Sunnuntai

Itse kunkin mielessä on varmasti edes käväissyt ajatus siitä, että herätyskellon alettua soittaa käskyä päivän koitoksiin, kääntäisikin sille kylmästi selkänsä ja pakenisi takaisin unimaailmaan. Uskon jokaisen miettineen, että tällä päivällä ei tule olemaan mitään tarjottavaa minulle, joten miksi vaivautua ulos. 
  Eilisestä olisi varmasti tullut kuvaillun kaltainen ellei isäni ja siskoni olisi tulleet aamulla kaupunkiin. Kävimme satamassa asioilla ja meidän lisäksemme paikalla oli lukematon määrä kuorolaulajia. Tuntui epätodelliselta kulkea vanhojen puutalojen, kukkivien puiden ja syvän sinisenä lainehtivan veden äärellä, hiekan rahinan sekoittuessa kuorojen lauluun. Sisareni sanoikin osuvasti, että tuntuu kuin olisi astunut Disneyn elokuvaan. 


Kotiuduttuani vaihdoin rennommat vaatteet ylle, valmistin hieman välipalaa ja linnoittauduin sohvalle katselemaan sarjoja. Jonkin ajan kuluttua luomeni alkoivat tuntua raskailta ja ajattelin torkahtaa; mitä väliä vaikka heräisinkin vasta illalla ja pilaisin samalla yöuneni, minullahan on lomaa! (Aina hyvä tekosyy huonoille valinnoille ja epäterveelliselle elämälle...)
   Uni ei kuitenkaan ottanut tullakseen, sillä tuuletusikkunasta kantautui torilla olevan tapahtuman äänet. Olin koko aamun pohdiskellut mikä häppeninki siellä oikein on meneillään ja sen sijaan, että olisin vaivautunut ulos, ihan hävettää tunnustaa, päädyin Googleen selvittelemään asiaa! Onnekseni en kuitenkaan löytänyt vastausta, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vetää kengät jalkaan ja kipsutella paikan päälle. Hetken ihmeteltyäni ja makkaran käryä nuuskittuani, sain juonen päästä kiinni; torilla oli siis käynnissä Lidlin Grillimaisteri-kiertue. Paraikaa käynnissä oli finaali, josta kaksi parasta grillaajaa valittaisiin Helsinkiin kilpailemaan koko kisan voitosta.       
   Huvituksekseni huomasin, että Arttu Harkin lisäksi paikalla oli Pikku Posteljoonista (ja Makupaloista) tuttu Janne Pekkala. Olen viime aikoina nostalgioinut ja katsellut kyseistä lastenohjelmaa SinäPutkesta ja riemastuinkin lapsenomaisesti nähtyäni yllättäen tutut kasvot historiani aamuhämärästä.

Kokki Pekkala

Posteljooni Pekkala

Kävin noutamassa ilmaisen näytepussukan karkkeja ja mehuja eräältä kojulta ja asetuin hyvälle paikalle seuraamaan tuomarointia. Tulosten julkistamisen jälkeen sanottiin, että kaikki raaka-aineet, jotka kisaajilta jäivät käyttämättä, jaettaisiin yleisön kesken. Monien kummastukseksi kilpailijoille, jo aiemmin päivällä karsiutuneillekin, annettiin pusseja ja kehotettiin heitä ottamaan pöydältä kotiinviemisiksi sellaista tavaraa, jolle tulisi varmasti käyttöä. Reilu kymmenkunta ihmistä alkoi mättää hullunkiilto silmissään ruokaa ja mausteita kasseihinsa sen kummemmin vilkuilematta mitä käsiinä saivat. Vahvimmilla roikkui kolme ylitsepursuavaa muovipussillista käsivarsilla ja vielä yritettiin mahduttaa jotain mukaan.           Yleisö seurasi hölmistyneenä köyden takana kuinka pöytä tyhjeni viimeistä maustepurkkia ja maissintähkää myöten, yhä epäuskoisena vuoroaan odottaen. Poistuin päätäni pyöritellen paikalta ja aloin tallustella kotiin. Keskeytin kulkuni huomattuani tapahtuma-alueen reunalla pienemmän teltan, jossa mies piirsi karikatyyrejä. Asetuin jonon jatkoksi ja ajattelin mielissäni, että makkarat, maissit ja mausteet häviävät aikanaan, mutta minä saisin jotain uniikkia ja konkreettista muistoksi. 
    Vuoroa odotellessani naapuriteltassa alettiin jakaa makkaroita, joita ei oltu ehditty grillata. Oli melkein pelottavaa huomata kuinka alkukantaisiksi ihmiset muuttuivat, kun alkoi kilpailu ilmaisesta ruuasta. Eräät, suunnilleen ikäiseni pojat, rohmusivat pusseihinsa taiteilijan tussejakin hänen piipahtaessaan tauolla. 


Mutta nyt siihen mieleenpainuvimpaan osioon. Taiteilija Nuora jaksoi hymyillä yliajalle venähtäneen työrupeaman jälkeenkin ja hänen vilpitön rakkautensa työtään kohtaan piristi omaakin päivääni. Alla on lainaus ilmoituksesta, koko toimitukseen kului aikaa siis viitisen minuuttia. 


"Karikatyyri on nopea muotokuva! Ei pilakuva! Ei satu ollenkaan! Tervetuloa! Sarjakuvataiteilijana vuodesta 1993 toiminut Jouko Nuora voitti suomalaisen sarjakuvan 100-vuotispalkinnon 2011 albumillaan "Kultainen nuoruus", joka julkaistaan syksyllä 2012."

Taiteilija työssään

Jouko Nuoran näkemys minusta.

Könötystä karikatyyrin kera, kaulassa kaunis koru kasvattajalta.

Ps. Oliko tämä mielestänne liian tekstipitoinen postaus? Saako sanansäilä siis heilua, jos tekstiä syntyy vai odotatteko löytävänne blogeista vain lyhyitä ja helposti sisäistettäviä juttuja runsain kuvin maustettuna?

Sateenkaaria ja sisustusta

Vietin viime sunnuntain hieman normaalista poikkeavalla tavalla ja olin jo aamuyhdeksän aikaan matkalla kohti Kaavia. Osallistuin Kuntofixin itsepuolustuskurssille ja yritin kaivella lihasmuistista krav magassa opittuja taitoja ja ympätä mukaan uusia tekniikoita. Seuraavana aamuna kipeät lihakset ja mustelmat käsissä muistuttivat hauskasta ja uuvuttavasta päivästä. Hiemanhan tuo alkoi himottaa palata takaisin Kamppailuseuran riveihin...
Ja kurssikavereille haluaisin sanoa perinteisesti: Kiitos ja anteeksi ;)


Sitten muutama kivuusjuttu ennen kuin pääsemme postauksen teemaltaan yhtenäisempään loppuosioon.


Leevimau täytti kesäkuun alussa 12 vuotta.

Leevi 7.6.2012

Tuplasateenkaari! Ulommainen on aika haalea, mutta pistin kuvan täysikokoisena, niin voitte halutessanne zoomailla :)

Keskiviikkona oli antiikkiliike Wanhan repun pihamyyjäiset, innokkaat, sateesta piittaamattomat aarteenmetsästäjät pääsivät tutkailemaan myös varastona toimivan aitan sisältöä itse liikkeen lisäksi. Tavaroita intopinkeänä penkoessani onnistuin jäämään joidenkin putkien väliin jumiin, niin että minun täytyi riisua kenkäni, että sain keploteltua jalkani irti. Onneksi selvisin, muutoin Wanhan repun henkilökunta olisi voinut jokusen vuoden kuluttua myydä harvinaisen, muumioituneen shoppailijan, joka olisi löytynyt tavarakasan alta ;)

Noi lätsätkin himottas...

Miro tutkii tuomisia.

Hyötyostoksia, kuten aina. Mittareiden taustana toimii Helsingistä ostamani  "sanakirja"askartelupaperi, joka etsii vielä lopullista käyttökohdettaan.

Mittarit paikoillaan.

Keittiöni sisustussuunta on ollut oikeastaan koko ajan hakusessa. Alunperin haaveilin maalaisromanttisesta, hieman rustiikkisesta ja pääpainoltaan valkoisesta kodin sydämestä. Tämä olisi kuitenkin vaatinut kaiken, siis aivan kaiken, uusimista. Nyt olenkin kokenut ahaa-elämyksen siitä mihin suuntaan haluaisin lähteä kyökkiä kehittämään ja mittarit sopisivat ko. tyyliin vallan mainiosti. Alle kokosin muutamia lainattuja kuvia, joista saa hieman osviittaa industrialhaaveistani.

Kattolamppuja  (kuva)

Kuva

Ihana kaappi

Tällaisenkin huolisin kotiini.

Lipastoja, sarvia, laatikoita, perhosia...! (Bloomingville)

Karun kaunista (Lähde)

Mallihuone, jossa näytetään kuinka kaksi aiemmin mainitsemaani tyyliä sopivat mainiosti myös samaan huoneeseen.

Ja kuinkas sattuikaan, sisustusliike Wanilla Rosen sivuilla on käynnissä arvonta, josta voi voittaa viisikymmentä euroa shoppailurahaa! 

Ikearaportti, osa 2

Kaipa tää kakkososakin on tehtävä vaikka matskua ei kauheasti olekaan. Miun Ikea-urakka nimittäin loppui yllättäen jo toisena päivänä, sillä meidän aikatauluja muutettiin niin etten päässytkään enää perjantaina ja lauantaina töiden takia paikalle. Harmillista sinänsä, olisin jaksanut vielä leikkiä kotia. 


Torstaiaamu aloiteltiin edellisenä päivänä hyväksi havaitun "ohjelman" muodossa, eli sänkyjen koeponnistamisella. Saimme jälleen kuulla muutamat mukahauskat murjaisut miespuolisten shoppailijoiden suusta (kuten "sinne viereenhän saa varmaan tulla" tai "millos ne sänkynäytökset alkaa"), joku taisi räpsiä kuviakin. 

Aito aamunaama

Torkkujen jälkeen muutin enemmän oman näköiseen asuntoon, ainakin noin värimaailmansa puolesta. Vietin rauhallisen aamupäivän lehtiä lueskellen ja töihin valmistautuen.

Leikkikoti nro 2

Lounaan jälkeen minun oli sanottava haikeat hyvästit ja singahdettava jälleen oikeisiin töihin, jossa torkkumista ei taidettaisi katsota hymyssä suin. ;)


Tätä klikkaamalla pääset Savon Sanomien sivulle, jossa on videomateriaalia avajaisista. Meidän porukasta näkyy tasan yksi immeinen sängyllä lueskelemassa.


Että sen pituinen se.

Ikearaportti, osa 1

Ensimmäisenä Ikea-päivänä menimme hyvissä ajoin paikalle, mutta jumituimme heti alkumetreillä jonottamaan kulkulupia ja tavaratalo ehti aueta ennekuin kerkesimme asemiimme. Hipsuttelimme siis muina miehinä ja naisina matkalaukut kätösissämme, yöpaitoihin sonnustautuneina ihmisten keskellä ja valitsimme itsellemme mieluisan asuinsijan. 


Lounaaseen asti hengailin 25 neliöisessä asunnossa ja sen välittömässä läheisyydessä, köllöttelin sohvalla ja totuttelin hetken ihmisten reaktioihin. Pyrimme elämään omassa kuplassamme emmekä ottaneet kontaktia shoppailijoihin elleivät he itse lähestyneet meitä. Yllättävän helposti sitä onnistui vaipumaan omiin ajatuksiinsa ja puuhiinsa vaikka asunnossa vaeltelikin kaappien tutkijoita ja sohvanmittaajia. 

Leikkikoti nro 1

Sama toisesta kulmasta.

"Heräiltyäni" aloin sutimaan naamaa kuntoon, jonka jälkeen siirryin huoneiston ulkopuolella sijaitseville sängyille neulomaan. Tuolloin minua lähestyttiin eniten, sain kuulla kyselyjä palkasta ja moni ilmaisi, että moinen työ olisi kelvannut heillekin.

Kaksi oikein, kaksi nurin...

Välillä piti ottaa lepiä.

Ruokailun jälkeen poistuin hetkeksi kaupungille asioille ja palasin iltapäivällä takaisin. Tällöin viihdyimme enimmäkseen sisäänkäyntien läheisyydessä olevissa huoneistoissa. Kun luomet alkoivat tuntua raskailta, päätimme Lillin kanssa sujahtaa vällyjen väliin päiväunille. Mylläsimme pedit ihanan kuohkeisiin lakanoihin ja vetelimme sikeitä synttärikutsuille asti. Aika ajoin horroksen keskeltä kuuli ihmisten pohtivan ääneen olemmeko mallinukkeja vai oikeita ihmisiä. Eräs tuleva bisnesmies ilmaisi varsin kovaäänisesti, että "ne sängyt pitää ostaa, ei täällä saa nukkua ilmasiks!" 

Onko mulle kehittymässä salaa joku mieltymys vaaleanpunaiseen?! 

Päivän kruunasivat iloisen Riitu-tytön nelivuotissynttärikutsut. Pöytään oli katettu kakun lisäksi karkkeja, keksejä ja viinirypäleitä. Saimme odotella päivänsankaria tovin, sillä hän oli lähtenyt humputtelemaan ja kuuntelemaan Pressan katteja ala-aulaan. Hänen saavuttuaan lauloimme onnittelulaulun ja annoimme lahjat, jotka pikkuneiti sai viedä kiitoksena kotiinsa.

Kattien loihtima mustekala

Värikäs juhlapöytä

Pallopää pallomekossa

Päivä sujui siis varsin mallikkaasti ja leppoisissa tunnelmissa; ainoastaan aamulla vartija oli hälytetty paikalle, ilmeisesti silloin kun joku meistä riisui yöpuvun pois päältään (alla oli siis päivävaatteet, ei eevanasu). Meistä oli toki annettu tieto henkilökunnalle, mutta ehkä se oli unhoittunut kaiken sen tohakan keskellä. Huomenna, virallisena avajaispäivänä majailen sinisessä laatikkotalossa osapuilleen kahteen asti, sitten kiiruhdan normaaliin virkaani.

KYT valtaa IKEAn!

Kirjoittelin tammikuussa vihjailevasti tähän malliin: "Meillä on kesäksi suunnitteilla mielenkiintoinen soluttautumiskeikka; menemme esiintymään paikkaan, jossa teatteria ei olla totuttu näkemään."
   Nyt kun asia on lyöty lukkoon, niin voin huoletta kertoa, että menemme siis Kuopion Ylioppilasteatterin kanssa pian avattavaan Ikea-tavarataloon esiintymään. Meidän erikoinen tehtävämme on "asuttaa" mallihuoneita ja olla ikäänkuin kotonamme. Esimerkiksi aamulla heräilemme sängyistä, kun ensimmäiset asiakkaat saapuvat, meikkailemme ja valmistaudumme päivän koitoksiin. Osa lähtee toimistotöihin, osa viettää kotipäivää lueskellen ja käsitöitä tehden tai vierailee naapurissa kahvittelemassa. Juhlimme myös nelivuotiaan Riitu-tytön synttäreitä ja illalla ajattelimme vallata kesämökin lautapelien merkeissä.

Kohta sinne pääsee! :)

En uskaltanut ottaa tutustumisreissullamme kuvia sisätiloista, kun koko paikkaa ei ole vielä virallisesti avattu, joten mielikuvia voi hakea näiden netistä löytyvien mallikuvien avulla. 

Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin pistän varalta omat vuoroni näkyviin. Saapi tulla juttusille ja koeponnistamaan leikkikotini sohvaa.


ke 23.5. klo 10-13 ja 17-19 (shoppailupäivä Family Cardin omistajille)
to 24.5. klo 10-13 (virallinen avajaispäivä)
pe 25.5. klo 11-13
la 26.6. klo 16-18


Sitten toiseen jännään ja iloiseen aiheeseen. Kävin läheisellä lammella iltakävelyllä ja näin elämäni ensimmäistä kertaa vesimyyrän (vai piisamin?!). Pysähdyin lähietäisyydellä ihastelemaan sen söpöyttä ja yritin räpsiä kännykän kameralla kuviakin. Harmikseni kotona huomasin, että tuolla kameralla ei kannata zoomata yhtään, sillä kuvista tuli epäselviä. 
Pikkuveijari oli varsin tyhmänrohkea, se ei hätkähtänyt edes Ilona-koiraa ja sen omistajaa, jotka tulivat seurakseni otusta ihastelemaan.

Valkeisella

Ja tässä kuvia minityypistä.

Ensin se mutusteli voikukanlehtiä.

Sitten se esitteli uimataitojaan.

Ja pysähtyi vielä kasvokuvien ottamista varten ennenkuin sukelsi kivien koloon.

Kumivaate on periaate?

Kolusin jälleen kerran kirpparipöytiä ja kotiutin sieltä poikkeuksellisen vaatekappaleen. En ole nimittäin ennen omistanut vaatetta, joka olisi saanut yksinomaan negatiivista palautetta osakseen, mutta nyt taisin sellaisen omistukseeni haalia.


Siskolle kiitokset kameran takana hyörimisestä.

Paita Morticiasta
Korsetti Ventovirin valmistama
Housut kirpparilta
Kengät Fantasy Shoes

Mitäs mieltä te olette uusista pöksyistäni; kuulutteko samaan poppooseen muiden palautteenantajien kanssa?

Suru on rakkauden hinta

Miulle oli laitettu töistä koko viikonvaihde vapaaksi ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja käytinkin sen hyödyksi olemalla Konnevedellä koko viikonlopun. Pääsin pitkästä aikaa saunaan, pelailtiin koko perheen voimin nostalgista Fortunaa, syötiin hyvin ja hyörittiin eläinten kanssa. 


Sunnuntaina teimme siskon kanssa invaasion kyökkiin ja valmistimme omalla mittapuullamme mittavan aterian. Pyöräytimme ihka ensimmäisen täytekakunkin äidin kunniaksi.

Kuakku

Sitten päivitystä nasujen kuulumisiin.
Leikatun Elviira-marsun tila on erittäin hyvä, mutta Elovenan vointi heikkeni yllättäen. Pikkuruisella todettiin viikko sitten hammaspiikki, joka porattiin, mutta ruoka ei alkanut maittaa senkään jälkeen. Piikki ei siis ollut varsinainen syömättömyyden ja vaivojen aiheuttaja. Viikko mentiin tukiruokinnalla, mutta painoa lähti silti 200 grammaa, mikä on hurjasti kilon lähtöpainosta. Tänään, maanantaiaamuna 14.5. Elovena matkasi sateenkaarisillalle Elvis-veljen ja Iines-äidin luokse eläinlääkärin saattelemana. 


"Olen avaruuksien marsu,
olen marsu ihmeellinen.
Olen unien, tähtien marsu,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon, jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden, mutta palaan
uniinne toisinaan."


Lepää rauhassa rakas Elovena 22.1.2006-14.5.2012


23.5. tulee kuluneeksi kaksi vuotta Elviiran&Elovenan äidin Iineksen kuolemasta.

Kun lauma oli vielä koossa.

Aikamoisia saalistajia nuo kissat. Mutustivat vaan heinää mupsejen kanssa :)

Alle keräsin kuvia mussulaisten tämän vuoden ensimmäisestä (ja valitettavasti myös viimeisestä) yhteisestä ulkoilusta.

13.5.2012

Mukavata! :)

Kevät!

Pikkupiisami Elovena

Viimeinen yhteiskuva aamulta

Eläinlääkärissä

Sunnuntai-iltana kotiin palattuani minua odotti iloinen yllätys. Oma "karvalapseni" Miro (tuttavallisemmin Vitsaus; pian kaikille viimeistään selvinnee miksi) oli mitä ilmeisimmin ajatellut askarrella mammalle mosaiikkitaideteoksen, mutta homma oli jäänyt puolitiehen, kenties tärkeämpien puolitoistavuotiaan pojankoltiaisen puuhien vuoksi.

"Ole hyvä! Se on... se on palapeli!"