Ikearaportti, osa 2

Kaipa tää kakkososakin on tehtävä vaikka matskua ei kauheasti olekaan. Miun Ikea-urakka nimittäin loppui yllättäen jo toisena päivänä, sillä meidän aikatauluja muutettiin niin etten päässytkään enää perjantaina ja lauantaina töiden takia paikalle. Harmillista sinänsä, olisin jaksanut vielä leikkiä kotia. 


Torstaiaamu aloiteltiin edellisenä päivänä hyväksi havaitun "ohjelman" muodossa, eli sänkyjen koeponnistamisella. Saimme jälleen kuulla muutamat mukahauskat murjaisut miespuolisten shoppailijoiden suusta (kuten "sinne viereenhän saa varmaan tulla" tai "millos ne sänkynäytökset alkaa"), joku taisi räpsiä kuviakin. 

Aito aamunaama

Torkkujen jälkeen muutin enemmän oman näköiseen asuntoon, ainakin noin värimaailmansa puolesta. Vietin rauhallisen aamupäivän lehtiä lueskellen ja töihin valmistautuen.

Leikkikoti nro 2

Lounaan jälkeen minun oli sanottava haikeat hyvästit ja singahdettava jälleen oikeisiin töihin, jossa torkkumista ei taidettaisi katsota hymyssä suin. ;)


Tätä klikkaamalla pääset Savon Sanomien sivulle, jossa on videomateriaalia avajaisista. Meidän porukasta näkyy tasan yksi immeinen sängyllä lueskelemassa.


Että sen pituinen se.

Ikearaportti, osa 1

Ensimmäisenä Ikea-päivänä menimme hyvissä ajoin paikalle, mutta jumituimme heti alkumetreillä jonottamaan kulkulupia ja tavaratalo ehti aueta ennekuin kerkesimme asemiimme. Hipsuttelimme siis muina miehinä ja naisina matkalaukut kätösissämme, yöpaitoihin sonnustautuneina ihmisten keskellä ja valitsimme itsellemme mieluisan asuinsijan. 


Lounaaseen asti hengailin 25 neliöisessä asunnossa ja sen välittömässä läheisyydessä, köllöttelin sohvalla ja totuttelin hetken ihmisten reaktioihin. Pyrimme elämään omassa kuplassamme emmekä ottaneet kontaktia shoppailijoihin elleivät he itse lähestyneet meitä. Yllättävän helposti sitä onnistui vaipumaan omiin ajatuksiinsa ja puuhiinsa vaikka asunnossa vaeltelikin kaappien tutkijoita ja sohvanmittaajia. 

Leikkikoti nro 1

Sama toisesta kulmasta.

"Heräiltyäni" aloin sutimaan naamaa kuntoon, jonka jälkeen siirryin huoneiston ulkopuolella sijaitseville sängyille neulomaan. Tuolloin minua lähestyttiin eniten, sain kuulla kyselyjä palkasta ja moni ilmaisi, että moinen työ olisi kelvannut heillekin.

Kaksi oikein, kaksi nurin...

Välillä piti ottaa lepiä.

Ruokailun jälkeen poistuin hetkeksi kaupungille asioille ja palasin iltapäivällä takaisin. Tällöin viihdyimme enimmäkseen sisäänkäyntien läheisyydessä olevissa huoneistoissa. Kun luomet alkoivat tuntua raskailta, päätimme Lillin kanssa sujahtaa vällyjen väliin päiväunille. Mylläsimme pedit ihanan kuohkeisiin lakanoihin ja vetelimme sikeitä synttärikutsuille asti. Aika ajoin horroksen keskeltä kuuli ihmisten pohtivan ääneen olemmeko mallinukkeja vai oikeita ihmisiä. Eräs tuleva bisnesmies ilmaisi varsin kovaäänisesti, että "ne sängyt pitää ostaa, ei täällä saa nukkua ilmasiks!" 

Onko mulle kehittymässä salaa joku mieltymys vaaleanpunaiseen?! 

Päivän kruunasivat iloisen Riitu-tytön nelivuotissynttärikutsut. Pöytään oli katettu kakun lisäksi karkkeja, keksejä ja viinirypäleitä. Saimme odotella päivänsankaria tovin, sillä hän oli lähtenyt humputtelemaan ja kuuntelemaan Pressan katteja ala-aulaan. Hänen saavuttuaan lauloimme onnittelulaulun ja annoimme lahjat, jotka pikkuneiti sai viedä kiitoksena kotiinsa.

Kattien loihtima mustekala

Värikäs juhlapöytä

Pallopää pallomekossa

Päivä sujui siis varsin mallikkaasti ja leppoisissa tunnelmissa; ainoastaan aamulla vartija oli hälytetty paikalle, ilmeisesti silloin kun joku meistä riisui yöpuvun pois päältään (alla oli siis päivävaatteet, ei eevanasu). Meistä oli toki annettu tieto henkilökunnalle, mutta ehkä se oli unhoittunut kaiken sen tohakan keskellä. Huomenna, virallisena avajaispäivänä majailen sinisessä laatikkotalossa osapuilleen kahteen asti, sitten kiiruhdan normaaliin virkaani.

KYT valtaa IKEAn!

Kirjoittelin tammikuussa vihjailevasti tähän malliin: "Meillä on kesäksi suunnitteilla mielenkiintoinen soluttautumiskeikka; menemme esiintymään paikkaan, jossa teatteria ei olla totuttu näkemään."
   Nyt kun asia on lyöty lukkoon, niin voin huoletta kertoa, että menemme siis Kuopion Ylioppilasteatterin kanssa pian avattavaan Ikea-tavarataloon esiintymään. Meidän erikoinen tehtävämme on "asuttaa" mallihuoneita ja olla ikäänkuin kotonamme. Esimerkiksi aamulla heräilemme sängyistä, kun ensimmäiset asiakkaat saapuvat, meikkailemme ja valmistaudumme päivän koitoksiin. Osa lähtee toimistotöihin, osa viettää kotipäivää lueskellen ja käsitöitä tehden tai vierailee naapurissa kahvittelemassa. Juhlimme myös nelivuotiaan Riitu-tytön synttäreitä ja illalla ajattelimme vallata kesämökin lautapelien merkeissä.

Kohta sinne pääsee! :)

En uskaltanut ottaa tutustumisreissullamme kuvia sisätiloista, kun koko paikkaa ei ole vielä virallisesti avattu, joten mielikuvia voi hakea näiden netistä löytyvien mallikuvien avulla. 

Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin pistän varalta omat vuoroni näkyviin. Saapi tulla juttusille ja koeponnistamaan leikkikotini sohvaa.


ke 23.5. klo 10-13 ja 17-19 (shoppailupäivä Family Cardin omistajille)
to 24.5. klo 10-13 (virallinen avajaispäivä)
pe 25.5. klo 11-13
la 26.6. klo 16-18


Sitten toiseen jännään ja iloiseen aiheeseen. Kävin läheisellä lammella iltakävelyllä ja näin elämäni ensimmäistä kertaa vesimyyrän (vai piisamin?!). Pysähdyin lähietäisyydellä ihastelemaan sen söpöyttä ja yritin räpsiä kännykän kameralla kuviakin. Harmikseni kotona huomasin, että tuolla kameralla ei kannata zoomata yhtään, sillä kuvista tuli epäselviä. 
Pikkuveijari oli varsin tyhmänrohkea, se ei hätkähtänyt edes Ilona-koiraa ja sen omistajaa, jotka tulivat seurakseni otusta ihastelemaan.

Valkeisella

Ja tässä kuvia minityypistä.

Ensin se mutusteli voikukanlehtiä.

Sitten se esitteli uimataitojaan.

Ja pysähtyi vielä kasvokuvien ottamista varten ennenkuin sukelsi kivien koloon.

Kumivaate on periaate?

Kolusin jälleen kerran kirpparipöytiä ja kotiutin sieltä poikkeuksellisen vaatekappaleen. En ole nimittäin ennen omistanut vaatetta, joka olisi saanut yksinomaan negatiivista palautetta osakseen, mutta nyt taisin sellaisen omistukseeni haalia.


Siskolle kiitokset kameran takana hyörimisestä.

Paita Morticiasta
Korsetti Ventovirin valmistama
Housut kirpparilta
Kengät Fantasy Shoes

Mitäs mieltä te olette uusista pöksyistäni; kuulutteko samaan poppooseen muiden palautteenantajien kanssa?

Suru on rakkauden hinta

Miulle oli laitettu töistä koko viikonvaihde vapaaksi ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja käytinkin sen hyödyksi olemalla Konnevedellä koko viikonlopun. Pääsin pitkästä aikaa saunaan, pelailtiin koko perheen voimin nostalgista Fortunaa, syötiin hyvin ja hyörittiin eläinten kanssa. 


Sunnuntaina teimme siskon kanssa invaasion kyökkiin ja valmistimme omalla mittapuullamme mittavan aterian. Pyöräytimme ihka ensimmäisen täytekakunkin äidin kunniaksi.

Kuakku

Sitten päivitystä nasujen kuulumisiin.
Leikatun Elviira-marsun tila on erittäin hyvä, mutta Elovenan vointi heikkeni yllättäen. Pikkuruisella todettiin viikko sitten hammaspiikki, joka porattiin, mutta ruoka ei alkanut maittaa senkään jälkeen. Piikki ei siis ollut varsinainen syömättömyyden ja vaivojen aiheuttaja. Viikko mentiin tukiruokinnalla, mutta painoa lähti silti 200 grammaa, mikä on hurjasti kilon lähtöpainosta. Tänään, maanantaiaamuna 14.5. Elovena matkasi sateenkaarisillalle Elvis-veljen ja Iines-äidin luokse eläinlääkärin saattelemana. 


"Olen avaruuksien marsu,
olen marsu ihmeellinen.
Olen unien, tähtien marsu,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon, jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden, mutta palaan
uniinne toisinaan."


Lepää rauhassa rakas Elovena 22.1.2006-14.5.2012


23.5. tulee kuluneeksi kaksi vuotta Elviiran&Elovenan äidin Iineksen kuolemasta.

Kun lauma oli vielä koossa.

Aikamoisia saalistajia nuo kissat. Mutustivat vaan heinää mupsejen kanssa :)

Alle keräsin kuvia mussulaisten tämän vuoden ensimmäisestä (ja valitettavasti myös viimeisestä) yhteisestä ulkoilusta.

13.5.2012

Mukavata! :)

Kevät!

Pikkupiisami Elovena

Viimeinen yhteiskuva aamulta

Eläinlääkärissä

Sunnuntai-iltana kotiin palattuani minua odotti iloinen yllätys. Oma "karvalapseni" Miro (tuttavallisemmin Vitsaus; pian kaikille viimeistään selvinnee miksi) oli mitä ilmeisimmin ajatellut askarrella mammalle mosaiikkitaideteoksen, mutta homma oli jäänyt puolitiehen, kenties tärkeämpien puolitoistavuotiaan pojankoltiaisen puuhien vuoksi.

"Ole hyvä! Se on... se on palapeli!"

Hoplaa!

Luvassa on jälleen yksi sekametelipostaus, mutta sellaista se elämäkin taitaa olla. :) Alottelin tämän(kin) postauksen aikoja sitten, mutta valmista ei tullut ajallaan. Kiritään nyt sitten muutaman viikon kuulumiset kiinni.
Alkuun muutama random kuva viime viikkojen kohokohdista


Sain töistä joululahjaksi leffalippuja ja kävin siskon kanssa katsastamassa silmäkarkkielokuva Iron Skyn. Yritettiin ottaa toivottuja asukuviakin, alla kenties onnistunein.

Rainan jälkeen. Paita on Anttilasta, loppu asu kirpparilta.

Äiti (ja isä) kävivät hakemassa Taavi-kisun mummolaan ja sain vaihdossa missekorvikset.

Ja seuraavaksi sepostus siitä kuinka vappuni sujui. 
Sunnuntai-iltana pakkasin laukkuni ja karautin hopeisella hopallani kohti Järvenpäätä. En ehtinyt huristella kuin muutaman kilometrin, kun huomasin tien sivussa liftaajan. Raajani päättivät puolestani ja ennen kuin ehdin oikein asiaa tajuamaan, vieressäni istui miellyttävä liettualainen vaihto-opiskelija Gitos (?), joka oli tullut reppureissaamaan Kuopioon. Jutustelimme reilun parin tunnin ajan moninaisista aiheista maan ja taivaan välillä. Loppumatka tuntuikin puuduttavalta ilman keskustelukumppania ja auton cd-soitinkin ylikuumeni ja lakkasi hetkeksi toimimasta. (Jouduin siis olemaan yksin ajatusteni kanssa, huh! :P)

Nainen pakkaa. Laukusta löytyy mm. leivinjauhetta,  kirja, lehti,  vaniljasokeria, makkaraputkilo, jossa on meikkisiveltimet, korkkaamattomia sukkiksia ja sian saparo (toim.huom. koirille)... Säilytän ja näemmä myös pakkaan tavaroita Herra Mielensäpahoittajan neuvoin: "Ikinä tiedä milloin tarvitsee sitä minkä ei muista enää olevan olemassakaan."

Perillä minua olivat vastassa isännän lisäksi itseni kokoiset koirakaverukset Alma&Donna.

Alma

Tää söi mun kengän...

Landseer Donna

"Sä kasvoit neito kaunoinen..."

Vappuna päätimme ajella Korkeasaareen katselemaan isoja kisuja. Ennen kuin pääsimme liikkeelle, sattui kuitenkin kummia. 
  Astelimme ulos talon edessä odottavan autoni luo ja huomasimme, että sen vieressä istui pieni koira, jonka turkki oli aivan täynnä oksia. Menimme pikkuveijarin luo ja hetken tutustuttuamme uskalsin nostaa sen syliin. Toisella ei ollut lainkaan pantaa tai mitään muutakaan mistä pitää kiinni, joten ajattelin, että näin minihaukku pysyisi ainakin tallessa. Lohduttelin seikkailijaa sillä aikaa, kun kuomani yritti tavoittaa pieneläinsuojan väkeä, tässä kuitenkaan onnistumatta. Siinä tilannetta pohtiessamme pihaan asteli nainen, jolta utelimme, että tuntisikohan hän sattumoisin moista eläintä. Naisen silmät laajenivat lautasen kokoisiksi, kun hän ojensi epäuskoisena kätensä sylissäni kyyhöttävää koiraa kohti ja sai huokaistua sanat: "Se on meidän koira!" Aikamme sherlockeiltuamme päättelimme, että hauva oli nuuskinut maailmaa viidennen (!) kerroksen tuuletusikkunasta ja mätkähtänyt sieltä pusikon kautta maahan. Pöllämystynyt pari paineli kotiin tarkistamaan koiruuden kunnon ja toipumaan ilmalennosta ja me pääsimme jatkamaan matkaa kohti Helsinkiä.

Entinen kotikaupunkini, Helsinki

Lokit olivat tehneet pesän hassuun paikkaan. Puoliso vartioi  kaiteella.

Eikä jutut vielä tähän lopu! :D 
Näin pitkästä aikaa myös Suvia, jolle lähetänkin otsikon myötä erityisterveiset. Pyörimme Fredalla ja poikkesimme mielenkiintoisimpiin putiikkeihin. Löysin mm. kaupan, jossa myydään pieniä (ja suuria) kenkiä. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kokeilemaan miltä tuntuu kävellä korkokengillä ilman pelkoa, että ne tippuisivat jalasta. Oma kengännumeroni kun osuu mallista riippuen 32:n ja 34:n välille!

Bellissima (harmikseni ei maksettu mainos)

Ässät teehuoneella

Illemmalla eläimellinen meno vaan jatkui, kun tapasin ensimmäisen kerran kummipoikani, amstaffi Heimon sekä ennestään tutun siskonsa porokoira Ennin. Mukana hääräili myös Suvin vanhempien koira, herttainen Coco.

Coco, Heimo ja Enni

Tepevä poika

Kaiken kaikkiaan reissuni toi mukavaa vaihtelua arkeen, palaan näihin muisteloihin uusia seikkailuja odotellessa.