Vapaapäivänäni ikkunaa piiskaava sade tarjosi hyvän tekosyyn kotoiluun ja kaupunkikin hiljeni ihanasti vesipisaroiden myötä. Keitin aiheeseen sopivasti Liptonin mansikkateetä ja tartuin
Taitavan äitini tekemä teepannu |
Minusta on mukavampi lukea tee-se-itse juttuja, mikäli niissä on kuvia myös välivaiheista. Selkeä kerronta ei aina kuuluu vahvuuksiini, mutta kuvista luultavasti jokainen saa jonkinmoisen tolkun. Päällystin siis tarjottimen reunat ensimmäisinä ja etenin siitä kohti keskustaa. Peurat sommittelin paikoilleen vasta muiden liimausten kuivuttua.
Yleensä vähintään toinen kissoista toimii "piällysmiehenä", kun yritän väkerrellä jotain keittiönpöydän ääressä, mutta sateinen päivä sai nekin raukeiksi.
Lopputulosta katsellessani minusta tuntui, kuin kuva kaipaisi vielä ripauksen jotakin ollakseen täydellinen. Sitten sain inspiraation tuosta ylempänä näkyvästä kirjan sydämestä. Peurathan katsovat toisiaan silmiin, joten tuntui luontevalta sijoittaa niiden väliin kirkkaan punainen sydän rakkauden merkiksi. Tällainen olisi uniikki, mutta huokea lahja vaikkapa kihlaparille tai tupaantuliaslahjaksi yhteiseen lemmenpesään. Yksittäinen peura puolestaan voisi sopia esimerkiksi sänkyyn kannettujen isänpäiväkahvien alustaksi metsämiehelle. Tarjottimen taakse voi sitoa (satiini)nauhan, jolloin se kävisi taulusta silloin, kun sillä ei ole muuta käyttöä.
Peurarakkautta ja Muumirakkautta |