Koska meillä on joulu

Koulun ja arjen imettyä mehuja blogiharrastukselta jäi syysloman kivuusjututkin kokonaan esittelemättä. Ajattelinkin tehdä taas yhden tällaisen sekametelipostauksen, jossa on mukavia asioita parin viikon ajalta.

Alkuloman olin kaupungissa ja viikon puolessa välissä suuntasin Konnevedelle. 
Poimin tv:stä suklaatryffelien reseptin ja kötösteltiin niitä äidin ja siskon kanssa. Resepti sisälsi peräti kolmea ainesosaa: paketillisen Domino-keksejä, maustamatonta tuorejuustoa ja päälle sulatettua suklaata. Isällekin maistui! :)

Käytiin naisväen kanssa myös sienimetsässä, saaliiksi saatiin ihan mukava kasa suppilovahveroita.

Samalla reissulla sain äidin ikäisenäni neuloman villapaidan, joka oli miulle oikein passelin kokoinen ja ihanan lämmin. 

Paidalle tulikin samantien käyttöä, kun suuntasimme kulkumme Konneveden Pyhälahdessa sijaitsevaan Navettakinoon katsomaan Niko 2- Lentäjäveljekset- rainan 3D-version. Ja kyllä, teatterin nimi tulee siitä, että se todella sijaitsee vanhassa navetassa, syntytarinan voi lukea tämän linkin takaa. Elokuva oli ensimmäinen 3D-leffa, jonka olen katsonut ja nyt kokemusta rikkaampana voin sanoa, että olisi kannattanut valita silmälasien sijaan piilarit. Alkuleffa kului kaksien lasien kanssa tuskastellessa, mutta kun sopiva balanssi löytyi, niin saatoin nautiskella tarinasta. (Siitäkin huolimatta, että minua hieman ketutti katsoa joulujuttuja lokakuussa... Koko juhlalta menee terä, kun kaupat pursuavat joulukrääsää jo syksyllä eikä missään voi välttyä tonttupukuihin verhoillulta piiloviestiltä: "kuluttakaa, kuluttakaa!" Muutenkaan kaupat eivät koskaan voi elää sitä hetkeä mitä kuluttajat elävät. Uikkarit pitäisi osata ostaa jo huhtikuussa, syystakit heinäkuussa jne. Murrurroar!)

Kamerassa ei ollut paljoa latinkia jäljellä, joten kuvia sain napattua nämä kaksi. Ensimmäisessä on mitä ilmeisimmin vanha projektori ja toisessa yleiskuva salista.

Navettakino

Lomalauantaina oli vuorossa juhlat ystäväni Riikan luona. Matkustin pääkallopaikalle bussilla eikä se pitkän paussin jälkeen sujunutkaan aivan kommelluksitta. Ensinnäkin olin katsonut pysäkin väärin ja meinasin myöhästyä koko autosta. Maksettuani matkan pulloja keräämällä hankituilla hiluilla (koulumatkat voivat olla rikastuttavia kokemuksia, kiitos ES-jonnet) pyysin kuskia pudottamaan minut oikealle pysäkillä pois. Puolimatkassa hän vitsaili, että mikäli unohtaisi pysäkkini, voitaisiin ajella toinen kiekka Kuopion kautta. Turinoimme siinä niitä näitä ja erään huoltoaseman kohdalla kuski alkoi epäröidä. Hänen mukaansa reitti jatkaisi seuraavasta risteyksestä takaisin Kalakukkokaupunkiin. Pikaisen puhelun jälkeen selvisi, että olimme sittenkin huristelleet oikean pysäkin ohi ja minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin lähteä talsimaan takaisin päin. Iltaan mahtui vielä muitakin sattumuksia, mutta kokonaisuudessaan se oli oikein onnistunut.

Ja sitten hyppäämme viime aikaisiin tapahtumiin. Vaikka just viime postauksessa sanoinkin, että jäämällä kotiin voi jäädä paitsi paljosta hauskasta, niin silti arvoin perjantai-iltana jaksaisinko huristella Maaningalle iltaa istumaan. Shame on me! Sain kuin sainkin ahterini nostettua penkistä, kävin hakemassa alkoholitonta siideriä ja suuntasin maalle. Perille päästyäni minun oli jäätävä hetkeksi ulos ihastelemaan pakkasillassa kirkkaana loistavaa tähtitaivasta. 

Trubaduurit

Muutenkin lämminhenkisen ja mukavan illan kruunasi ehdottomasti se, kun pääsimme koeponnistamaan Jonin kaukoputkea. Alkuun tuntui, ettei sieltä putkesta näkynyt mitään, mitä ei paljain silminkin erottaisi, mutta kun saimme Jupiterin tähtäimeen, jouduin pyörtämään puheeni. Oli todella jännittävää nähdä kuut ja planeettaa kiertävät renkaat omin silmin.

Teri, Henna, Joni ja Pete 9.11.12

Minä avartamassa maailmaani

Lainavaatteissa tähtiä tiirailemassa

Hyvät kokemukset, parempi mieli

Loppuun laitan vielä kuvan Terin&Peten toisesta berninpaimenkoirasta, Passosta. Semmoiset koiranpennunpehmoiset terveiset kaikille lukijoille!