Hemmetti!

Tässä postauksessa voisin esitellä muutamia kotijuttuja. Aika ajoin miulle iskee hirveä harmaan nälkä ja kun ei ole mahdollista uusia koko sisustusta mielihalujen mukaan, niin päätin keskittyä helpoimpaan (ja pienimpään) kohteeseen eli vessaan. Mun asunnossa on peräti kaks ovea ja toinen niistä johtaa vaatehuoneeseen ja sen edessä on laatikko, mutta silti saan toisinaan vastailla kyselyihin, että missä asunnossani pääsee puuteroimaan klyyvarinsa.  Tienviitaksi pimeydessä vaeltaville poimin alelaarista mukaani puukirjaimet, jotka ajattelin joku kaunis päivä verhoilla hopeahuntuun.

Puukirjaimet

Oven sisäpuolella on aiemminkin blogissani näyttäytynyt sydäntaulu. Alkuun jännäilin, että kestäisiköhän kehys kylpyhuoneessa vallitsevaa kuumankosteaa ilmastoa, mutta hyvinhän tuo on tuossa pysynyt.

Pesukoneen päälle sijoitin kolmen hopeisen kynttilän asetelman tarjottimelle ja viimeistelin kokonaisuuden Anttilasta hankitulla tabletilla. Lattialla on samaa linjaa jatkava pyöreä, harmaa matto. Simppeliä, mutta tyylikästä, tykkään ma.

Tämä kuva ei varsinaisesti liity mitenkään mihinkään, mutta kenties tämä on sopivin rako esitellä yksi viime aikainen dyykkailuni. Nimittäin: hissikyltti! En oikein tiedä mitä tällä teen, mutta yön pimeyden turvin tätä irti ruuvaillessani muistelin jonkinasteista sisustukseen liittyvää ohjenuoraani; "on plussaa, jos esineellä on tarina kerrottavanaan".

Ei taida sulla olla tämmöstä!

Sain myös vuoden tyhjyyttään ammottaneeseen "joka-gootin-kehykseen" passelin kuvan. Usvametsä on piirun verran liian kapea ko. kehykseen, mutta en anna sen haitata liikaa. Mieluummin tuo kuin se iän ikuinen kurkistusaukko tapettiin.

Kehys ja kuva Ikeasta, myydään erikseen.

Mätsää miusta tämän vastakkaista seinää koristavan puutaulun kanssa hyvin yksiin.

Kehys ja kuva Ikeasta, myydään yhdessä.

Ja tällä kuvalla rakensin myös huteran aasinsillan seuraavaan kivaan hankintaan. Halusin akvaariooni aikuisen tyttömiekkapyrstön ja löysinkin erittäin viehkon yksilön Lemmikkiasemalta. Lasitalon tunnelma oikein sähköistyi, kun uusi daami purjehti rauhallista poikamieselämää viettäneiden uroiden keskelle. Ja minä myhäilen tyytyväisenä, kun kaunottaren massussa on jo nähtävissä uusi lauma pikkumiekkiksiä.

Pussissa vartomassa uuteen kotiin pääsyä. Nuo evät ovat niin hienot! :)

Löysin viime kesänä kirpparilta ihanat metalliset lasinaluset (5€), mutta en ostanut niitä, sillä ajattelin niiden jäävän vähälle käytölle. Ja kuten arvata saattaa, tulinkin katumapäälle. Viimein löysin lähikirppariltani vastaavanlaiset koukeroiset pöydänsomistajat säilytystelineen kera (0,30€). Ja nyt pöytäni ovat nesterinkuloista vapaat, ah auvoa!

Pannu ja alunen RadioKirppikseltä, lasinaluset CityPörssistä

Bling!

Ja taas pääsee aasi kipsuttelemaan sillalleen... Kun kuvissa päästiin keittiöön asti, niin näytänpä samalla yhden tee-se-itse-projektin.
Yritin etsiä kaupoista mustaa pyöreäpohjaista amppeliruukkua entiselle pariksi, mutta kun löysin vain ja ainoastaan kiiltäviä valkoisia, niin jouduin soveltamaan. Ensin ajattelin perinteisesti, että maalaan ruukun mustaksi, mutta sitten muistin Helsingistä ostamani "sanakirjapaperin" ja hetken strömsöiltyäni ikkunaani koristi muutenkin vaaleaan kyökkiin paremmin istuva uniikkiamppeli. Käytin päällystämiseen ihan tavallista yleis- ja puuliimaa eikä paperi ole hermojeni onneksi alkanut imeä itseensä kasteluvettä. 

Ennen ja jälkeen

Ja vielä juolahti mieleeni yksi hauska esine esiteltäväksi, jonka voisi sijoittaa sen aiemmin mainitsemani sisustusmoton alle. Sain nimittäin äidiltäni lahjaksi vanhan ajan vispilän. Ja tuo lemmikiksi ottamani oravan, possun, myyrän ja kissan risteytys, Miro, halusi tietysti järsiä sitä... Mikä siinä on, että esmes kuivattuja häntiä ei voi pureskella, mutta muovi ja puu kelpaavat puruleluksi?

Vispilänkauppaa.( Ja koska kissi on saatava ympättyä vähintään joka toiseen postaukseen.)

(Ja nyt, jos joku jäi pohtimaan, että miksi ihmeessä olen otsikoinut tämän kotoilun sanalla "hemmetti", niin antakaas, kun selitän. Kyseessähän on siis puujalkavitsi. Naapurimaatamme solkottavat tietävät, että koti on ruotsiksi et hem ja se taipuu hemmet, hem, hemmen. Mietinkin siis, että mikäli suomenruotsalainen/ruotsinsuomalainen menee kotiinsa, niin hän voisi sanoa menevänsä "hemmettiin.")

Tack och adjö!

Hauki on kala ja kala on eläin!

Ajattelin tehdä hieman erilaisen postauksen, sillä tämä kyseinen asia on kuohuttanut minua pitemmän aikaa. Nimittäin se, että monet eivät tunnu pitävän akvaariokaloja elävinä eläiminä. Vallalla tuntuu olevan ajatus, että niitä saa kohdella aivan rauhassa kaltoin, pitää viikkokausia pimeässä, jättää vedet vaihtamatta, tunkea liikaa kaloja liian pieneen altaaseen, jättää ruokkimatta... Kalat kun eivät melua tai kiemurtele nälkäisinä kerjäämään ruokaa ja hoivaa, kuten moni muu karvainen kaveri samassa tilanteessa tekisi. En ole itsekään mikään altaiden asiantuntija, mutta hoivaan silti lemmikkejäni rakkaudella enkä tee niille tietoisesti pahaa. 

Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta löytyy oma kohtansa myös vedeneläville. 

Kalat

"Akvaario on tarvittaessa varustettava kannella tai peitelasilla siten, että kalat eivät pääse hyppäämään sieltä pois. Akvaarion yhdellä sivulla on oltava näkösuoja, jollei akvaarion kasvillisuus tai muu sisustus anna kaloille riittävää suojaa.
Akvaarion veden määrän, laadun, lämpötilan, vesipinta-alan ja veden syvyyden on oltava sopivat ottaen huomioon kalalaji, kalojen koko ja lukumäärä. Vettä on vaihdettava tai puhdistettava säännöllisesti, jotta sen laatu pysyy hyvänä. Kuollut kala on poistettava akvaariosta välittömästi.
Akvaarion sisustuksen ja pohjamateriaalin on oltava kaloille sopiva. Kaloilla on tarvittaessa oltava sopivia piiloutumispaikkoja.
Kalaryhmiä, -parvia ja -lajeja yhdistettäessä tai tuotaessa uusia kaloja ryhmään on erityistä huomiota kiinnitettävä kalojen yhteensopivuuteen ja kalojen parvikäyttäytymiseen.
Suositus:
Kalaa ei pidetä pyöreässä vesimaljassa.
Akvaariossa on vähintään 1 litra vettä kutakin enintään 5 cm mittaista kalaa kohden ja vähintään 4 litraa vettä kutakin enintään 10 cm mittaista kalaa kohden. Akvaariossa on vettä kuitenkin aina vähintään 40 litraa."

Kuka näitä julmuuksia edes keksii?! :'(

On ollut lievästi sanottuna ikävää huomata, että asiantuntijaliikkeinä itsensä esittelevät liikkeet myyvät kaloja täysin vastuuntunnottamasti ja sympatiaa tuntematta euron merkin kiiluessa silmissä. Vaikka ilmoittaisit, että olet hankkinut viidenkymmenen litran akvaarion ja haluaisit siihen yhden kultakalan, niin hyvin todennäköisesti se sinulle myydään. Kultakala on todellisuudessa parvikala, joka vaatii ympärilleen siis vähintään viisi lajitoveria ja kuusisataa litraa vettä ja ne kasvavat oikeissa oloissa 20-30 sentin mittaisiksi, ruokkijansa tunnistaviksi möllyköiksi. Välillä jopa valehdellaan kalojen olevan jotain joka harrastajalle sopivia kääpiölajeja, mutta tietääkseni moisia ei ole olemassakaan. Kalaparat vain jäävät kitukasvuisiksi liian pienessä kodissa.

Pussissa olevasta pikkuruisesta kalavauvasta kasvaa oikeissa oloissa  altaan komistus.

Uskon, että suurinosa on törmännyt ainakin kuvaan mulkosilmäisestä kultakalasta, joiden silmämunat saattavat irrota osuessaan johonkin. Toki monia muitakin eläimiä jalostetaan muotopuoliksi "kauneuden nimissä", mutta kalojen ollessa kyseessä kehitys on helppo nähdä nopeasti. Tästäkin on olemassa omat pykälänsä, mutta ei kai näitä niin vissisti tarvitse tarkastella, onhan kyseessä edelleenkin vain kalat. 

"Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. 
Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.
Geenitekniikan käyttö eläinten tuotannon määrälliseksi tai laadulliseksi muuttamiseksi kielletty, jos se voi vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin." (8§ Eläinjalostus ja geenitekniikka)

Ulkomaisissa ohjelmissa olen törmännyt kammottavaan tapaan käyttää kaloja sisustuselementteinä. Eläviä eläimiä suljetaan yksinään seinissä oleviin kupliin tai syvennyksiin, pidetään maljakoissa koristamassa kattausta tai suljetaan mukana kuljetettaviin mitä moninaisimpiin esineisiin. Minkä vuoksi? Onko kiva esitellä ystäville taskun pohjalla mätänevää eläimen ruumista? "Kyllä se vielä eilen liikkui."

Ja kun rakkaan lemmikin aika on koittanut, niin käyn hautaamassa sen. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi lemmikkejä vedetään vessasta alas? Ei se itse siitä enää välitä, mutta jo ajatuksen tasolla se tuntuu epäkunnioittavalta. Jotkut ovat perustelleet tätä minulle sillä, että sitä kautta ne päätyvät takaisin mereen. Jos siut heittää parvekkeelta, niin leijailetko siitä taivaaseen...?

En oikein usko, että te, arvon lukijat, kuulutte paasaukseni kohderyhmään, mutta halusin purkaa hieman pahaa mieltäni. Mitä mieltä olette aiheesta, oletteko törmänneet välinpitämättömyyteen kalojen hoidossa?

 ***

Ja kuka Belsebuubbi tämän Bloggerin on suunnitellut?! Mie haluaisin vaan kirjottaa ja lisätä muutaman kuvan, mutta sekin taitaa olla liikaa pyydetty. Miulla ei oikeestaan ole mitään vaatimuksia ulkoasun suhteen, sillä en osaa itse sitä säätää. Silti tämä "työkalu" onnistuu alittamaan senkin riman. :D

Tunnustuksia ja turinoita

Esmi -pimu laittoi miulle tunnustuksen.

(Tää on siis niin hieno!)

Tällä kertaa vuorossa on tällainen tehtävänanto:

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle muulle!

Mulla on tällä omalla kannettavalla valitettavan vähän vanhoja kuvia, mutta eiköhän sieltä muutama tännekin kelpaava löydy. (Facebook- ja irc-galleriakuomille tästä ei valitettavasti taida irrota uutta matskua kuin parin otoksen verran.)

Pari vuotta sitten kaverini Suvi jaksoi väkertää miulle ihanan kesätukan; tuon jälkeen päähän ei valitettavasti olekaan eksynyt mitään räväkämpää. Kuidut oli vissiin himpun huonolaatuset, sillä ne takkuuntu hirmu helposti ja niiden poisnyhertämiseen meni varmaan kauemmin, kuin niiden laittamiseen.

Viime kesänä kävin pulikoimassa yhdellä syrjäisemmällä rannalla ja siellä oli seuralaiseni lisäksi vain sorsaemo poikasineen. Pikkutirpat olivat ihanan uteliaita ja ne uivatkin ihan lähelle ja nyppivät sormiakin. Syötin sitten niille eväsleipiäni ja naureskelin poskeni kipeiksi niiden touhotusta katsellessani.

Tämä kuva on otettu ihan äskettäin, siinä minä ja Miro tiirailemme ikkunasta pihalle.

Seuraavaksi muutama aasinsilta, jotta voin ympätä muitakin asioita tähän samaan syssyyn. Alla olevassa kuvassa on lehtikalapariskunta, joka yritti tehdä vauvoja, mutta kutu valitettavasti epäonnistui puuhakkaan nuoren parin hoivayrityksistä huolimatta. Viime perjantaina kuitenkin huomasin, että akvassani uiskentelee kuusi pikkuruista miekkapyrstövauvaa! Ne ovat miun ensimmäiset "omat" kalat, jotka olen sitten kasvattanut alusta loppuun. Miten niin pienistä (tällä hetkellä pituutta n. 1 cm) olennoista voi olla niin suuri ilo.

Sir Täplä ja ex-vaimonsa

Ja toinen aasinsilta. Jenni pyysi minua arvioimaan aiemmassa postauksessani mainitsemani kestosävytteen.

Pakkauksen sisältö herätti hieman epäilyksiä, sillä vaikka se oli ostettu parturi-kampaamosta, niin sisälle oli kätketty Mikki Hiiri-kumihanskat, hoitoainetta oli vain pieni pussukallinen yms yksityiskohtia, mitkä eivät sinänsä vaikuttaneet itse tuotteeseen. Jotenkin sitä kai odotti "hienompaa". 

Itse väri levitettiin pyyhekuiviin hiuksiin ja se oli aika jäykkää, yksi purkki kuitenkin riitti mun lettiin (ks. ensimmäinen kuva) suht hyvin, kun ei holvannut niin paljoa pituuksiin. Värjäystuloksen nähtyäni olin positiivisesti yllättynyt sen intensiivisyydestä, mutta olin silti skeptinen, sillä pelkäsin värin valuvan seuraavan pesuveden mukana viemäriin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka väri onkin useamman pesun seurauksena hieman haalistunut. Vaikkakin niin mulle käy myös ärtsympien markettivärien kanssa. Yhteenvetona voin siis sanoa, että aion olla hiuksilleni hieman armollisempi ja ostan tuota väriä jatkossa. Alla on muutama kuva "uudesta päästä".

Ehkä on jo korkea aika laittaa yks silmälasikuvakin tänne...

Haasteen nakkaan seuraaville henkilöille.
Ventovir 
Mistress Mystral
Jenni L

Lemmikit

Seuraavassa kuvia luonani asuvista eläimistä ja heidän yksiöistään.

Neljäs syyrialainen  hamsterini Veeti.

 

Minimies piilottelee

6.10.10 ^^

Ruokakupissa hengailua :)

Olin muutama vuosi sitten eläinkaupassa harjoittelussa ja hoidin siellä poikahamsteria. Ihmettelin, kun se oli niin äkäinen, muuttostressistä puremisen ei pitänyt enää johtua. Yksi aamu ruokin eläimiä normaalisti ja jännäsin jo kuinka sormieni sinä päivänä kävisi. Hamsu mönki pesästään ruuan haistettuaan ja jäin seuraamaan tilannetta. Yhtäkkiä näin pesässä liikettä ja hämmästyin suuresti. Syrkit ovat erakkoja eikä mökissä näin ollen pitänyt olla ketään. Nostin pesää varovasti ja näin siellä kasan pikkunakkeja! Kasvattaja olikin epähuomiossa kiikuttanut myyntiin tyttöhamsterin, joka oli raskaana. Hoivailin siis Veetiä ja tämän sisaruksia niiden syntymästä lähtien ja totutin rääkyvät, päälle pissaavat riiviöt käsikesyiksi nalleiksi. Ihastuin Veetin mäyrämäiseen pääkuvioon ensisilmäyksellä ja harjoittelun päätyttyä sainkin minimiehen palkkioksi työstäni. Nyt Veeti on reilu kaksivuotias ja voi edelleen hyvin, vaikka vanhenemisen merkkejä alkaakin olla havaittavissa. Ehdoton iltojen piristäjä, lisensoitu tassuterapeutti<3

Akvaario

Etualalla miekkapyrstönaaras (punainen) ja uros (vihreä), niiden yllä sinirihmakala. (Juu, en osaa muokata kuvia...)

Partamonni. Akvaarioon ja terraarioon saa helposti piiloja halkaisemalla kookospähkinän.