Hemmetti!

Tässä postauksessa voisin esitellä muutamia kotijuttuja. Aika ajoin miulle iskee hirveä harmaan nälkä ja kun ei ole mahdollista uusia koko sisustusta mielihalujen mukaan, niin päätin keskittyä helpoimpaan (ja pienimpään) kohteeseen eli vessaan. Mun asunnossa on peräti kaks ovea ja toinen niistä johtaa vaatehuoneeseen ja sen edessä on laatikko, mutta silti saan toisinaan vastailla kyselyihin, että missä asunnossani pääsee puuteroimaan klyyvarinsa.  Tienviitaksi pimeydessä vaeltaville poimin alelaarista mukaani puukirjaimet, jotka ajattelin joku kaunis päivä verhoilla hopeahuntuun.

Puukirjaimet

Oven sisäpuolella on aiemminkin blogissani näyttäytynyt sydäntaulu. Alkuun jännäilin, että kestäisiköhän kehys kylpyhuoneessa vallitsevaa kuumankosteaa ilmastoa, mutta hyvinhän tuo on tuossa pysynyt.

Pesukoneen päälle sijoitin kolmen hopeisen kynttilän asetelman tarjottimelle ja viimeistelin kokonaisuuden Anttilasta hankitulla tabletilla. Lattialla on samaa linjaa jatkava pyöreä, harmaa matto. Simppeliä, mutta tyylikästä, tykkään ma.

Tämä kuva ei varsinaisesti liity mitenkään mihinkään, mutta kenties tämä on sopivin rako esitellä yksi viime aikainen dyykkailuni. Nimittäin: hissikyltti! En oikein tiedä mitä tällä teen, mutta yön pimeyden turvin tätä irti ruuvaillessani muistelin jonkinasteista sisustukseen liittyvää ohjenuoraani; "on plussaa, jos esineellä on tarina kerrottavanaan".

Ei taida sulla olla tämmöstä!

Sain myös vuoden tyhjyyttään ammottaneeseen "joka-gootin-kehykseen" passelin kuvan. Usvametsä on piirun verran liian kapea ko. kehykseen, mutta en anna sen haitata liikaa. Mieluummin tuo kuin se iän ikuinen kurkistusaukko tapettiin.

Kehys ja kuva Ikeasta, myydään erikseen.

Mätsää miusta tämän vastakkaista seinää koristavan puutaulun kanssa hyvin yksiin.

Kehys ja kuva Ikeasta, myydään yhdessä.

Ja tällä kuvalla rakensin myös huteran aasinsillan seuraavaan kivaan hankintaan. Halusin akvaariooni aikuisen tyttömiekkapyrstön ja löysinkin erittäin viehkon yksilön Lemmikkiasemalta. Lasitalon tunnelma oikein sähköistyi, kun uusi daami purjehti rauhallista poikamieselämää viettäneiden uroiden keskelle. Ja minä myhäilen tyytyväisenä, kun kaunottaren massussa on jo nähtävissä uusi lauma pikkumiekkiksiä.

Pussissa vartomassa uuteen kotiin pääsyä. Nuo evät ovat niin hienot! :)

Löysin viime kesänä kirpparilta ihanat metalliset lasinaluset (5€), mutta en ostanut niitä, sillä ajattelin niiden jäävän vähälle käytölle. Ja kuten arvata saattaa, tulinkin katumapäälle. Viimein löysin lähikirppariltani vastaavanlaiset koukeroiset pöydänsomistajat säilytystelineen kera (0,30€). Ja nyt pöytäni ovat nesterinkuloista vapaat, ah auvoa!

Pannu ja alunen RadioKirppikseltä, lasinaluset CityPörssistä

Bling!

Ja taas pääsee aasi kipsuttelemaan sillalleen... Kun kuvissa päästiin keittiöön asti, niin näytänpä samalla yhden tee-se-itse-projektin.
Yritin etsiä kaupoista mustaa pyöreäpohjaista amppeliruukkua entiselle pariksi, mutta kun löysin vain ja ainoastaan kiiltäviä valkoisia, niin jouduin soveltamaan. Ensin ajattelin perinteisesti, että maalaan ruukun mustaksi, mutta sitten muistin Helsingistä ostamani "sanakirjapaperin" ja hetken strömsöiltyäni ikkunaani koristi muutenkin vaaleaan kyökkiin paremmin istuva uniikkiamppeli. Käytin päällystämiseen ihan tavallista yleis- ja puuliimaa eikä paperi ole hermojeni onneksi alkanut imeä itseensä kasteluvettä. 

Ennen ja jälkeen

Ja vielä juolahti mieleeni yksi hauska esine esiteltäväksi, jonka voisi sijoittaa sen aiemmin mainitsemani sisustusmoton alle. Sain nimittäin äidiltäni lahjaksi vanhan ajan vispilän. Ja tuo lemmikiksi ottamani oravan, possun, myyrän ja kissan risteytys, Miro, halusi tietysti järsiä sitä... Mikä siinä on, että esmes kuivattuja häntiä ei voi pureskella, mutta muovi ja puu kelpaavat puruleluksi?

Vispilänkauppaa.( Ja koska kissi on saatava ympättyä vähintään joka toiseen postaukseen.)

(Ja nyt, jos joku jäi pohtimaan, että miksi ihmeessä olen otsikoinut tämän kotoilun sanalla "hemmetti", niin antakaas, kun selitän. Kyseessähän on siis puujalkavitsi. Naapurimaatamme solkottavat tietävät, että koti on ruotsiksi et hem ja se taipuu hemmet, hem, hemmen. Mietinkin siis, että mikäli suomenruotsalainen/ruotsinsuomalainen menee kotiinsa, niin hän voisi sanoa menevänsä "hemmettiin.")

Tack och adjö!