Please, stand up!

Kertoilenpa teille taas kuinka viikonvaihteeni sujui. 
Perjantaina 3.2. tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun hain Miron eli pikku Vitsauksen kotiin. Auringonkierto sitten ajelin lumimyräkässä, pimeällä jäätiellä kohti Vehmersalmea ja onnistuin eksymään pariinkin otteeseen. Viimein perille päästyäni minua odotti Tiramisu neljän suloisen ja yhden rasavillin kissalapsen kanssa. (On ne kaikki tuossa kuvassa, toinen oranssi on suurimmaks osaks sisaruksensa alla.) Alunperin tarkoitukseni oli ottaa valkoinen poika kotiin, mutta kohtalo saneli toisin ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi raitapaitainen vintiö.

Tiramisu ja pesue, kuva Moona K.

Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas minimissen kanssa. Ollaan reissattu yhdessä ainakin parintuhannen kilometrin verran, käyty yökyläilemässä sekä  kissallisissa että kissattomissa kodeissa, muutettu, asuttu vuoroin kahdestaan, vuoroin Leevin ja Taavin kanssa. Nyt kun pentuvaiheen uppiniskaisuus ja suoranainen kurittomuus ovat jääneet taakse, on alkanut osa-aikainen uhmatuhmailu. Munkin taloudessa on jopa kaks sääntöä kissoille: kaiuttimia ei saa raapia ja akvaarion päällä ei saa olla. Miron mielestä siinä on ainakin yksi rajoite  liikaa, edes uintireissu kalojen valtakunnassa ei saanut järkeä pieneen mieleen! :D

Kidius helmikussa 2011

Nyytti 

Pienen pieni ja suuren suuri ensimmäisenä päivänä

Leevi ja lilla pikkarainen

Pus!

Helmikuussa 2012

Lauantai-iltana suuntasin Introon räkättämään kikattelemaan koomikoille. Valokeilaan astuivat Risto K. Järvinen, Anders Helenius, Sami Hedberg sekä lisänä open mic Ali Jahangiri. Olen käynyt ennenkin katsomassa stand up-esityksiä ja aina se on yhtä tuskallista. Poskiin sattuu, kurkkua aristaa, valuneet meikit luovat möyhennetyn lähiömutsin lookin ja keuhkoputki vuotaa verta huutonaurun seurauksena. Silti, uudelleen on aina päästävä. Tuosta setistä eniten mieleen oli Anders Helenius; jos tietää Bamsen, maailman vahvimman (ja kilteimmän) nallen, sulkeutuu välittömästi suosiooni.

Kuvitelkaa esiintyjät tuohon, kiitos!

Jos mielikuvitus ei yksin riitä, niin alta saa hieman osviittaa herroista. Ja koska olen kaiken hyvän lisäksi myös armoitettu valokuvaaja, niin päädyin jälleen ottamaan viitisen kuvaa koko illasta, "näissä on varmasti käyttistä." Ehm...


Feast your eyes upon these!

Afrikkalaisen heimovaimon, kylän synnyttäjän vartalolla varustettu , Bamselle kateellinen Anders Helenius

Violetin ystävä, Sami Hedberg

Kaiken sen ilon ja naurunremakan yllä leijaili kuitenkin tumma varjo. Pekka Jalava, mies, jonka ansiosta edes tiedän mitä stand up tarkoittaa, kuoli tammikuun lopulla 35 vuoden iässä. Olen siitä kiitollinen, että sain nähdä hänet esiintymässä kahteenkin otteeseen. Olen myös yllättänyt siitä kuinka syvästi hänen poismenonsa kosketti minua jo monia tuttavapiirissäni. Lähetimmekin kostunein silmänurkin Pekalle raikuvat aplodit koko yleisön voimin. Lepää rauhassa!

Kannatti herätä!

Lauantaina työvuoron jälkeen siivoilin hieman ja laittauduin illan rientoja varten. Hämärän laskeuduttua sain seuraani laatuimmeisiä ja vaihdoimme kuulumisia ennen keikkapaikalle siirtymistä. Oli mukava nähdä kaveripariskuntaakin noin kolmen vuoden (!) tauon jälkeen. 


Freetimeen oli kömpinyt koloistaan leijonan osa Kuopion piskuisesta metalliskenestä ja moikattavia löytyi useampiakin. Ensimmäinen pumppu, Hell Spirit meidät varsinaisesti houkuttelikin paikalle, sillä pitäähän tuttujen keikkailua tukea. 

Hell Spirit, kuva Banshee Blackify

Kuvia kameraan tallentui kymmenkunta, joten valinnanvara ei päätä huimaa. Onneks nämä illanistujaiskaverikuvat onnistuu aina ykkösyrittämällä, niin varavaihtoehtoja ei kaivatakaan ;)

Christina Aguileran Riikan kanssa

Tapasin myös viehättävän Banshee Blackifyn.

Hii! :)

Tänään, maanantaina, päätin lähteä pienellä kävelylle pakkasesta huolimatta. Entisenä maratoonarina pääsin jopa naapuritaloon ja sitten piti jo mennä sisälle. Syynä ei kuitenkaan ollut kylmyys vaan se, että olin halunnut vierailla antiikkiliike Wanhassa Repussa jo pitkän aikaa, mutta en ole koskaan osunut aukioloaikaan paikalle. Ajattelin rahapussittomuuden suojaavan minua, mutta kuinka ollakaan löysin silti jotain, jonka vuoksi oli pakko kipittää takaisin kotiin kaivelemaan sukanvarsia. 

Wanha Reppu

Ainoa julkaisukelpoinen sisäkuva

Lunastettuani uuden aarteen (sain siitä kympin alennusta pyytämättä!), käppäilin lähipuistoon palelluttamaan sormeni näpsimään kuvia.

Sankaripuisto

Ja nyt, kun olette mietiskelleet, että unohtiko se nyt kuvata hehkuttamansa ostoksen, niin palkitsen kärsivällisyytenne ja esittelen teille Manun, saksalaisen korpin. (Perisaksalainen nimi, toden totta.)

(Jalusta maastoutuu mainiosti...)

Pistävä katse

Ja tässä on Manu, sekä hänen uusi kumppaninsa Maini-varis. 
Maini onkin kova muija, siltä lähti kerran pääkin irti (kiitti kissa), mutta tunteja kestäneen, viisi erikoislääkäriä vaatineen leikkauksen jälkeen hän toipui lähes entiselleen. Ainoa kolhu oli luottamuspula ja Maini muutti korkeammalle asustelemaan.

Manu&Maini

Manulla on tuommonen ihanan epäilevä asento, että mitä se emäntä siellä isottelee.


Apua, toivottavasti kukaan tuntematon ei piä mua nyt ihan vinksahtaneena. "Siellä se istuu yksin kotona ja keksii nimiä kuolleille eläimille... Raahaa niitä puistoonkin ulkoilemaan, huh!" :D


Terkuin Crazy cat bird lady

Marsupartyt

Viikonvaihteessa työskentely sotkee viikkorytmiä jonkin verran. Löydän usein itseni ihmettelemästä, että mikähän tapahtuma nyt keskellä viikkoa olikaan, kun ihmiset tuntuvat olevan liikenteessä ja juomassa. Hetken pohdittuani muistan, että elämme perjantai-iltaa ja naapureilla on tosiaan silloin vapaata. 


Työt ovatkin juuri se syy miksi joudun jättäytymään Ylioppilasteatterin Tutkiva Devising-produktiossa taka-alalle, sillä en pystyisi osallistumaan useisiin tuleviin intensiiviviikonloppuihin edes puoliteholla. Harmillista sinänsä, mutta joskus on priorisoitava. Onneksi meillä on kesäksi suunnitteilla mielenkiintoinen soluttautumiskeikka; menemme esiintymään paikkaan, jossa teatteria ei olla totuttu näkemään. 


Lauantai-iltana heitän itsekin vaihteen vapaalle ja tänä viikonloppuna käytin vapaapäiväni perheen parissa. Juhlimme ihastuttavien marsusisarusten Elviiran&Eloveenan 6-vuotissynttäreitä. Ihmisille oli tarjolla jäätelökakkua ja possumussuille viherherkkuja ja paljon hellittelyä. Nasut taisivat käsittää synttärien idean, vanhenemisen, jotenkin käänteisesti. Niin keveästi nousi askel, kun ne viipottivat peräkanaa sohvan ja nojatuolien alla innokkaasti pulisten. 

Ja tässä vielä video synttärisankareista salaatin kimpussa. Tuossa mussutuksessa on jotain hypnoottista... :)

Iltaisin on mukava tehdä hieman käsitöitä ja tuulettaa mieltä. Sainkin äidiltäni kotiinviemisiksi ison kasan savea ja välineitä kalligrafiaa varten. Äänestämässä käytyäni (toim. huom. Hyvä Haavisto!) upotinkin välittömästi käteni saveen. En muistanutkaan kuinka miellyttävä materiaali se onkaan työstää. Isä puolestaan antoi miulle välineitä fyysisesti kunnosta huolehtimiseen, nimittäin tuikitarpeelliset käsipainot. Kyllä miun nyt kelpaa harrastella!

Oikealla on miun nimi. Nämä ovat mallikappaleita, eivät siis omatekoisia.

Perhosia seinällä ja vatsassa

Shoppailin elukoille vähän ruokaa ja tarvikkeita Zooplussasta ja pakettien piti tulla kotiin asti jonkun riskin kuljetusalanihmisen toimittamina, mutta meidän talon summeritpa päätti pitää mykkäkoulua, kenties perjantai 13. päivän kunniaks. Siskoni tuli myöhemmin kylään ja informoi minua tästä faktasta puhelimitse pönötettyään rappusilla aikansa. Sisko lahjoi minua lakanoilla ja sen jälkeen suuntasin vielä töihin.  

Näitä ei voi olla koskaan liikaa. (Ja tuo kehys ei ole vieläkään löytänyt arvoistaan kuvaa... :/)

Virassa ahkeroinnin jälkeen riensin postiin noutamaan puketit. Sain heiltä kärryt lainaan, jotta saisin kamat autoon vaivattomammin, mutta lumen paljouden vuoksi kärryt tökkäsivät kiinni heti, kun pääsi rampilta alas ja jouduin kuitenkin kantamaan lootat uskollisen hoppani kyytiin. Se tosin oli vielä pientä siihen verrattuna mitä riemua 48 kilon raahaaminen kolmanteen kerrokseen aiheutti :P 

Kuivaruokaa, märkäruokaa ja kaloille hiutaleita

Sekä Rafinen että Defun naksut oli meidän misseille uusia tuttavuuksia. Annoin noita luomunaksuja niille runsaammin, kun olin kaverilla yötä ja normaalisti kupit ammottavat tyhjyyttään, kun palaan kotiin. Tällä kertaa yllätys oli suuri, kun kaikki nappulat olivat jäljellä! Tästä voi ilmeisesti päätellä, että kisut näkee mieluummin nälkää, kun pistelee noita kitusiinsa... Money well spent. 


(Jos joku kuopiolainen haluaa pussin kisuilleen testiin, niin täältä saa!)

Leluja ja naksutin

Tilasin myös muutamat lelut ja naksuttimen. Naksutinkoulutuskin on uusi juttu tässä huushollissa, joten katsotaan kuinka sen puuhan kanssa alkaa sujumaan. Liitin tähän yhteyteen ensimmäisen nettivideoni, jossa yllättäen nuorimmainen kisu koeponnistaa uutta lelua. Siitä siis saa tehtyä suljetun ympyrän tai tuollaisen pitkulaisen, kuten videossa. Osia voi tilata lisää ja väsäillä niistä mieleisensä radan.


Miro ja aktivointilelu-video. 


(Tästä videosta jäi uupumaan leijonan osa, kuten kokonaiskestosta näkyy, mutta en jaksa tuhlata enää yhtään tuntia tähän postaukseen.)


Tästä mainitsemastani yökyläilystä, tai pikemminkin siihen liittyvästä materiasta hieman seuraavassa. Sain näin jälkikäteen aiemmin saamani joululahjan (Simon's cat seinä- ja taskukalenterin^^) lisukkeeksi kasan koruja. Vaihdoinkin heti kieleen uuden ihanan killuttimen.

Herkullisia värejä 

Kävin vierailemassa myös yhdellä kirpparilla, josta löysin ihastuttavan perhostaulun kokoelmiini. Kuopion kirppareilla en jaksa enää edes kovin usein käydä, kun niiltä ei tahdo enää löytyä mitään itseä miellyttävää. Kaikki tuotteet ovat melkein järestään ylihintaisia ja huonolaatuisia. Kuka maksaa valmiiks virttyneestä ja nyppyyntyneestä paidasta iskemättömän tuotteen hinnan? Tai kuka ostaa kosmetiikkaa, josta on käytetty jo kolme neljäsosaa? Entä mikä villitys on ryövätä isovanhempien vinttejä ja tuoda sieltä kaikki rikkinäiset emaliastiatkin myyntiin, koska ne on muka antiikkia?! Se, että hintalapussa lukee lainausmerkeissä "vanha" nostaa hinnan automaattisesti kaksinumeroiseen lukuun. Roar!


Löytyy joukosta tosin myös hupaisia myyjiä, tässä pari esimerkkiä yhdestä pöydästä. 

Hiirenloukku

Jäkätyksen poistaja

Remmiä

Ja nyt niihin omiin hankintoihin. Ensimmäisessä kuvassa on aiemmin kirppareilta hankkimani perhostaulut. Lisää tulee varmasti, jos vaan satun näitä löytämään. Oikean puolimmainen pari on hankittu eri ostokerroilla, mutta uskoisin, että taulujen tekijä on sama. Myyjä oli vieläpä nostanut hintaa, kun huomasi edellisen menneen kaupaksi... Ja minähän ostin; valaiseehan uusin Tiede-lehtikin, että ihminen on valmis maksamaan tuotteesta ylihintaa, mikäli kokee sen jo valmiiksi omakseen. Oon siis ikään kuin viaton! 

Entiset perhostaulut (ja vähän muutakin)

Uusin somistus.

Uusimmassa on ihanat aukkokehykset ja neljä siivekästä tieteellisine nimineen. Näitäkin ottaisin kernaasti lisää, sen verran viehkolta nuo reunukset saavat tämän yksilön näyttämään. Tältä uupuu vielä oma paikka, kuten ainakin kahdeksalta muultakin taululta! :D

Kotiaskareet

Heissulivei taas!


Jos tälle postaukselle yrittää kehittää jonkinmoisen teeman tai punaisen langan, niin se voisi olla vaikkapa kotiaskareet. Kuinka jännittävää, kuulen teidän huokaavan!


Olen haaveillut näiden tuotteiden ostamisesta jo jonkin aikaa, mutta toteutin sen vasta nyt, kun entiset myrkyt alkavat olla lopussa. Poikkesin Sisustus Tillyyn ja ostin alesta Maison Bellyn ympäristöystävällistä tiskiainetta ja lasinpuhdistusnestettä. Etikalla ja soodalla ei oikein viitsi astioita pestä, vaikka muuten ne ovatkin melko korvaamattomia kotini puhtaanapidossa. Linkistä pääsee tanskalaiseen verkkokauppaan tutustumaan tuotteisiin tarkemmin. (Ja jos tuotteet kiinnosta ei, niin voi käydä hihittelemässä Googlen kääntäjän suomennoksille.) IsabellaSmith.com

En tiedä löytyykö ruudun toiselta puolelta ketään, joka innostuisi ostaessaan tiskiharjoja?! :D Mutta siitä huolimatta voin myöntää kiljahtaneeni riemusta, kun löysin nämä puiset tiskiharjat monen kuukauden haaveilun jälkeen. Kiertelin markkinoilla ja sisustusliikkeissä kyselemässä näitä, mahtava internettikään ei osannut auttaa. Eräällä syksyisellä Tampereen reissulla jatkoin urakkaani ja minua kehotettiin vierailemaan Ruohonjuuressa. Ja voi sitä tunnetta, kun etsintä oli viimein ohi ja kipitin kassalla aarteet käsissäni. Nyt mulla on viisi erilaista tiskiharjaa, voin pikkurilli pystyssä hifistellä :D


Ja tähän rakennan mainion aasinsillan, jonka päähän asetan nähtävillenne eräät tuotokseni. Mie ja koulun kässäntunnit ei koskaan oltu mikään match made in heaven, vaikka oli siellä ajoittain mukaviakin töitä. Siksi yllätyinkin, kun tunsin sisuskaluissani orastavan ompelukoneen kaipuun. Vanhempien luona käydessäni ryhdyin sen kummempia suunnittelematta tuumasta toimeen ja nämä sain aikaseksi. (Nyt mua vähän nolottaa, kun varmaan viidesosa blogini  vakiolukijoista on tekstiilialanammattilaisia...) TADAA!

Seitsemän vuoden tauon jälkeen sain aikaiseksi essun ja patalaput jämäkankaista. :)

Ja jotta tämä merkintä poukkoilis tarpeeks pikkujutusta toiseen, niin laitan tähän vielä minua hieman huvittaneen vertailun omasta ja lemmikkien iltapalasta.

Fetasalaattia, lempparia! 

Naudan sydän kissoille, hiiren pinkkejä hämähäkille ja matoja kaloille.

Nuorimmalle kisulle tuntuu maistuvan parhaiten kaikki mikä ei ole kissanruokaa. Näistäkin se valikoi naskalihampaidensa väliin nuo  madot, kun emännän silmä hetkeksi vältti.


Mourut oli "mummolassa" vuodenvaihteen reissailun yms. vuoksi ja sain lauman sunnuntaina takaisin hoidosta. Leevi ja Miro olivat ulkoilleet valjaissa päivittäin, mutta Taavia moinen aktiviteetti ei ollut kiinnostunut kuin muutaman kerran. Sen sijaan se oli opetellut saunomaan! Mietin, että mitäs nyt, kun miulta ei hikihuonetta löydy. Onneks elukat on sopeutuvaisia ja kekseliäitä, Taffeli jatkoi lämmittelyään patterin päällä^^

Hurdur!

Näihin lämpimiin tunnelmiin: mukavaa pakkasviikkoa kaikille!

BANG!-livelautapeli

Ajattelin kertoilla teille hieman kuinka eilen järjestetty livelautapelimme kanssa kävi. Alla on lainaus mainoksesta, jotta saatte jonkinlaisen käsityksen mistä kaikessa on kyse.


(Ähpuh, en saa tuota tekstin taustaa pois eikä sopivaa väriäkään ole valikossa... Bear with me.)


"BANG! sijoittuu villin lännen kapakkaan, jossa Slow Johnes, Can-Can Jane, Jay Bee ja Blant Eastwood ottavat mittaa toisistaan. Ryöstösaaliin jakaminen ei näytä olevankaan niin helppoa kuin luulisi ja jokaisella heistä on omat päämääränsä ja salaisuutensa kannettavanaan. Heitä kuitenkin yhdistää se, että he kaikki ovat valmiita tarttumaan aseisiin pitääkseen huolta omista oikeuksistaan. Kuka saa rahat itselleen ja kuka ehkä joutuu maksamaan hengellään ahneudestaan?"


Kellon lähestyessä puoltapäivää, olimme työryhmän kanssa hieman huolissamme, sillä ennakkoilmoittautuneita oli vain yksi. Pienen tapahtumapaikalla kiertelyn jälkeen saimmekin ensimmäiseen peliin tarvittavan osallistujamäärän ja pääsimme aloittamaan. Pelien edetessä improvisaatiomme ja kommunukointimme muiden "pelinappuloiden" kanssa kehittyi ja kaikkien persoonallisuudet saivat enemmän syvyyttä. Pelaajiakaan ei enää tarvinnut houkutella sanan kierrettyä Kinkkuconin osanottajien keskuudessa. Lopulta kävikin niin,  ettemme enää pystyneet vastaanottamaan kaikkia halukkaita kokeilijoita, sillä kuuden tunnin sisällä tehdyt viisi esitystä alkoivat verottaa meidän näyttelijöiden voimia. Voin sanoa etten ihan heti lähtisi uudestaan moiseen rutistukseen, vaikka se hauskaa olikin.

Oma roolihahmoni oli Mr. Handsome Jay Bee, joka oli siis todellisuudessa Joulupukki. 

Jay Bee

Rutistuksen jälkeen olisi uni maittanut, mutta päätimme kuitenkin lähteä juhlistamaan onnistunutta suoritustamme kaupungille. Nautiskelimme Bierstuben tunnelmasta, Intron ihanuudesta sekä Pannuhuoneen salamyhkäisyydestä. 

Bierstubesta

Bierstubesta

Pannarilla (Rappa)kaljan kimpussa

Aamulla singahdin virkeänä töihin ja harrastin sielläkin pantomiimia venäläisasiakkaiden kanssa. Kielimuuri tuppaa välillä olemaan aika korkea...

Hommat hoidettuani käväisin hakemassa akvaariokaloille matoja (niiden lasikodissa on taas ainakin neljä uutta miekkapyrstölasta, kaks kirkasta ja kaks  mustaa <3) sekä hämähäkille puruja. 

Kirjakaupan alesta poimin matkaani kasan siveltimiä ja muutaman taulupohjan. Vanhat siveltimeni olivat aika kärsineitä ja osan olin sotkenut liimaan askarrellessani, ihmekös jos niillä rotjaaminen ei oikein innostanut.  Ajattelin viettää ainakin osan yöstä maalihuuruissa, sillä karvalapsilauma saapuu huomenna takaisin "mummolasta" ja silloin harrastaminen vaatii hieman enemmän kärsivällisyyttä ja varovaisuutta. ;)

Kosmetiikkahaaste

Tiutau! 


Olin ihan silleen, et nyt meen aikasiin koisaamaan, mut sit olinki, et hei, velvollisuudethan kutsuu vasta seiskalta! Tämän aivopähkinäilyn päätteeksi ajattelin pureutua Vivianin heinäkuussa (hups...) antamaan haasteeseen. Kiitos siitä! :)


Eli TOP10-lista kosmetiikkatuotteista. Näitä ois kertynyt helposti kaksinkertainenkin määrä, mutta valitsin tuotteet karkeasti käyttömäärän perusteella.

Opiskellessani meikkaaja-maskeeraajaksi, käytimme koululla Graftobian-sarjaa. Näitä riittoisia tuotteita löytyykin huomastani lukematon määrä, mutta suosikeiksi nostan läpinäkyvän irtopuuterin, kakkumaisen rajausvärin, jota käytetään yhdessä veden kanssa sekä pinkin poskipunan, joka näytti purkissa vieraalta, mutta lunasti paikkansa kasvoillani ihanan raikastavan vaikutuksensa ansiosta. 

Punainen tausta tuo läpinäkyvät tuotteet ihanasti oikeuksiinsa... 
Yves Rocherin silmämeikinpoistoaine, joka ei kirvele, kuivata ja poistaa vedenkestävänkin meikin on ollut käytössä jo vuosien ajan.


Ming Shun Edt:een miulla on vielä pidempi rakkaussuhde. Tuoksutin (lähes ammattilaisena en vissiin voi käyttää "haistaa" sanaa) ko. tuotetta ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä, kun eräs tuttavaperheen nainen antoi minulla ja siskolleni minipullot lahjaksi. Tykästyin tuoksuun jo silloin ja tarpeeksi ikää kartutettuani aloinkin käyttää tuotetta lähes päivittäin. Tämä on siinäkin mielessä kiva tuoksu, että olen saanut kaksilahkeisiltakin positiivista palautetta. Rakkautta ensi nuuhkaisulla.

Naamiot (mieslukijoille selvennykseksi, tämä ei tarkoita maskimaskia!) ovat hyvä lisä kaikkien ihonhoitorutiineihin. Itselläni on sekaiho, t-alue rasvoittuu ja posket kuivavat atopian ansiosta. Niinpä sipaisen viikottaisen kuorinnan jälkeen t-alueelle Yvesin (tai milloin minkäkin) merkin talia imevää mömmöä ja poskille ja kaulalle Herbinan sametinpehmeää, kosteuttavaa naamiota. 


Vinkki: Kosteuttavan naamion voi jättää yöksikin, mikäli sipaisee kymmenen-viidentoista minuutin vaikutusajan jälkeen vanulapulla liiemmät pois.

Ja loppuun nämä veskassa nuhraantuneet kaunokaiset, jotka ovat silmämeikkini peruspilareita. 
Maybellinen helmiäisvalkoinen luomiväri oli kannattava heräteostos. Sipaisen tätä aina meikatessani kulmaluulle, silmien sisänurkkaan ja joskus jopa poskiluulle. Pure love, kuten varmaan kuvasta näkyykin ;)


Samoiten Lumenen silmämeikinpohjustajaa tulee käytettyä lähes aina meikatessa. Pohjustajan tärkeimpiä tehtäviä on nimensä mukaisestikin antaa kestävä pohja luomiväreille sekä ehkäistä värin pakenemista luomivakoon. Värit myös toistuvat paremmin pohjustuksen kanssa kuin ilman. En käytä huulipunaa kovin usein, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi ostaa huulimeikille omaa pohjustajaa. Silloin, kun punaamisen halu iskee, saa tämä tuubi tehdä koukkauksen myös äänen suuntaan.


Ja viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä on ripsiväri. Mikäli minun tulisi valita vain yksi meikki, jota saisin käyttää, en empisi hetkeäkään valintani kanssa. Laiskoina ja kiireisinä päivinä tyydyn vai loihtimaan tummat räpsyttimet itselleni ja olen valmis lähtöön. Suosikkiripsareita ovat Lorealin kaksipäiset, tällä hetkellä käytössä on Lorealin Double Extension Extra Black. 


Löytyikö joukosta omia suosikkejanne?