperelaisesta divarista oman niteen. Sähköpostiosoitteeni "Sammalnoita" juontaa juurensa tähän opukseen.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja kuroo umpeen sukupolvien välistä kuilua, huvittaa, liikuttaa ja kestää uudelleenlukemisen (mikä on harvinaista minun kohdallani). Tämän kirjan ansiosta ymmärrän erästä sukumme jäärää hieman paremmin. ;)

Petra Hammesfahrin Syysuhri on myös yksi summassa ostettu dekkari, joka kietoi otteeseensa, ja tuli uniinkin. 

Viisi materialistista joululahjatoivetta

Kaksi samanlaista pussilakanasettiä
Kaksi Taimi-koristetyynynpäällistä
Paola Suhosen Lento-palovaroitin
Aku Ankan taskukirjoja
Lisää Läckbergejä


Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä

Fjällbacka
Berliini
Lontoo
Sydney
Koli

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua

Kiltti
Luova
Herkkä
Ystävällinen
Salaperäinen


Viisi elämänohjetta, jotka antaisit muille

Yritä nähdä pintaa syvemmälle. Ihmisten käytöksellä on syynsä, ja minusta on mielenkiintoista pohtia mikä saa ihmisen toimimaan tietyllä tavalla. Vaikka yrittäisikin ymmärtää esimerkiksi väkivallantekijän taustoja, niin se ei tarkoita sitä, että hyväksyisi itse teot. Sosiaalisen elämän lisäksi lukeminen auttaa kehittämään empatiakykyä ja antaa uusia näkökulmia. 

Älä tuomitse tuntematta. Yritän pitää tämän kirkkaana mielessä sekä siviilissä että työelämässä. 

"Virheellisiä ja epätäydellisiä asioita pitää opetella rakastamaan, ja virheet pitää antaa itselleen anteeksi. Katumus ei muistuta meitä epäonnistumisesta, vaan siitä, että pystymme parempaan." En tiedä missä vaiheessa katumisesta on tullut negatiivininen asia ja lähestulkoon tabu, sillä em. sitaatin valossa se on vie eteenpäin. 

Pysähdy ja anna aikaa. Työnarkomaanius on hyväksyttävin riippuvuus, sitä ihaillaan ja siihen kannustetaan. Lepäämiselle, perhekeskeisyydelle ja oman ajan arvostamiselle piti keksiä vieraskielinen termi, downshiftaaminen, jotta siitä saatiin edes himppusen katu-uskottavampi ja hyväksyttävämpi.

Ole itsesi paras ystävä. Tämä tärkeä ohje tahtoo toisinaan unohtua... Joskus olisi hyvä katsoa elämäänsä ulkopuolisen silmin, ja pohtia mitä siitä ajattelisi, jos näkisi oman ystävänsä toimivan, kuten itse toimii. Itselle kannattaisi myös puhua kannustavammin ja olla armollisempi.

Ps. Katsokaa, mitä löysin pääkirjaston "ota tai jätä" kirjahyllystä! Yksi joululahjatoive toteutui jo nyt. Jeij! :)

Post post scriptum. Katsokaa miten ihanan ja samalla hulvattoman nimpparikortin sain kotiväeltä. Taavi-kissakin oli laittanut tassunsa peliin! :D
Heijastava kettukoru on aiemmin mainitun Riitta Paanasen käsialaa, lisätietoa tuotteista löytyy Korusteen omilta sivuilta.

En kestä tuota käpälää! :D

Tule. Syty. Roihua!

SYTY-festarijuttu tulee aikamoisella viiveellä, mutta haluan säilöä tämänkin muiston virtuaalipäiväkirjaani. Hiiteen deadlinet vapaa-aikana!

Kävin huhtikuussa ensimmäisen kerran Lapissa, Rovaniemellä. (Ja näin myös ihka oikeita poroja, jee!) Siellä järjestettiin SYTY eli Ylioppilasteatterifestivaalit, ensi vuonna ko. karkelot ovat Jyväskylässä. Matkalla naureskelin itselleni, sillä minusta kaikki näytti siellä jotenkin eksoottiselta, ihan tavan K-kauppakin näytti kansallisromanttisemmalta kuin kotona.

Tämä ei aivan vastannut sitä kliseistä mielikuvaa, joka minulla oli Lapista. Mutta mikäpä paikkakunta näyttäisi hyvältä  tuohon vuodenaikaan...

Itse Rovaniemi oli minulle pienoinen pettymys, sillä keskusta näytti siltä, kuin se olisi rakennettu vain turisteja varten. Rekiajelua, revontulibongausta, matkamuistomyymälää ja kelkkasafareita löytyi joka nurkan takaa. Illalla pyörähdimme muutamassa syrjäisemmässä kuppilassa ja siellä näin aitoja lappilaisia, kevätauringossa ahavoituneita miehiä ja elämän kolhimia naisia.

Lapin Ylioppilasteatteri Peltirumpu

Ensimmäisenä päivänä kävin javisst katsomassa Kuopion YT:n Quguu jst?-esityksen uusimman version sekä isäntäkaupunki LYTin, sanoisinko päräyttävän, näytelmän Peltirumpu. (En ole ehkä vieläkään täysin toipunut! :D) Vuorokauden valvottuani pääsimme vihdoin lähtemään majoituskoululle, jossa nukahdin suhteellisen nopeasti Keskustanuorten jakamat propagandasipsit mahassani. Aamusuihkun jälkeen olo oli jälleen inhimillisempi ja mieli virkeä vastaanottamaan uuden päivän kulttuuriannosta.

Sitä se kulttuuri teettää! :)

Lauantaina katsastin Jyväskylän YT:n Paljaat, Rampin Luokan ja Tampereen YT:n hulvattoman näytelmän Tyhmät ihmiset hallitsevat maailmaa, sekä kävin Tivolin iltajuhlissa tsekkaamassa teattereiden välisen improskaban ja J!Kumpulaisen keikan.

Spontaani rinkelitanssi Crystal Castlesin tahtiin.

J!Kumpulainen ja Veijarit Tivolissa

Laser catit Kauppayhtiöllä

Ps. Mannerheim!

Comeback numero 43.

Moiiiiiiiiiiii! :)

Voisin syleillä teitä kaikkia, jotka olette jaksaneet käydä tauonkin aikana tiirailemassa josko olisin palannut takaisin. Tänään on se päivä, jolloin teidän ei enää tarvitse tuijottaa edellisen postauksen posliinihahmoja silmästä silmään, vaan saatte lukea aivan tuoretta tekstiä :) 

Mun tekisi niin mieleni kirjoittaa tänne mitä mulle oikeasti kuuluu, mutta en kehtaa. Saisin kenties sympatiaa ja neuvoja tilanteisiini, mutta samalla menettäisin ah-niin-rakkaan kontrollin. Tällä hetkellä salaisuuksien verhon hallittu raottaminen tuntuu turvallisemmalta kuin avoimuus.

Pähkinänkuoressa voisin sanoa, että tänä vuonna on tapahtunut jo aivan tarpeeksi, eikä pelkästään hyviä asioita. Stressistä on jo tullut osa minua ja sietokykyni on venyttänyt rajojaan kymmeniä kertoja. Mutta yritän yhä edelleen poimia tänne blogiin niitä mukavia juttuja ja pilvien hopeareunuksia ainaisen surkuttelemisen sijaan.

Olen paraikaa viikon mittaisella lomalla ja reissasin Konnevedelle ja Lahteen festaroimaan. Alla olevat otokset räpsäistiin Häyrylänranta Bluesissa Menneisyyden vankien soittaessa taustalla. Usva peitti järven niin houkuttelevasti, että tallensimme muutaman hetken myös kuvalliseen muotoon. Kaikista tämän postauksen kuvista kuuluu suuri kiitos valokuvaaja Topi Pakariselle. 

Usvaneito

Huomatkaa kuinka hyvin vyö ja siskolta lainatut kumpparit mätsäävät :)

Myös Samuli Putro esiintyi Bluesissa ja hänen perässään sinne oikeastaan meninkin. Ja kyllä kannatti! Jossain vaiheessa melkeinpä inhosin herran tuotantoa, mutta onneksi mieli muuttuu ja maailmankatsomus muovautuu avarammaksi. En ole ennen kokenut keikalla (tai ylipäätään missään esityksessä) sellaista tunnemylläkkää, kuin nyt. Itketti, nauratti, laulatti ja tanssitti yhtä aikaa... Kuulin keikan aikana ensimmäisen kerran kappaleen "Tuhkaa korulippaassa" ja siitä tuli heti mun uusi voimabiisi. 

"Elämällämme on tarkoitus
Ja joka hetkessä kauneutta
Emme ole automaatteja
Välilyöntejä ruudulla

Elämällämme on tarkoitus
Jokaisen tarina on arvokas
Emme ole tyhjänpantteja
Tuhkaa korulippaassa"

Kyseistä kappaletta voi käydä fiilistelemässä vaikkapa täällä.

Samuli Putro ja allekirjoittanut

Kyllä se elämä kantaa, ollaan enkeleitä toinen toisillemme :)

Viikkokatsaus 1/2

Miulla alkoi talviloma ja ajattelin aloittaa sen päivittämällä tänne viimeisen viikon kohokohtia. 

Torstaina 21.2. (joko siitäkin on niin pitkä aika?!) löysimme tiemme Länsi-Puijon koululle katsomaan Liikkuva teatteri Kepsutin näytelmää Pappa ja Merikilpikonna.
Esityksen alkua odotellessamme leikimme turistia ja räpsimme kuvia mm. koulun ruokalassa olevista hauskoista ja inspiroivista kuppihahmoista.

Tuo pikkuneiti on tosi symppis :)

Herra Harja

Itse esitys oli sanalla sanoen mahtava! Näytelmä oli kokonaisuudessaan laadukkaasti toteutettu eikä se ollut perinteinen lasten- ja nuortennäytelmä lässyttävine ja mukahauskoine eläinhahmoineen. Suosittelen katsastamaan näytelmän tai vaihtoehtoisesti tilaamaan poppoon esiintymään (ks. Kesputti-linkki yllä).

Näytelmän Pappa ja merikilpikonna Poika eli Henna Eronen

Alla olevassa kuvassa on merikilpikonnan suomalaisen viittomakielen viittoma. Ja samalla sain hyvän tekosyyn esitellä kynsiäni, jotka ovat kasvaneet kivasti. Vasemmassa peukalon kynnessä näkyvä piste on neulahuovutusneulasta tullut mustelma, jonka avulla on hauska seurata kynnen kasvunopeutta :)

Merikilpikonna, peukut toimivat "evinä"

Pulpettikuva saa toimia samalla myös jonkinlaisena asuesittelynä. Sain muutama viikko sitten kaappejaan raivanneelta siskoltani perinnöksi kolmet farkut, hameen, kaksi mekkoa ja kaksi paitaa; suosikeiksi nousseet pillifarkut näkyvät kuvassa. Haluaisin esitellä enemmänkin vaate- ja kenkähankintojani blogissa, mutta tuntuu etten saa niistä edustavia kuvia sitten millään...

Lauantaina olin jalkeilla jo puoli seitsemän aikaan (eli aikaisemmin kuin arkena :D) ja siitä kehkeytyikin mukava päivä. Aamulla ja iltapäivällä toimin hovikuljettajana ja hoidin kotia. Illemmalla pääsin koeponnistamaan ihan oikeaa hulavannetta, jota oli huomattavasti helpompi pyörittää, kuin sellaista muovista rutkulaa; vaikka alla olevasta in action-kuvasta voisikin päätellä toisin. Ilme kuitenkin kertonee, että veri ei maistu suussa ja vatsalihakset saivat treeniä sekä vanteen pyörittämisen että itselleen nauramisen seurauksena.

Helppoa ja hauskaa. Tai ainakin hauskaa.

Illalla menimme Lillukan, Lallukan ja Sallukan kanssa laulamaan karaokea. Tai tytöt lauloivat ja keräsivät faneja, minä keskityin taputtamiseen. Ylitin itseni julkilaulamisen sijaan toisella tavalla ja pukeuduin violetteihin farkkuihin. Hurjaa! (Eikä aivan niin kamalaa, kuin ensin ajattelin.)

Värivarkut

Sunnuntaina tehtiin koko perheen voimin visiitti sukumme patriarkan, 98-vuotiaan isänisän luokse. Viikonlopun hurahdettua nopeasti ohi, oli aika palata opinahjoon ja suorittaa pari koetta pois päiväjärjestyksestä.

Torstaista tuli (tähän mennessä) viikon kivoin päivä, kun tapasimme Terin kanssa pitkästä aikaa. Vaihdoimme lahjojakin; minä sain Teriltä ystävänpäivälahjan ja hän puolestaan joululahjan. Ajatushan se on tärkein, ei ajoitus, eikö.

Vaahtokarkeilla täytetty perhosboxi

Kävimme tutustumassa Kuopion uusimpaan kirpputoriin, kirpparilla.fi:hin. Siellä on yli 400 myyntipöytää, joista tutkimusmatkailija voi löytää vaikka mitä aarreita ja kallisuuksia. Kirppari oli siisti ja avara, tuotteet olivat hyväkuntoisia ja hinnat kohtalaisia. Taidan esitellä omat ostokseni Viikkokatsauksen kakkososassa, jotta tästä ei tule turhan pitkää sepustusta. Ja kerron myös talossamme sattuneesta "tulipalosta"! 

Tavaraa silmänkantamattomiin

Teri löytöjensä kanssa

Sisustuits!

Kokosin tähän postaukseen muutamia viime aikaisia sisustushankintoja, "vanhimmat" ovat joulukuulta ja uusin helmikuulta. Pilviverhon takaa pilkottava aurinko herättää minussa joka keväisen (20päivää aikaa!) valkoisen kaipuun. Tekisi mieli pistää koko sisustus puolen vuoden ajaksi uusiksi, mutta tuskin ryhdyn niin kunnianhimoiseen projektiin tänäkään vuonna. Muutamia väripilkkuja on kuitenkin sisustuselementtien joukkoon eksynyt.

Kävin joululomalla tonkimassa emoni savipajan uumenia ja kotiutin sieltä ihastuksen huokailuja huulilta kirvoittavan, erikoiseen lasitteeseen verhoutuneen purkin. Miulle tulee tuosta muodosta mieleen Nalle Puhin hunajapurkit. 

Saviruukku M-L Sirkka -12

Äidin pajalta löytyi myös tämä aarre, lasipurkki, jonka etiketin edesmennyt isänäitini, Liisa, on kirjoittanut lähes 23 vuotta sitten. Laitoin purkkiin osan puikoistani ja virkkuukoukkuni, sillä mummukin tykkäsi neuloa. Ehkä jotain sorminäppäryyttä olisi siirtynyt noiden vadelmien mukana myös minun kätösiini.

"Vattua 20.8.90 Soile"

Tää seuraava on taas niin mua! :D Vein männä viikolla metallijätettä kierrätykseen ja siellä roskiksessa pönötti tommonen mielenkiintoisen näköinen...juttu. Lähdin jo pois, mutta päädyin kuitenkin kääntymään kannoillani ja palasin tutkimaan kapistusta. Pohja on vähän lytyssä ja siinä on semmonen ihmeellinen törö; mietin, että voisko toi olla jostain retkikeittimestä? Toin astian kotiini ja nyt varron inspistä, että mitä sillä loppupeleissä teen, kahva onneksi lisää käyttömahdollisuuksia.

Random kippo killumassa

(Ja koska mua ainakin jäis lukijana kaivelemaan, että "Miltä se törö oikein näytti. Tunnistaisin esineen varmasti, jos kirjoittaja olisi vaivautunut laittamaan kuvan kämäsen selityksensä sijaan." Joten laitan varalta kuvan siitäkin. Noin.)

Ja sitten takaisin niihin esineisiin, joiden käyttötarkoituksen tiedän. Kuten kerrottua, sain marraskuussa synttärilahjaksi Siniltä&Viiviltä lahjakortin AmandaB-sisustusliikkeeseen. Olen keräillyt erilaisia kehyksiä ja kuvia ja tarkoitukseni on koostaa niistä tauluseinä. Sitä tarkoitusta silmälläpitäen hamstrasin neljä tällaista hopeista pikkupeiliä.

Pikkupeilit 2€/kpl

Sekä nämä viehkot sarvipääkehykset. Tulen mitä todennäköisimmin maalaamaan nämä mustiksi tai hopeisiksi, riippuen hieman siitä millaiseksi sekalaisista kehyksistä ja kuvista koostuva kollaasini alkaa muodostumaan. Kuvat leikkelin Make Up Storen kuvastosta.

Kehykset 7.95€/kpl

Alla olevan taideaarteen sain iki-ihanalta pikkusiskoltani joululahjaksi. Tämä mahtityö vartoo vielä peilin päällä arvoistaan kunniapaikkaa.

"Luiden itku" Heli Vatanen -12

Ps. Miun tulilatvat intoutuivat jo kukkimaan :)

Sommaren är kort

Sinne hujahti minilomani :/
Viikon alun vietin kotona nautiskellen joutenolosta, mutta jo tiistaina piti vastata maantien kutsuun ja suuntasin kotikonnuilleni, pois aika ajoin niin tukahduttavasta kaupungista.

Keskiviikko ei ollut säänsä puolesta mikään paras ulkoiluun, joten päätimme siirtää toivomani marjastusreissun tuonnemmaksi. Sen sijaan kävimme äidin kanssa läpi kirpparille tarkoitettuja vaatteitani ja yllätyksekseni mahduin taas vanhoihin housuihini. Raahasin siis pussukallisen omia kuteitani takaisin kotiin... Päikkäreideni jälkeen pesue alkoi olla koossa ja suuntasimme porukalla entisen luokkakaverini Anssin (ja Jarkon) pyörittämään Kivisalmen Kievariin burgereille.

Mua pyydettiin joskus ottamaan myös yleiskuvia paikoista, eikä vaan yksityiskohdista, mutta unohinpa jälleen... Tämä kuva on siis lainattu Kievarin Facebook-sivuilta.

Jytky on nimensä veroinen

Perusburgerin kimpussa

Paikalta löytyy myös Suomen pienin kyläkauppa, jolla on kokoa noin neliön verran.

Tippikupin koossa ei olla pihistelty

Illalla kävimme sulattelemassa ruoka-annoksia urheilukentällä pesiksen ja hölkkäilyn merkeissä. Kotiin palattuamme hupsuttelimme kakkukoristeen kanssa ja otimme eläimistä ylioppilaskuvia.

Kiittäen, Taavi

Nätti tyttö

Kotona käydessä yksi ehdottomista kohokohdista on päästä löylyihin rentoumaan. Olisihan täällä kaupungissakin mahdollista varata saunavuoro, mutta ei siellä ole lainkaan yhtä mukavaa istuskella, kun saa koko ajan vahdata kelloa, että ehtii ennen seuraavaa saunojaa alta pois.
Puusaunan jälkeen olikin nautinnollista vilvoitella patiolla samettisessa elokuun yössä, katsella yöperhosten huoletonta tanssia valokiilassa ja tuntea kuinka leppeä tuuli tuntui vievän osan huolista mennessään. Ennen nukahtamista käperryin peiton alle ja katselin ikkunan takana välkkyviä elosalamoita.

Torstai valkeni viileänä, mutta tyynenä. Verkkaisen heräämisen ja runsaan aamupalan jälkeen lähdimme käymään Galleria Kävyssä, jossa on esillä graafikko, kuvataiteilija Outi Markkasen ja hänen mielisiskojensa yhteinen taidenäyttely. Nappasin paikanpäältä muutaman kuvan, jotta voin lennättää teidätkin pienelle taidematkalle kotisohviltanne.

Anna Wildrose

Yksityiskohta ylläolevasta teoksesta

Gallerian alakerrassa on myös sievä pikku kahvila nimeltä Sata Kuppia. Toivoisin, että omassa kodissani voisi vallita joskus samanlainen tunnelma kuin tuossa huolella somistetussa huoneessa on.

Kahvila Sata Kuppia

Ostin itselleni kahvilan vieressä sijaitsevasta Käpäläkaupasta vedoksen Outi Markkasen kirjasta Unieläimiä. Kuvassa on Kurnau ja pieni kimeä Hui. Olen saanut lapsena kyseisen kirjan taiteilijalta itseltään ja viehtymys noihin kuviin tuntuu säilyneen aikuisuuteen saakka.

 Outi Markkanen- Kurnau ja pieni kimeä Hui

EDIT. 15.2.2013 Sain blogini ulkopuolelta viestiä, että tässä jutussa on taitelijat ja työt vinksahtaneet pois paikoiltaan. En saanut korjauslistaa, joten jouduin ottamaan sekä taitelijoiden että töiden nimet kokonaan pois paria poikkeusta lukuunottamatta. Pahoittelut, että käsin tekemässäni listassa oli virheitä, tarkoitukseni ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä eikä antaa väärää informaatiota. Haluaisin myös muistuttaa, että kenen tahansa on mahdollista kommentoida blogiani palveluun kirjautumatta, nimimerkkiä vain kehiin, niin erotamme anonyymit toisistaan! :)

Taidetuokin jälkeen pääsimme vihdoin rymyämään metsään, tarkemmin sanottuna vattupuskiin. Onnistuneen marjastusreissun päätteeksi koukkasimme vielä Konneveden Kotiseutumuseon kautta ja kävimme silittelemässä lampaita.

Idylli

Sisko syöttää lampaita