Regina Succubus, Lasiodora Klugi

Ajattelin pyhittää tämän postauksen eksoottisimmalle kämppäkaverilleni eli Regina-hämikselle. Mikäli tämän jutun pariin eksyy joku järkähtämättömiä faktoja halajava henkilö, niin painotan varalta: En ole mikään kahdeksan silmäisten niveljalkaisten asiantuntija, sillä olen tutustunut niihin kunnolla vasta kolmisen vuotta sitten. Kertoilen tässä jutussa yhteisestä taipaleestamme, kokemuksistani, oppimistani asioista ja saattaapa seassa olla muutama kokeilemisen arvoinen vinkkikin. 

Ekoja päiviä uudessa kodissa

Alku
Olin jo pidemmän aikaa haaveillut hankkivani terraarioeläimen, eli herpin, mutta en ollut vielä kallistunut eläinlajin suhteen suuntaan enkä toiseen. Eräänä aamuna luokkakaverini ilmoitti, että hän laittoi kolmevuotiaan hämähäkkinsa nettiin myyntiin. Kiinnostuin aiheesta, kyselin lisää ja mielessä alkoi muhia varovainen innostus. Pirautin seuraavalla tauolla pikapuhelun silloiselle siipalleni ja taisin käydä jo seuraavana iltana hakemassa Reginan kotiin. Sen nimi oli silloin Jeltsin, mutta ajattelin, että mikäli nimi on enne, niin tahdon mieluummin tyttöhämiksen, ne nimittäin elävät keskimäärin 20-vuotiaiksi, pojat noin seitsemänvuotiaiksi. 

Ensimmäiset yhdessä vietetyt yöt kuluivat pienen jännityksen vallassa ja näin unia, että veijari kiipeili naamallani (todellisuudessa kissan häntä hipaisi kasvojani). Myös ensimmäinen terran siivousoperaatio opetti meille paljon. Emme nimittäin tienneet vielä silloin, että l. klugeilla on nokkosiin verrattavia poltinkarvoja (urticating bristles), jotka aiheuttavat iholle päästyään nokkosenpistoa muistuttavia, muutaman päivän kutiavia rakkuloita ja punoitusta. 

Tuosta tulikin mieleen, että sitä pääsee paljon helpommalla, jos ei hämistä hankkiessaan osta sikaa säkissä, vaan tietää sen latinankielisen nimen. Osa hämisharrastajista vastaa lajiuteluun pyörittelemällä silmiään, "hämähäkki kuin hämähäkki." Ei kukaan koiranomistajakaan vastaa rotutiedusteluun hymähtämällä, että "koirani on vaan koira." Eri lajeilla on eri vaatimukset, ne kasvavat eri kokoisiksi, käyttäytyvät eri tavalla jne. 

Terraario
Ja sitten takaisin raiteilleen, eli tarantellan kodin laittamiseen. Terraarion sisustumiseenkin kysyin neuvoja eräältä kuopiolaiselta portsarilta, joka hallitsee ko. elukat kuin omat taskunsa. Otin esimerkiksi koristekivet pois, sillä eläin saattaisi loukata itsensä mikäli se joskus sattuisi tipahtamaan seinäkiipeilyreissullaan. Pohjalle lisäsimme kerroksen pikkukiviä "salaojaksi", jotta terraa ei tarvitsisi kostuttaa sumuttamalla, vaan vettä voisi kaataa suoraan pohjalle, josta se haihtuu pikku hiljaa. Näin myös lasiseinät pysyvät siistimpinä ja lemmikin seuraaminen on miellyttävämpää. Itse lisään vettä kerran viikossa noin juomalasillisen verran, sumutuksen taas tulisi tapahtua päivittäin.

Sisustus näyttää aina kutakuinkin tältä. Etualalla juomakuppi, puruna Terra Barkia ja harvoin käytettynä piilona toimii puolikas kookospähkinä. Tämä laji ei tarvitse erillistä lämmitystä, valokin on vain meitä ihmisiä varten.

Hoitaminen
Hämähäkit ovat suht helppoja lemmikkejä, kun niiden elinolosuhteet ovat kohdallaan. Lisään vettä kerran viikossa, putsailen samalla hieman seittejä, jos valtiatar on suopealla tuulella, tarjoan ruokaa viikon, kahden välein ja teen suursiivouksen kahdesti vuodessa. 
En käsittele lemmikkiäni, sillä se oli jo kolmivuotias meille tullessaan eikä sitä oltu totutettu käsittelyyn. En nähnyt tarpeelliseksi ruveta väkipakolla koulimaan pistelevää elukkaa käsikesyksi, ihan meidän molempien hyvinvoinnin vuoksi. 

Sairaudet
Täällä kerron siitä ainoasta kerrasta, jolloin olisi ollut helpompaa mikäli Ressun olisi voinut ottaa käteen ja putsata siitä siveltimellä punkkeja. Punkkisota oli todella epämiellyttävä kokemus ja jouduimmekin ottelemaan usemman erän ennen kuin saatoimme huokaista helpotuksesta. Hämisten parasiitit ovat siinä mielessä kinkkisiä, että mitään myrkkyjä niiden häätämiseen ei voi käyttää, sillä isäntäeläin on liian samankaltainen loisten kanssa ja sekin saisi samalla surmansa. Tunkeilijoiden ilmestyttyä terraan, nappasin Reginan turvaan (kuva alla) ja vein terraarion talvipakkaseen vuorokaudeksi. Pakastamisen jälkeen toin terran vessaan lämpiämään ennen kuin aloittaisin siivouksen. Nostettuani juomakuppia huomasin, että ökkömänkiäiset olivat kerääntyneet sen alle piiloon ja jatkoivat eloaan kuin eivät olisi koskaan missään arktisissa olosuhteissa käyneetkään! Yhytin jälleen samaisen hämisexpertin ja kyselin häneltä vinkkejä. Kokeilinkin hänen neuvostaan kylmän sijasta kuumuutta, käytin koko terraarion saunassa sekä lasitaloon menevät purut, kupit ja tarvikkeet 90 asteisessa uunissa 10-20 minuutin ajan materiaalista riippuen. Ja kuinkas siitä eläimestä saatiin ne pikku paskiaiset pois? Tähän minulla ei ole antaa tyhjentävää vastausta, sillä meitä kohtasi onni tämän asian suhteen. Nimittäin kuin sattuman kaupalla Regina molttasi taistelutantereella ja onnistui mitä ilmeisimmin sillä keinolla karistamaan itsessään killuneet syöpäläiset pois.

Evakossa faunaboksissa. Alla on talouspaperia, jotta trooppinen eläin saa kosteutta. Boksin ympärillä on narua kahdesta syystä: siksi, että tuohon kahvaan ei ole luottamista ja on turvallisempaa nostaa boksia pohjasta ja toisekseen noin isot hämikset ovat yllättävän vahvoja ja nopeita.

Siivoaminen
Teen perusteellisen suursiivouksen kahdesti vuodessa. Silloinkin hämis joutuu hetkeksi boksiin majailemaan ja minä vetäisen pinkit, kyynärpäihin ulottuvat kumihanskat käteen ja käyn toimeen. Pesen kaiken terraan menevän ja itse terraarionkin kuumalla vedellä ja käsitiskiaineella, lopuksi huuhtelen moneen otteeseen. Ja kokemuksesta viisastuneena pesun jälkeen vuorossa on desinfiointi uunissa, myös uusi puru käväisee kuumennettavana. Sitten vain kamat kasaan ja elukka takaisin kotiinsa.  

Ruokkiminen
Suursiivouksen jälkeen eläimen on hyvä antaa olla vähintään viikko aivan rauhassa. Tällöin se vaeltelee pitkin poikin ja tutustuu uudelleen kotiinsa eikä sille ruoka silloin maittaisikaan. L. klugit ovat hyväsyömäinen laji ja Ressu syökin parhaimmillaan viikon välein. Minun luonani sen perusruokaa ovat hiiren pinkit, jättijauhomadot ja isot sirkat. Hämikset voivat olla jopa vuoden syömättä, joten meidän mittapuullamme pitkistäkään syömättömyysjaksoista ei tarvitse olla huolissaan. Varsinkin ennen rotsin vaihtoa eläimet lopettavat ruokailun joksikin aikaa. 


Myrkyllisyys
Tämä kysymys nousee monella mieleen puhuttaessa tarantelloista. Englannin kielessä on käytössä kaksi myrkyllisyyttä kuvaavaa sanaa "venomous" ja "poisonous", meillä vain yksi, jonka vuoksi väärinkäsityksiä syntyykin. Hämähäkin myrkky luokitellaan suunnilleen yhtä vaaralliseksi kuin ampiaisenkin. Niille, jotka ovat yliherkkiä aineelle, se saattaa olla pahimmillaan hengenvaarallinen, mutta muille se ei aiheuta turvotusta kummempaa reaktiota. Hämähäkki osaa myös säännöstellä myrkkyään ja se saatta puraista rauhanhäiritsijää, muttei tuhlaa myrkkyä laisinkaan. Tätä kutsutaan nimellä "dry bite." "Wet bite" puolestaan tarkoittaa sitä, kun hämähäkki ruiskuttaa myrkkyä, useimmiten siis saaliseläimeen.

Nahanluonti
Ja rotsin vaihtamisesta puheen ollen, taidan tehdä siitä kokonaan oman, seikkaperäisemmän postauksensa, jottei tästä tulisi aivan mahdottoman pitkää :) Molttikertomus löytyy täältä.

Mikäli teksti herätti kysymyksiä tai kommentteja, niin niitä voi jättää myös palveluun rekisteröitymättä. 
Loppuun laitan vielä erään kaverini kuvaaman videon Reginasta käppäilemässä terran seinällä.