Isona minä...

...haluaisin tarjota kodin seuraavanlaisille eläimille.

En hirveästi perusta "leikkaa-liimaa"-postauksista, mutta koska näin tästä viime yönä unta, niin päätin vaientaa päässäni nurisevan äänen ja esitellä lemmikkihaaveeni teille.

En varsinaisesti ole mikään heppatyttö, sillä kuten aiemmin mainitsin, olin pienenä varsin allerginen tapaus ja hevosharrastus piti lopettaa alkutekijöihinsä. Näin myöhemmällä iällä, allergioiden hävittyä käytännössä kokonaan esteeksi on noussut talouspolitiikka.

Tällä hetkellä pidän majaa kaupungin ydinkeskustassa, mutta tarkoitukseni on vielä joskus muuttaa takaisin juurilleni eli maaseudulle.

Nämä kauramoottorit olisi mukava saada laitumelle hirnumaan.

Norjanvuonohevonen (kuva)

Suomenhevonen (kuva)

Sydämestäni löytyy heikko kohta myös siivekkäille ystäville. Meillä oli nuoruudessani useampana suvena kesäkanoja, jotka majailivat meillä ulkona niin kauan kuin lämmintä riitti ja syksyn tultua palautimme ne takaisin kotiinsa. Näiden kesäkanojen myötä siirryin kokonaan vapaan kanan muniin, sillä eräs kanoista oli aiemmin ollut häkkikanalassa ja toisinaan raukkaparka kaatui ilman mitään syytä, sillä sen lihakset eivät olleet päässeet kehittymään kunnolla. Alla on kuva eräistä kotkottajistamme.

Hilda, Amanda ja Aprikoosi

Olen jo jonkin aikaa selaillut koirasivustoja puolitosissani ja lueskellut eri rotujen kuvauksia ja vaatimuksia. Tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni kissat sopivat paremmin, mutta myöhemmin laumaan voisi liittyää myös pikinokka. Ennen pidin Irlannin susikoiraa suorastaan seropirakkina, mutta viime aikoina olen kääntänyt kelkkani ja tykästynyt tuon erilaisen vinttikoiran ulkomuotoon. 

Irlannin susikoira (kuva)

(kuva)

Kaupunkioloissa voisin nähdä itseni seuraavien toy-kokoisten hännänheiluttajien kanssa.

Kleinspitz (kuva)

Tiibetinspanieli (kuva)

Mäyräkoira (kuva)

Ja vielä yksi! :D

Olen haaveillut ragdollista jo pitkään, tutustunut kasvattajiin, vertaillut värejä jne ja vaikka mikään muu edellämainituista ei toteutuisikaan, niin tämän eläimen aion satavarmasti hankkia. Ennemmin tai myöhemmin.

Ragdoll (kuva)

Puita ja muita

Hiihtoloma kului lähinnä maalla kissalauman kanssa sekä lepäillessä. Perjantaina käytin kisut rokotettavana, isommat olivat ilokseni laihtuneet, vaikka pelkäsin, että painoa olisi tullut lisää, kun tuppaavat närppimään myös Miron penturuokaa. 

Reissuista selvinneenä haluankin laittaa pienen varoituksen sanan lemmikkirattaista, joiden suosio on nousussa. Ostin omani NetAnttilasta, mutta myydään näitä kyseisiä kärryjä muuallakin (ks. esim. alla oleva linkki). 

Tuotekuva

Rattaat vaikuttivat ensi alkuun hyviltä ja monikäyttöisyys sai minut klikkailemaan tuotteen ostoskoriin. Yritin olla kaukaa viisas, sillä jos pentukisuni sattuu kasvamaan mini-ilvekseksi, niin säästän sekä käsiäni että hermojani luopumalla kantokopasta. Rattaat saapuivat kuitenkin ennen matkustajaa, joten en päässyt testaamaan niitä käytännössä. Nyt, muutaman käyttökerran jälkeen olen lievästi sanottuna pettynyt ja jopa vihainen, sillä kissat mahtuvat karkaamaan kopasta! 

Ensimmäisen kerran näin tapahtui onneksi autossa, joten kissa ei lähtenyt teille tietymättömille eikä ehtinyt aiheuttaa vaaratilannettakaan, kun en ollut yksin liikenteessä. Toisella kerralla aikuinen Leevi-kissa luikahti kopasta sillä aikaa, kun pyörähdin ulkona pakkaamassa tavaroita peltilehmän pötsiin.

Irrotettavan kopan sivut laitetaan vetoketjuilla kiinni, mutta etuosassa on vain yksi nipsu. Ja solisluuttomana luikerona kissa voi halutessaan änkeä itsensä ulos mistä tahansa, mistä pää vain mahtuu menemään. Harmikseni joudunkin nykyään laittamaan kopassa matkaavalle eläimelle kaulapannan ja hihnan ja vyöttämään sen kiinni sisäpuolelle. En tiedä onnistuisiko joku ompelija keksimään tuohon paremman kiinnityssysteemin...
Äh, olipas siinä nurinaa kerrakseen!

Sitten iloisempiin ja onnistuneempiin ostoksiin! 
Kävimme pikkusiskoni kanssa Jyväskylän Kodin Ykkösessä katsastamassa tarjonnan. (Toim. huom. syksyllä 2011 Kodin Ykkösen pitäisi rantautua Kuopioon ja kesällä 2012 Ikean. Tuskin maltan odottaa!) Iloksemme huomasimme, että Ykkösessä oli meneillään Yllätyspäivä, jolloin kaikista lakanoista sai -35% alennusta. Rohmusin kärryihini Luhdan Laulun sekä iki-ihanat Kelohonka-setit. (Niitä saa nyt myös mattoina! Ja käytän nykyään ihan liikaa sulkuja...) Maltankohan edes nukkua noissa, kun keskityn vain ihastelemaan niitä ;)

Laulu

Pulut suoraan pakkauksesta nykästynä

Kelohonka

 Perjantaina poikaystävä tuli kyläilemään matkassaan aikoja sitten (siltä se ainakin tuntui...) tilaamani luomien värityssetti.

Kosmetiikkaa ja kauhua

Nyt loppuu talven aiheuttama pörröpäisyys! Ainakin toivottavasti... (Onneks oon myös hyvissä ajoin liikkeellä, ehm.) Kävin hakemassa parturi-kampaamosta testiin Bonacuren Color Save hiusnaamion sekä hoitoaineen. Samalla kerralla nappasin koeponnistukseen Black Velvet kestosävytteen, kun olivat tarjouksessa. Saas nähdä miten hyvin peittää vai täytyykö iskeä jytkympi väri päälle. 

Hoitoaine ja hiusnaamio

Eiks Black Velvetin kohdalla anneta  pimeä kuva anteeks ;)

Samalla reissulla piipahdin myös kirpparilla, josta varasin myyntipöydän. Ensi kuussa, tarkemmin sanottuna 7.4. pääsee tonkimaan mun (ja luultavasti myös äidin ja pikkusiskon) tuotteita Kuopion Citypörssissä. Paikkaa tarkastaessani bongasin toisesta pöydästä Cry-wolf-elokuvan. Olen katsonut rainan joskus vuosia sitten ja muistaakseni tykkäsin. Toisinaan mietinkin, että olisi kiva katsastaa, että vieläkö se uppoaisi. 

Ps. Oikein ihanaa naistenpäivää kaikille lukijoilleni! :)

Sunnuntai

Normaalisti sunnuntai+hyvä mieli=syntax error, mutta ei tänään. Vaikka eräs nimeltä mainitsematon nelijalkainen kaveri yrittikin auttaa mua kotihommissa ja kolisteli tiskialtaassa ennen kukonlaulua... Kävin jopa kiertämässä läheisen lammen ja istuskelemassa sinne pystytetyssä laavussa nuotion lämmössä. Otin kamerankin mukaan, mutta onnistuin nappasemaan vain neljä otosta ja sitten akku loppui. Tykkäs pakkasesta varmaan yhtä paljon, kun mun poskipääni.

Todistusaineistoa ;)

Tämä seuraava on suurin syy miksi halusin tehdä tällaisen pikapostauksen ilman varsinaista punaista lankaa.

"Minä autan sinua karvaamaan tämän."

Ensin köllittiin (just pestyn!) viltin päällä ihan rauhassa. Menin vessaan suihkuttamaan viherkasveja ja olkkarista kuulu ryminää. Kiisin tarkistamaan tilanteen ja huomasin, että Miron jalasta vuotaa verta. Se ei vissiin ite ees huomannu sitä, sen verran ponnekkaasti pisti kalaa kitusiinsa. Riistin sen kuitenkin aterialtaan, pesin ja desinfioin haavan ja onnistuin laittamaan siihen laastarin paremman puutteessa. Ajattelin, että kieputan jalan ympärille vielä sideharsoa, jottei haavaan menisi likaa. Varmaan jokainen, joka on yrittänyt samaa tietää, että ratkaisu on vain väliaikainen (eli max. 5min.). Tältä yli-innokkaan hoitajan lopputulos sitten näytti.

Tärähtänyt puolimuumio

Ei voi kuin hymyillä, kun katsoo tuota kuvaa. Kisu siis selvisi hengissä hoidosta huolimatta :D

Lisää egon hivelyä

Ohhoh, Esmikin antoi miulle mainetta ja kunniaa!

The Versatile Blogger tunnustuksen saajan on tarkotus kertoa itestään seitsemän asiaa ja jakaa palkinto seitsemälle muulle bloggaajalle. 

1. Mie oon taskutyttö, pituutta löytyy 154cm. Mun vanhemmatkin on suht lyhyitä, joten ei kukaan koripalloilijaa odottanutkaan. Oon ehkä pikkasen katkera, että pikkusisko kasvo mun ohi. Ja sillä on kauniimpi napa, oikeen semmonen malliversio! :D

2. Aluksi olin lähes kauhuissani tästä, mutta olen viime aikoina tykästynyt Palefaceen. Hänen sanoituksensa kritisoivat viiltävästi yhteiskuntamme epäkohtia enkä voi kuin nyökytellä mukana ja olla samaa mieltä. Viime perjantaina kävin hänen keikallaankin ja tykästymiseni vain syveni, kun täysi baari lauloi mukana. Linkin takana on esimerkki sanataiturin säilän heiluttelusta Paleface- Helsinki- Shangri-La.

3. Edelliseenkin liittyen, olen alkanut kiinnostua politiikasta. En siinä määrin, että harkitsisin mitään ehdokkuutta edes kunnallisella tasolla, mutta seuraan pääministerimittelöitä ja pohdin tämän kevään vaaleissa hyvin tarkkaan minkä puolueen edustajan huolin omakseni. Olen osallistunut mm. opiskelijamielenosoituksiin, mutta kuten opiskelijakuomat tietävät, sillä ei valitettavasti ollut vaikutusta. Opintotukeahan ei ole vieläkään sidottu elinkustannusindeksiin...

4. Olin lapsena allerginen kissoille (ja vaikka mille muulle), mutta nyt minulle ei tule mitään oireita vanhoista allergeeneista siitepölyä lukuunottamatta. Mulla on myös astma, mutta sekään ei häiritse elämääni enkä tarvitse enää säännöllistä lääkitystä. Onneks näin, sillä misset (ja oikeastaan kaikki eläimet) on parhautta!

5. En tykkää kahvista; juon ehkä kupin kaks vuodessa ja silloinkin mukissa on parempi olla enemmän maitoa, kun kaffetta.

6. Haluaisin silmäleikkaukseen. Mulla on ollut lasit kolmosluokasta lähtien, nykyään käytän lasien rinnalla myös piilareita, mutta ei nekään ole aivan vaivattomat. Musta ois ihana käydä vaikka uimassa ja nähdä oikeasti mitä ympärillä tapahtuu.

7. Tykkään piirretyistä. Katselen yhä mm. Muumeja sekä "aikuisten piirrettyjä", kuten American Dadia.

Mulle tuli nyt vaikeuksia antaa tätä eteenpäin, sillä melkeinpä kaikki blogaajat, joita seuraan, ovat tämän jo ansaitusti saaneet. Pistetään siis vielä extrapaljastus: oon huono matikassa. Alla on siis seitsemän nimeä ;)

My Dark Room

Pala elämää

Skull girl's tattoo life

Lost in dressland 

Bitchlita 

Muuta&muuta 

Egon hivelyä

Eilen ilahduin, sillä sain ensimmäisen blogipalkintoni Ventovirilta. En ole kovin pitkäjänteinen ihminen, joten meinasin kyllästyä blogin pitämiseen jo sen alkumetreillä. Onneksi en niin tehnyt, sillä tästä voi kehkeytyä vielä jotain. Haluankin esittää kiitokset jo tässä vaiheessa kaikille lukijoille, kommentoijille ja vierailijoille!

Tunnustukseen liittyy tällainen pienimuotoinen kysely.

Milloin aloitit blogisi?
- 6.10.2010

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
- Blogini ei ole vielä aivan muotoutunut, mutta tähän asti olen kirjoitellut lähinnä ostoksistani ja eläimistä sekä asioista, jotka sillä hetkellä lämmittävät mieltä.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
-En osaa sanoa tähän muuta kuin uniikkius siinä mielessä, että minä kirjoitan tätä. Eh...

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
- Mulla kimmokkeena toimi se, että olin jo pitemmän aikaa lueskellut ihmisten blogeja, mutta kasvottomana kommentoiminen ei tuntunut omalta. Blogaajat vaikuttavat myös ystävälliseltä piiriltä, johon oli helppo liittyä. Toisaalta tämä on myös hyvä kanava yrittää pikku hiljaa viritellä kauan unohduksissa ollutta kirjoitusharrastusta.

 Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
- Tällä hetkellä suunnitteilla on uusi ulkoasu ja nimikin, sillä molemmat tempaisin tuulesta, kun harrastus alkoi. Nyt tästä voisi muokata paremmin minua kuvaavamman.

Haluaisin antaa tämän palkinnon eteenpäin seuraaville henkilöille.

This is me. 

Anna kirjoittaa rohkeasti ja sujuvasanaisesti elämänsä kipukohdista sekä herättelee lukijaa ajattelemaan ympäröivää maailmaa toiseltakin kantilta.

Kerro, kerro kuvastin 
Noora on rohkea nainen, joka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä eikä pelkää näyttää inhimillistä puoltaan blogissaan.

I, me, mine 
Jenni näyttää, että kauneus ja äly mahtuvat samaan pakettiin. Hän kirjoittaa välillä ihanan piikikkäästi, omaa hienon ideologian sekä mielenkiintoisia lemmikkejä.

Kissalapsi

Matkasin eilen lumipyryssä kuomani Moonan luokse hakemaan itselleni ensimmäisen kissanpentuni. Paikan päällä riiviö esitteli heti villimmän puolensa ja melkein nykäisi multa silmälasitkin päästä, kun muut pennut keskittyivät näyttämään viattomilta ja suloisilta. Kotimatkalla sitten esiteltiin ääniskaalaa ja taisipa koppaan eksyä hieman biodynaamista lannoitettakin... Uudessa kodissa minimies muuttui tyystin, nukui mahan päällä, kehräsi ja oli muuten vaan hellyttävän suloinen. 
Nimi toiselta vielä puuttuu, mutta eiköhän sekin vakiinnu tässä viikonlopun aikana. Ehdotuksiakin saa laittaa! :)

 

Suuren suuri ja pienen pieni <3