Påsklov

Pääsiäinen ja lomapäivät eivät sujuneet tänä vuonna ainoastaan rentoutumisen merkeissä. Torstaina oli aika Elviira-marsun rasvapatin leikkaukseen. Itse en harmikseni päässyt paikalle mukaan, sillä marsujen kanssa vakipaikkamme on Hiskinmäen eläinsairaala Äänekoskella ja minulla oli illalla vielä työvuoro vartomassa. 
   Ottaisin enemmän kuin mielelläni koko sairaalan lähemmäs itseäni, jotta pääsisin käyttämään myös kissojani siellä. Hiskinmäen henkilökunta todella välittää siitä mitä pienelle lemmikille kuuluu ja he jaksavat vastata omistajien kysymyksiin sekä paikanpäällä että puhelimitse tai sähköpostilla. Meilläkään ei ole ennen oikeastaan ollut sairaita eläimiä (kaloja lukuunottamatta), joten kaikki on uutta ja kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. 

Leikkausta edeltävänä iltana.

Pimut

Rautarouva selviytyi leikkauksestaan, vaikka meitä etukäteen varoiteltiinkin, että kuuden vuoden ikä ja pitkä sairauskierre+lääkekuurit heikentävät ennustetta. Kävimme vielä tiistaina näyttämässä Elviiraa Hiskinmäellä ja eläinlääkäri putsasi haavan sisustaa suolaliuoksella. Iho on alkanut kiinnittymään takaisin paikoilleen rasvapatin kovertamien urien päälle ja paine on päässyt purkautumaan. Paranemista on vielä jäljellä, mutta suunta on oikea. 
Tässä kohdassa haluaisin välittää suunnattomat kiitokset äidilleni ja siskolleni, jotka ovat ottaneet vetovastuun Elviiran hoidossa. Jos olisin marsu, niin haluaisin olla juuri heidän osaavissa käsissään kuntoutettavana! :)

Tässä viisi päivää leikkauksen jälkeen. 

Näin ahnaasti syön vellini :)

Elovena-sisko poseeraa tomerana.

Marsukuulumiset taisivat olla pääpiirteittäin siinä, mutta jotta elämä ei olisi  liian helppoa, niin myös Taavi-kisu sairastui. Huomasin torstaiaamuna, että kissojen pedillä oli veristä virtsaa ja kohdistin vuodon alkuperäksi Taavin. Soitin eläinlääkärin vastaanotolle ja meille saatiin järjestettyä kiireellisenä tapauksena päällekkäinen aika toisen asiakkaan kanssa. Vastaanottovirkailija nimittäin pelkäsi, että jos missellä on virtsaumpi, niin se ei elä pääsiäisen yli. 


Kiikutin Taavin Päivärantaan kyynelten polttaessa silmiäni ja huolen puristaessa sydänalaani. Pahimmalla hetkellä pelkäsin menettäväni kaksi lemmikkiä samana päivänä. Perille päästyäni kerroin havaitsemani oireet ja pikkuinen poika jäi nukutettuna odottamaan jatkotoimenpiteitä. Tunnin kuluttua sain kuulla, että Taavilla oli tulehdus ja struviittikiviä, mutta katetrointiin ei tarvinnut turvautua. Saimme matkaamme lääkekuurin sekä erikoisruokaa, jota reppana joutuu mussuttamaan koko loppuelämänsä. Ruokailutilanteet kotona ovatkin nyt hieman kaoottisia, kun kaikilla kolmella kissalla on erilainen ruokavalio eikä mitään sapuskaa pysty pitämään koko aikaa tarjolla.
Mikäli lukijoiden joukkoon eksyy joku, jolla olisi minulle hyödyllistä tietoa virtsakivipotilaan hoidosta, ruokinnasta yms, niin olisin enemmän kuin kiitollinen kommenteista ja vinkeistä!

 Moi, oon Taavi ja mun mamma on vähän nolo. Se esimerkiks kirjottelee mun pissistä ja marsun pepusta nettiin.

Perjantaina pyörähdin Konnevedellä ja pääsin toteuttamaan lempparipääsiäisperinteeni (ja ainoan sellaisen...), eli suklaamunajahdin. En tiedä mistä touhu on meillä saanut alkunsa ja miksi tykkään siitä niin kovin, mutta joka vuosi se kuuluu järjestää, vaikka ikää onkin jo karttunut. 


Vaikka kevät onkin ihnokkivuodenaikani, niin silti ensimmäisen leskenlehden näkeminen sykähdyttää suuresti. Näin myös joutsenparin lentelemässä ja nyt odottelenkin innolla ensimmäistä perhoshavaintoa :)
Loppuun vielä mussiikkia, varsågod.