maanantai 30. tammikuuta 2012

Kannatti herätä!

Lauantaina työvuoron jälkeen siivoilin hieman ja laittauduin illan rientoja varten. Hämärän laskeuduttua sain seuraani laatuimmeisiä ja vaihdoimme kuulumisia ennen keikkapaikalle siirtymistä. Oli mukava nähdä kaveripariskuntaakin noin kolmen vuoden (!) tauon jälkeen. 


Freetimeen oli kömpinyt koloistaan leijonan osa Kuopion piskuisesta metalliskenestä ja moikattavia löytyi useampiakin. Ensimmäinen pumppu, Hell Spirit meidät varsinaisesti houkuttelikin paikalle, sillä pitäähän tuttujen keikkailua tukea. 


Hell Spirit, kuva Banshee Blackify
Kuvia kameraan tallentui kymmenkunta, joten valinnanvara ei päätä huimaa. Onneks nämä illanistujaiskaverikuvat onnistuu aina ykkösyrittämällä, niin varavaihtoehtoja ei kaivatakaan ;)


Christina Aguileran Riikan kanssa
Tapasin myös viehättävän Banshee Blackifyn.


Hii! :)
Tänään, maanantaina, päätin lähteä pienellä kävelylle pakkasesta huolimatta. Entisenä maratoonarina pääsin jopa naapuritaloon ja sitten piti jo mennä sisälle. Syynä ei kuitenkaan ollut kylmyys vaan se, että olin halunnut vierailla antiikkiliike Wanhassa Repussa jo pitkän aikaa, mutta en ole koskaan osunut aukioloaikaan paikalle. Ajattelin rahapussittomuuden suojaavan minua, mutta kuinka ollakaan löysin silti jotain, jonka vuoksi oli pakko kipittää takaisin kotiin kaivelemaan sukanvarsia. 


Wanha Reppu
Ainoa julkaisukelpoinen sisäkuva
Lunastettuani uuden aarteen (sain siitä kympin alennusta pyytämättä!), käppäilin lähipuistoon palelluttamaan sormeni näpsimään kuvia.


Sankaripuisto


Ja nyt, kun olette mietiskelleet, että unohtiko se nyt kuvata hehkuttamansa ostoksen, niin palkitsen kärsivällisyytenne ja esittelen teille Manun, saksalaisen korpin. (Perisaksalainen nimi, toden totta.)



(Jalusta maastoutuu mainiosti...)
Pistävä katse
Ja tässä on Manu, sekä hänen uusi kumppaninsa Maini-varis. 
Maini onkin kova muija, siltä lähti kerran pääkin irti (kiitti kissa), mutta tunteja kestäneen, viisi erikoislääkäriä vaatineen leikkauksen jälkeen hän toipui lähes entiselleen. Ainoa kolhu oli luottamuspula ja Maini muutti korkeammalle asustelemaan.


Manu&Maini
Manulla on tuommonen ihanan epäilevä asento, että mitä se emäntä siellä isottelee.


Apua, toivottavasti kukaan tuntematon ei piä mua nyt ihan vinksahtaneena. "Siellä se istuu yksin kotona ja keksii nimiä kuolleille eläimille... Raahaa niitä puistoonkin ulkoilemaan, huh!" :D


Terkuin Crazy cat bird lady

10 kommenttia:

henni kirjoitti...

Hii, sehän on Riikka! :)

S kirjoitti...

Näin on, yhteisiä tuttuja siis :)

-Damnation- kirjoitti...

Kieltämättä hieman pelottavaa kun ulkoilutat kuolleita eläimiä :D Mut hienoja kuvia tuli :) (ite en voi sietää täytettyjä eläimiä niin vähän kyllä etoo) xD

S kirjoitti...

Tein joskus jotain sisustustestiä ja siinä kysyttiin, että onko kotonasi täytettyjä eläimiä. Naureskelin, että hyi hele, kunnes tajusin, että onhan mullakin! :D

Holopainen kirjoitti...

Hyvä, että wanha reppu on saanut julkisuutta. Nuo on sellaisia paikkoja joista ei monet kuopiolaisetkaan tiedä.

S kirjoitti...

Holopainen, mietinkin joskus, että pitäskö ettiä Kuopiosta noita erikoisliikkeitä ja tehä postaus aiheesta. Onhan täälläkin varmaan vaikka mitä hienouksia, mutta ei vaan löydä/tiedä niitä.
Täällä on vähän se vika, että keskusta (kauppojen osalta) rajottuu torin ympärystään. Esim. Kuninkaankatu ei oo enää kovinkaan ytimessä.

Damned Roses kirjoitti...

Tiedä sitten pimahtaneesta, onhan se ihan normaalia :'D Meillä on kotona täytetty huuhkaja, jolle en kyllä keksinyt nimeä, mutta pienenä olin aina ihan innoissani kun se otettiin pois seinältä ja sain halailla sitä :'D hmm? kuolleiden halailua...

S kirjoitti...

Damned Roses, tosiaan meilläkin on aina ollut kotona täytettyjä eläimiä, kanahaukka ja metso. Myöhemmin myös jättiahven.

Ja muistan kuinka eläinlääkäriä leikkiessäni opin isän metsästämästä sorsasta missä se ympän tunneillä puhuttu rasvarauhanen sijaitsee. Sillon se oli vaan mielenkiintosta, ei mitenkään tuomittavaa tai iljettävää.

Että ehkä ollaan opittu lintujen anatomiasta jotain, mikä muuten ois jääny huomaamatta :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Olipa mukava "tavata" Maini pitkästä aikaa!! Tässä tapauksessa ´historian havisevat siivet´ ei olekaan mikään klisé. Terkut/Leena.

S kirjoitti...

Mukavata Leena, kun kävit taas lueskelemassa ja kommentoimassa! Nuo puulaatikotkin on Suomäeltä :)