Suomäki

Tähän alkuun pitänee laittaa nostalgiavaroitus! ;) 
Kävimme viikonloppuna isäni lapsuudenkodissa katsomassa paikkoja pitkästä aikaa. Suomäki on vanha hirsitalo, jossa ei ole vakituisesti asunut ketään enää vuosiin ja siellä käydessään tuntuukin kuin astuisi ajassa taaksepäin. Ajattelin tällä kertaa antaa kuvien puhua puolestaan, toivottavasti tunnelma välittyy lukijoillekin. (Omasta kamerastani loppui akku sopivalla hetkellä, joten osa kuvista on serkkuni ottamia. Kiitos Mirja otostesi käyttöoikeudesta!) 

Kahveri

Toisesta makuukamarista, kuva Mirja T.

Vanha opus

Mollamaija

Näillä lehmillä on leikkinyt ainakin kaksi sukupolvea. Pienin on lempparini.

Isäni painoi lapsena muiston vastamaalattuun oveen.

Tikkaat vintille, kuva Mirja T.

Korvoja, kiuluja, saaveja...

Länget, kuva Mirja T.

Rukkeja, kuva Mirja T.

En malttanut poistua paikalta ilman muutamaa materialismionnellisuusmittarin rikkovaa muistoa.

Etummainen kuppi on Suomäeltä, toiset kirpparilta.

Arabia

Tarjotin Radio Kirppikseltä, takimmaiset pullot Suomäeltä, etummainen äidin pajalta.

Tämä oli "kuplakorkkisen" pullon sisällä. Ensimmäinen savityöni 28.5.91. 

Rakkaushylly

Näissä puulaatikoissa aion mitä ilmeisimmin säilöä kissaa. ;)

"Varattu!"

Viidakossa? Kuva Mirja T.

Onnellinen tutkimusmatkailija 9.6.2011, kuva Mirja T.

Konnevesi-päivät

Entisellä kotipaikkakunnallani, jossa asuin elämäni ensimmäiset 16 vuotta, järjestetään vuosittain nyt jo 11 päiväinen (!) tapahtuma Konnevesi-päivät. Päätapahtumia ovat Häyrylänrannassa järjestettävät Blues- ja Pop-konsertit sekä Savottamarkkinat.  Musiikkitapahtumista päädyin katsastamaan Popin, sillä Bluesissa esiintyi yksi überinhokkibändini Mamba.
Illan pääesiintyjä oli Jenni Vartiainen, jonka musiikista olen oppinut tykkäämään kenties tiuhan radiosoiton myötä. 

On se se, vaikka ette kunnolla erottaskaan ;)

Hiiohoi!

Perjantaina oli vuorossa Konneveden taiteilijoiden "Musta tuntuu"-näyttelyn avajaiset. Nautiskelimme taiteesta, livemusiikista sekä tarjoiluista.

"Maalaismaisema", yksi äitini näyttelytöistä

Asuni ei ollut mikään erikoinen, mutta silti se kirvoitti ehkä näyttelyn teemankin vuoksi kommentteja ja muistoja ihmisiltä. "Minunkin poikani pukeutuu aina mustaan, huonekalutkin on pitäny maalata..." Mitä siihen osaa sanoa. Hyvä juttu? :P

Avajaisasu 

T-paidan, vyön ja kengät olen ostanut kirpparilta, hame on ollut äidilläni käytössä nuoruudessaan ja nyt tuo yli 20 kesää nähnyt vaatekappale on yksi suosikeistani. Tuosta hameesta on tullut se vaate, johon voi turvautua silloinkin, kun mikään muu ei tunnu hyvältä päällä ja johon voi yhdistää monia eri yläosia. 

Illalla kävimme vielä siskoni kanssa rannalla ja näimme ehkä maailman pienimmät ja suloisimmat sammakkovauvat! Niistä oli hieman vaikea saada kameravanhuksellani kuvia, mutta alla muutama yritelmä, jotka toivottavasti nostavat suupielenne hymyyn.

Pyydysjärvi

Markkinapäivinä keskityin lähinnä etsimään herkkuja vatsani täytteeksi ja kotiinviemisiksi sekä sukuloimiseen. Yhden viiden euron mekon lunastin mukaani, mutta se näkyykin läpi, joten en päässyt vielä ulkoiluttamaan sitä. Äitini oli hankkinut kuvan mekon itselleen kirpparilta, mutta tykästyttyäni siihen, sain sen lahjaksi. Superia!

Kuvaajana toimi Mirja T.

Ettei tää nyt menis liian positiiviseks, niin isketään loppuun vielä nootti noista jalassani olevista popoista. DinSkon nettisivuilla oikein usutetaan linkkaamaan kenkiä blogiin, joten teenpä sitten niin. Ostakaa nämä kengät, mikäli haluatte jalkineet, joista lähtee sisäpohja irti jo muutaman käyttökerran jälkeen ja pitempään käveltyänne saatte vain jalkanne kipeiksi, kun mono ei anna lainkaan tukea... Harmillista, sillä nämä ovat ensimmäiset kyseisen puljun kengät, jotka aiheuttavat näin suuren pettymyksen. Luulisi, että lastenosaston kengissä riittäisi tukea kasvavalle (ja ei niin kasvavalle...) jalalle, mutta ei. 


Seuraavassa postauksessa esittelen teille alimman kuvan kuvauspaikkaa hieman enemmän. 

Kuuluuhan sitä!

Ensinnäkin: hengissä ollaan!
Mulla meni jotenkin hermo koko blogitouhuun, mutta nyt oon leppynyt... On ollu kiva pitkästä aikaa lueskella mitä muut ovat hankkineet ja puuhailleet, joten päätin katkaista omankin hiljaiseloni ja rääpiä kokoon sekametelipäivityksen. 


Miulle kuuluu tällä hetkellä verrattain hyvää, muutin kuukausi sitten uuteen, isompaan asuntoon. Olin haaveillut muutosta jo pitkään, mutta sopivaa asuntoa vain ei tuntunut löytyvän. Alkukesästä yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä muutti pois Kuopiosta ja juuri samaan aikaan asuintaloni kolmannesta kerroksesta vapautui 30 neliötä isompi asunto. Kävin näytössä kilpailemassa kuuden muun katsojan kanssa uudesta kodista ja onnistuin kuin onnistuinkin vakuuttamaan vuokranantajan siitä, että juuri minä olisin paras valinta. Minulla oli vahva usko siihen, että pääsisin muuttamaan, ajankohta tuntui suorastaan kohtalon sanelemalta.
  Nyt on suorastaan ihmeellistä, kun kaikkialle joutuu oikeasti kävelemään (vrt. 22 neliötä ja 52 neliötä :P), mulla on kunnon pakastin, oikean kokoinen hella, vaatehuone, keittiönpöytä mahtuu keittiöön jne. Luksusta! Kuvia en vielä laittele, koska kaikki on niin keskeneräistä. Tuntuu, että lamppuja ja mattoja pitää ostaa kymmenen lisää, että piisaa! :D Kävinkin jo pudottamassa "muutaman roposen" Ikean kassaan...

Pertti Jarla, Fingerpori

Ennen juhannusta käväisin myös elämäni ensimmäisessä Syn/\psissa Tampereella. Kuopiolaisena olen tottunut, että keikat alkavat jo klo 22, mutta tuolla pääesiintyjä aloittikin vasta puoli kahdelta eikä ennen sitä ollut tarjolla kummoisia pumppuja. Eräänkin bändin "musiikki" herätti lähinnä käsiaseen kaipuuta tanssijalan vipattamisen sijaan -.- 
   Itse olin kuskina ja pitkien taukojen ja odotuksen vuoksi seuralaiseni alkoivat olla ennen Hocicon lauteille astumista kauniisti ilmaistuna hiprakassa. Hocicon lavalle saapumisen jälkeen tylsyys oli kuitenkin tiessään ja tanssin koko keikan ajan hurmoksessa. Kuvia ei valitettavasti ole, sillä kamerani muhi kuoman laukussa useamman viikon ajan... (Olin liian laiska noutamaan sitä huiman kolmen kilometrin päästä, huoh.) 


Seuraavan kuvan viehättävään neitoon törmäsimme eräällä taukopaikalla, menomatkalla Tampereelle. Emme kehdanneet jäädä selvittämään oliko hänen mahdollinen seuralaisensa paennut meitä johonkin pusikkoon, vaan jatkoimme naureskellen matkantekoa.

Suomineito (Kuvaaja, Ilmari Kaappa)

Toinen kohokohta keikan lisäksi oli se, että pääsin kolmen vuoden tauon jälkeen ratsaille. Tästäkään en onnistunut haalimaan tätä yhtä kännykkäkuvaa parempaa otosta, mutta eiköhän sekin riitä elävöittämään tätä muistelojen tulvaa ;)

Pamiina-poni

Juhannukseni oli muutenkin paras tähän astisista; kävin savusaunassa, poreammeessa, poltettiin kokko, ammuttiin ilotulitusraketteja, telmin koirien, kissojen ja yhden muksunkin kanssa, maakuntamatkailtiin, grillailtiin ja tutustuin uusiin, ystävällisiin ihmisiin.


Seuraavaksi poimin teille muutaman kivan hankinnan, jonka olen viime aikoina tehnyt.
Ensinnäkin kävin Anna WildRosen-kurssilla tutustumassa hauskaan tapaan taiteilla ja hyödyntää kaappien "näitä-voi-tarvita-vielä"-jämävarastoja. Materiaalipöydästä poimin mukaani mustan teepannun, mutta en kuitenkaan hennonut päällystää sitä, vaan otin sen tarkoituksenmukaiseen käyttöönsä. Tampereen-visiitilläni vierailin myös Koskilinnan kahvikaupassa hamstraamassa erilaisia irtoteelaatuja, joita sitten hauduttelen iltojen viiletessä. Pannun alla on ihana, kiemuraisilla kuvioilla koristeltu pannunalunen, jonka lunastin kahdella ja puolella eurolla Radio Kirppikseltä.

Tämä seuraavakin pannu on ostettu Radio Kirppikseltä, sen hintaa en ehkä kehtaa ees laittaa tähän, kun vannoutuneet kirppistelijät purskauttaa juomansa tietokoneen näytölle...  (Okei, se makso kympin. "Mut kun se oli niin ihana!") Tähän en kehtaa juomaa lorautella, mutta silmänruokana se kyllä toimii.

Innostuin alkukesästä myös vanhoista ja erikoisemman mallisista pulloista. 
Tuohon vihreään Rotan Surma-pulloon liittyy pieni yllärikin. Poimin pullot erään vanhan talon ullakolta (ihan luvan kanssa) matkaani ja kun aloin pestä niitä juoksevan veden alla, huomasin, että vihreän pullon sisällä on jokin möykky, joka ei suostu luikahtamaan ulos pullonsuusta. Tarkemmin asiaa tutkittuani tunnistin möykyn hiireksi! Tai sellainen se oli ollut joskus aikoja sitten, nyt sitä saattaa kutsua vain muumioksi. Sinetöin suun superturvallisesti ja -hygieenisesti vessapaperilla ja voin tarpeen tullen ällöttää ihmisiä esittelemällä mitä oikein haudon "aarteena" hyllyssäni :P

Aine on todistettavasti toiminut ainakin yhden eläimen kohdalla...

Vanhat, nahkakantiset kirjat miellyttävät myös silmääni.

Huh, vaikka kuinka yritin tiivistää ja poimia vaan jännimpiä juttuja, niin silti tästä tuli näin pitkä! Ehkä mie nyt kirjottelen taas useemmin, tämähän oli mukavampaa, kun muistinkaan. :)


Pakko vielä ympätä tämä juttu: Näin viikon sisällä kolme kertaa ketun!

Tunnustuksia ja turinoita

Esmi -pimu laittoi miulle tunnustuksen.

(Tää on siis niin hieno!)

Tällä kertaa vuorossa on tällainen tehtävänanto:

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle muulle!

Mulla on tällä omalla kannettavalla valitettavan vähän vanhoja kuvia, mutta eiköhän sieltä muutama tännekin kelpaava löydy. (Facebook- ja irc-galleriakuomille tästä ei valitettavasti taida irrota uutta matskua kuin parin otoksen verran.)

Pari vuotta sitten kaverini Suvi jaksoi väkertää miulle ihanan kesätukan; tuon jälkeen päähän ei valitettavasti olekaan eksynyt mitään räväkämpää. Kuidut oli vissiin himpun huonolaatuset, sillä ne takkuuntu hirmu helposti ja niiden poisnyhertämiseen meni varmaan kauemmin, kuin niiden laittamiseen.

Viime kesänä kävin pulikoimassa yhdellä syrjäisemmällä rannalla ja siellä oli seuralaiseni lisäksi vain sorsaemo poikasineen. Pikkutirpat olivat ihanan uteliaita ja ne uivatkin ihan lähelle ja nyppivät sormiakin. Syötin sitten niille eväsleipiäni ja naureskelin poskeni kipeiksi niiden touhotusta katsellessani.

Tämä kuva on otettu ihan äskettäin, siinä minä ja Miro tiirailemme ikkunasta pihalle.

Seuraavaksi muutama aasinsilta, jotta voin ympätä muitakin asioita tähän samaan syssyyn. Alla olevassa kuvassa on lehtikalapariskunta, joka yritti tehdä vauvoja, mutta kutu valitettavasti epäonnistui puuhakkaan nuoren parin hoivayrityksistä huolimatta. Viime perjantaina kuitenkin huomasin, että akvassani uiskentelee kuusi pikkuruista miekkapyrstövauvaa! Ne ovat miun ensimmäiset "omat" kalat, jotka olen sitten kasvattanut alusta loppuun. Miten niin pienistä (tällä hetkellä pituutta n. 1 cm) olennoista voi olla niin suuri ilo.

Sir Täplä ja ex-vaimonsa

Ja toinen aasinsilta. Jenni pyysi minua arvioimaan aiemmassa postauksessani mainitsemani kestosävytteen.

Pakkauksen sisältö herätti hieman epäilyksiä, sillä vaikka se oli ostettu parturi-kampaamosta, niin sisälle oli kätketty Mikki Hiiri-kumihanskat, hoitoainetta oli vain pieni pussukallinen yms yksityiskohtia, mitkä eivät sinänsä vaikuttaneet itse tuotteeseen. Jotenkin sitä kai odotti "hienompaa". 

Itse väri levitettiin pyyhekuiviin hiuksiin ja se oli aika jäykkää, yksi purkki kuitenkin riitti mun lettiin (ks. ensimmäinen kuva) suht hyvin, kun ei holvannut niin paljoa pituuksiin. Värjäystuloksen nähtyäni olin positiivisesti yllättynyt sen intensiivisyydestä, mutta olin silti skeptinen, sillä pelkäsin värin valuvan seuraavan pesuveden mukana viemäriin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka väri onkin useamman pesun seurauksena hieman haalistunut. Vaikkakin niin mulle käy myös ärtsympien markettivärien kanssa. Yhteenvetona voin siis sanoa, että aion olla hiuksilleni hieman armollisempi ja ostan tuota väriä jatkossa. Alla on muutama kuva "uudesta päästä".

Ehkä on jo korkea aika laittaa yks silmälasikuvakin tänne...

Haasteen nakkaan seuraaville henkilöille.
Ventovir 
Mistress Mystral
Jenni L

Isona minä...

...haluaisin tarjota kodin seuraavanlaisille eläimille.

En hirveästi perusta "leikkaa-liimaa"-postauksista, mutta koska näin tästä viime yönä unta, niin päätin vaientaa päässäni nurisevan äänen ja esitellä lemmikkihaaveeni teille.

En varsinaisesti ole mikään heppatyttö, sillä kuten aiemmin mainitsin, olin pienenä varsin allerginen tapaus ja hevosharrastus piti lopettaa alkutekijöihinsä. Näin myöhemmällä iällä, allergioiden hävittyä käytännössä kokonaan esteeksi on noussut talouspolitiikka.

Tällä hetkellä pidän majaa kaupungin ydinkeskustassa, mutta tarkoitukseni on vielä joskus muuttaa takaisin juurilleni eli maaseudulle.

Nämä kauramoottorit olisi mukava saada laitumelle hirnumaan.

Norjanvuonohevonen (kuva)

Suomenhevonen (kuva)

Sydämestäni löytyy heikko kohta myös siivekkäille ystäville. Meillä oli nuoruudessani useampana suvena kesäkanoja, jotka majailivat meillä ulkona niin kauan kuin lämmintä riitti ja syksyn tultua palautimme ne takaisin kotiinsa. Näiden kesäkanojen myötä siirryin kokonaan vapaan kanan muniin, sillä eräs kanoista oli aiemmin ollut häkkikanalassa ja toisinaan raukkaparka kaatui ilman mitään syytä, sillä sen lihakset eivät olleet päässeet kehittymään kunnolla. Alla on kuva eräistä kotkottajistamme.

Hilda, Amanda ja Aprikoosi

Olen jo jonkin aikaa selaillut koirasivustoja puolitosissani ja lueskellut eri rotujen kuvauksia ja vaatimuksia. Tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni kissat sopivat paremmin, mutta myöhemmin laumaan voisi liittyää myös pikinokka. Ennen pidin Irlannin susikoiraa suorastaan seropirakkina, mutta viime aikoina olen kääntänyt kelkkani ja tykästynyt tuon erilaisen vinttikoiran ulkomuotoon. 

Irlannin susikoira (kuva)

(kuva)

Kaupunkioloissa voisin nähdä itseni seuraavien toy-kokoisten hännänheiluttajien kanssa.

Kleinspitz (kuva)

Tiibetinspanieli (kuva)

Mäyräkoira (kuva)

Ja vielä yksi! :D

Olen haaveillut ragdollista jo pitkään, tutustunut kasvattajiin, vertaillut värejä jne ja vaikka mikään muu edellämainituista ei toteutuisikaan, niin tämän eläimen aion satavarmasti hankkia. Ennemmin tai myöhemmin.

Ragdoll (kuva)