Alkuloman olin kaupungissa ja viikon puolessa välissä suuntasin Konnevedelle.
Poimin tv:stä suklaatryffelien reseptin ja kötösteltiin niitä äidin ja siskon kanssa. Resepti sisälsi peräti kolmea ainesosaa: paketillisen Domino-keksejä, maustamatonta tuorejuustoa ja päälle sulatettua suklaata. Isällekin maistui! :)
Käytiin naisväen kanssa myös sienimetsässä, saaliiksi saatiin ihan mukava kasa suppilovahveroita.
Samalla reissulla sain äidin ikäisenäni neuloman villapaidan, joka oli miulle oikein passelin kokoinen ja ihanan lämmin.
Paidalle tulikin samantien käyttöä, kun suuntasimme kulkumme Konneveden Pyhälahdessa sijaitsevaan Navettakinoon katsomaan Niko 2- Lentäjäveljekset- rainan 3D-version. Ja kyllä, teatterin nimi tulee siitä, että se todella sijaitsee vanhassa navetassa, syntytarinan voi lukea tämän linkin takaa. Elokuva oli ensimmäinen 3D-leffa, jonka olen katsonut ja nyt kokemusta rikkaampana voin sanoa, että olisi kannattanut valita silmälasien sijaan piilarit. Alkuleffa kului kaksien lasien kanssa tuskastellessa, mutta kun sopiva balanssi löytyi, niin saatoin nautiskella tarinasta. (Siitäkin huolimatta, että minua hieman ketutti katsoa joulujuttuja lokakuussa... Koko juhlalta menee terä, kun kaupat pursuavat joulukrääsää jo syksyllä eikä missään voi välttyä tonttupukuihin verhoillulta piiloviestiltä: "kuluttakaa, kuluttakaa!" Muutenkaan kaupat eivät koskaan voi elää sitä hetkeä mitä kuluttajat elävät. Uikkarit pitäisi osata ostaa jo huhtikuussa, syystakit heinäkuussa jne. Murrurroar!)
Kamerassa ei ollut paljoa latinkia jäljellä, joten kuvia sain napattua nämä kaksi. Ensimmäisessä on mitä ilmeisimmin vanha projektori ja toisessa yleiskuva salista.
Navettakino |
Ja sitten hyppäämme viime aikaisiin tapahtumiin. Vaikka just viime postauksessa sanoinkin, että jäämällä kotiin voi jäädä paitsi paljosta hauskasta, niin silti arvoin perjantai-iltana jaksaisinko huristella Maaningalle iltaa istumaan. Shame on me! Sain kuin sainkin ahterini nostettua penkistä, kävin hakemassa alkoholitonta siideriä ja suuntasin maalle. Perille päästyäni minun oli jäätävä hetkeksi ulos ihastelemaan pakkasillassa kirkkaana loistavaa tähtitaivasta.
Trubaduurit |
Teri, Henna, Joni ja Pete 9.11.12 |
Minä avartamassa maailmaani |
Lainavaatteissa tähtiä tiirailemassa |
Hyvät kokemukset, parempi mieli |
2 kommenttia:
Heii; onpa taas matkailu avartanut!
Jännää,ennenvanhaan tunsin Navettakinon (nykyisen) isännän Einon ja siskonsa. N-kino on todella kulttuuriteko,kiitos toimekkaiden ihmisten.
-Asustekoosteet kunnon tamineista, kumppareista yms glamoureihin sai hymyn suupieleen samoin antoisa maaseudulla matkustelu.Olen edelleen sitä mieltä, että linja-autoissa on tunnelmaa! - Hiukan kadehdin Sinua/teitä,jotka tiirailitte taivaalle. Kuvittelen, että vielä joskus makailen täällä pihamaalla pussissa selälläni ja ihailen tähtiä,kerrankin riittävästi... Ja kiitos kunnon koiruliterveisistä!!! -L-
Ja minä taasen olin Eemelin kanssa samalla luokalla. Kiva, että vanhoja navettoja ja talleja arvostetaan ja kunnostetaan uudiskäyttöön.
Ihan realismin nimissä pitää laittaa "tavallisiakin kuvia", harvemmin sitä tulee kiiltohameet päällä liikuskeltua :)
Eikun vaan tuumasta toimeen, sauna lämpiämään ja pihalle tähtiä tiirailemaan!
Lähetä kommentti