perjantai 19. lokakuuta 2012

Hemmetti!

Tässä postauksessa voisin esitellä muutamia kotijuttuja. Aika ajoin miulle iskee hirveä harmaan nälkä ja kun ei ole mahdollista uusia koko sisustusta mielihalujen mukaan, niin päätin keskittyä helpoimpaan (ja pienimpään) kohteeseen eli vessaan. Mun asunnossa on peräti kaks ovea ja toinen niistä johtaa vaatehuoneeseen ja sen edessä on laatikko, mutta silti saan toisinaan vastailla kyselyihin, että missä asunnossani pääsee puuteroimaan klyyvarinsa.  Tienviitaksi pimeydessä vaeltaville poimin alelaarista mukaani puukirjaimet, jotka ajattelin joku kaunis päivä verhoilla hopeahuntuun.

Puukirjaimet
Oven sisäpuolella on aiemminkin blogissani näyttäytynyt sydäntaulu. Alkuun jännäilin, että kestäisiköhän kehys kylpyhuoneessa vallitsevaa kuumankosteaa ilmastoa, mutta hyvinhän tuo on tuossa pysynyt.



Pesukoneen päälle sijoitin kolmen hopeisen kynttilän asetelman tarjottimelle ja viimeistelin kokonaisuuden Anttilasta hankitulla tabletilla. Lattialla on samaa linjaa jatkava pyöreä, harmaa matto. Simppeliä, mutta tyylikästä, tykkään ma.


Tämä kuva ei varsinaisesti liity mitenkään mihinkään, mutta kenties tämä on sopivin rako esitellä yksi viime aikainen dyykkailuni. Nimittäin: hissikyltti! En oikein tiedä mitä tällä teen, mutta yön pimeyden turvin tätä irti ruuvaillessani muistelin jonkinasteista sisustukseen liittyvää ohjenuoraani; "on plussaa, jos esineellä on tarina kerrottavanaan".

Ei taida sulla olla tämmöstä!
Sain myös vuoden tyhjyyttään ammottaneeseen "joka-gootin-kehykseen" passelin kuvan. Usvametsä on piirun verran liian kapea ko. kehykseen, mutta en anna sen haitata liikaa. Mieluummin tuo kuin se iän ikuinen kurkistusaukko tapettiin.

Kehys ja kuva Ikeasta, myydään erikseen.
Mätsää miusta tämän vastakkaista seinää koristavan puutaulun kanssa hyvin yksiin.

Kehys ja kuva Ikeasta, myydään yhdessä.
Ja tällä kuvalla rakensin myös huteran aasinsillan seuraavaan kivaan hankintaan. Halusin akvaariooni aikuisen tyttömiekkapyrstön ja löysinkin erittäin viehkon yksilön Lemmikkiasemalta. Lasitalon tunnelma oikein sähköistyi, kun uusi daami purjehti rauhallista poikamieselämää viettäneiden uroiden keskelle. Ja minä myhäilen tyytyväisenä, kun kaunottaren massussa on jo nähtävissä uusi lauma pikkumiekkiksiä.

Pussissa vartomassa uuteen kotiin pääsyä. Nuo evät ovat niin hienot! :)
Löysin viime kesänä kirpparilta ihanat metalliset lasinaluset (5€), mutta en ostanut niitä, sillä ajattelin niiden jäävän vähälle käytölle. Ja kuten arvata saattaa, tulinkin katumapäälle. Viimein löysin lähikirppariltani vastaavanlaiset koukeroiset pöydänsomistajat säilytystelineen kera (0,30€). Ja nyt pöytäni ovat nesterinkuloista vapaat, ah auvoa!

Pannu ja alunen RadioKirppikseltä, lasinaluset CityPörssistä

Bling!
Ja taas pääsee aasi kipsuttelemaan sillalleen... Kun kuvissa päästiin keittiöön asti, niin näytänpä samalla yhden tee-se-itse-projektin.
Yritin etsiä kaupoista mustaa pyöreäpohjaista amppeliruukkua entiselle pariksi, mutta kun löysin vain ja ainoastaan kiiltäviä valkoisia, niin jouduin soveltamaan. Ensin ajattelin perinteisesti, että maalaan ruukun mustaksi, mutta sitten muistin Helsingistä ostamani "sanakirjapaperin" ja hetken strömsöiltyäni ikkunaani koristi muutenkin vaaleaan kyökkiin paremmin istuva uniikkiamppeli. Käytin päällystämiseen ihan tavallista yleis- ja puuliimaa eikä paperi ole hermojeni onneksi alkanut imeä itseensä kasteluvettä. 

Ennen ja jälkeen
Ja vielä juolahti mieleeni yksi hauska esine esiteltäväksi, jonka voisi sijoittaa sen aiemmin mainitsemani sisustusmoton alle. Sain nimittäin äidiltäni lahjaksi vanhan ajan vispilän. Ja tuo lemmikiksi ottamani oravan, possun, myyrän ja kissan risteytys, Miro, halusi tietysti järsiä sitä... Mikä siinä on, että esmes kuivattuja häntiä ei voi pureskella, mutta muovi ja puu kelpaavat puruleluksi?

Vispilänkauppaa.( Ja koska kissi on saatava ympättyä vähintään joka toiseen postaukseen.)
(Ja nyt, jos joku jäi pohtimaan, että miksi ihmeessä olen otsikoinut tämän kotoilun sanalla "hemmetti", niin antakaas, kun selitän. Kyseessähän on siis puujalkavitsi. Naapurimaatamme solkottavat tietävät, että koti on ruotsiksi et hem ja se taipuu hemmet, hem, hemmen. Mietinkin siis, että mikäli suomenruotsalainen/ruotsinsuomalainen menee kotiinsa, niin hän voisi sanoa menevänsä "hemmettiin.")

Tack och adjö!

5 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Hurjan kivoja juttuja! Ja paperi on hyvä sisustuselementti vaikka ei aina heti tulisikaan mieleen :)

Anonyymi kirjoitti...

HAA! Olet "palannut" - ja niin kotoisasti! Tuo ´hemmetti´ on kyllä loistavasti keksaistu... Monieläin Miro arvostaa epäilemättä aitoja luonnontuotteita. Minulla on muutamia puulintusia, tiedäthän; juuri niitä.. Jokaiselta on aikoinaan pentumainen kisuli lyhentänyt nokat! -L-

S kirjoitti...

Kiitos Leena(t) :) Haaveilin aiemminkin päällystäväni jonkun esineen vanhoilla sanomalehdillä tai kirjansivuilla, mutta mikäli satuin sellaisen käsiini saamaan, niin en koskaan raaskinut repiä niitä. Ilmeisesti jollain muullakin on sama dilemma, kun moista paperia on alettu valmistaa ;)

Kyllä näitä juttuja tulee, vaikkakin hieman epäsäännöllisesti :)
Ja hyvä tietää ettei kotikasvatus ole ihan vinksallaan, jos muuallakin mourut järsivät outoja esineitä. Vaikka "lintujen" syömisen ymmärtääkin paremmin kun kynien tai vispilöiden. Muistelen, että sillä meilläkin majailevalla lintusella on uusio nokka sinitarrasta... Syypää tosin taisi sillä kertaa olla ihmislapsi.

Anonyymi kirjoitti...

Moikka! Tutkailin uudelleen kuviasi. Saat ehdotuksen HISSIlle. Miksi se ei voisi olla ovessasi sisäpuolella; menisikö huumorista? -Usvametsäkuvat ovat tosi kauniita.Varsinkin ne kuusenlatvukset. Tuollaista on joskus saanut nähdä vaaramaisemissa.
-Sitten Lasinalustoista; minulla lienee samanlaiset, mutta visusti komeron ylimmällä hyllyllä (lue: ei arkikäyttöön!!)-L-

S kirjoitti...

L: Tuohan on kokeilemisen arvoinen idea ;) Testasin hissikylttiä jo jääkaapin oveen, mutta siinä aiemmin ollut maalaus sopi siihen kuitenkin paremmin.

Kaverillani on samanlaiset alustat, kuin minulla, tosin hänellä on kaikki tallella. Ja puolestaan hänen kaverinsa oli löytänyt itselleen samanmoiset roskiksesta! Ihmiset heittävät välillä mitä ihmeellisimpiä asioita kaatopaikalle vietäviksi!