tiistai 5. marraskuuta 2013

Kotikutoista: palasaippua

Kävin syksyn ratoksi ystäväni Terin kanssa saippuakurssilla lämminhenkisessä Käsityöpuoti Vendelassa. Olin aiemmin lukenut saippuan tekemisestä lehdestä, ja jutussa vannotettiin varovaisuuteen, sillä raaka-aineena käytettävä lipeä syövyttää, valmiiden saippuoiden piti antaa tekeytyä kuukausi jne. Puuha vaikutti liian kinkkiseltä ja työläältä, joten sysäsin ajatuksen omatekoisista pesuaineista syrjään. Kurssin käytyäni voin sanoa, että on olemassa helpompiakin tapoja! Saippuamassaa myydään valmiina kilon paloina, ja lähes kaikki muut tarvikkeet löytyvät peruskyökistä.

Kurssittelemassa
Homma hoituu pähkinänkuoressa näin: Saippuamassa leikataan veitsellä pieniksi paloiksi, sulatetaan miedolla lämmöllä tasaiseksi massaksi (mikrossa/ kattilassa/vesihauteessa), lisätään joukkoon halutut väri- ja tuoksuaineet, ihoa hoitavat öljyt, ja/tai kuorivat aineisosat (esim. kahvinpurut).

Edustuskuva saippuamassasta... Se on siis tuollaista silikonin näköistä, kiinteää ainetta.
Sula massa kaadetaan muotteihin jäähtymään noin tunniksi (tai vuorokaudeksi huoneenlämmössä). Muotteina voi käyttää melkein mitä vain lämmön- ja nesteenkestävää, mutta maitopurkit osoittautuivat minulle sopivimmiksi. Massa irtosi niistä vaivattomasti purkin pinnoitteen vuoksi, ja ne ovat kierrätettäviä, ja helposti saatavilla. 
Valmiita paloja voi sitten muotoilla jälkikäteen mieleisekseen, kuten alla olevista kuvista käy ilmi.


Valmista palaa voi leikata joko vapaalla kädellä, tai painaa kuvioita muoteilla.


Sinivalkoinen marmorisaippua syntyi yhdistämällä erikseen valmistettu ja sulatettu sininen ja valkoinen saippuamassa purkitusvaiheessa. Tällä tavoin voi hyödyntää muotoilussa syntyvät ylijäämäpalat. Tuoksuksi valitsin väreihin sopivan mustikan.

Valmis!
Toisen tekeleeni marmoroin nestemäisellä värillä purkitusvaiheessa. Värjäsin perusmassan kiinteällä keltaisella värillä, ja tipautin mukaan punaista. Väri levisi niin innokkaasti itse, etten ehtinyt piirrellä sen kummempia kuvioita. Tämän saippuan tuoksuksi valikoitui raikas limetti.



Valkoisella värjätty saippua ei näy läpi, toisin kuin tämä punakeltainen.


Käsityöpuoti Vendelan oman blogipostauksen löydätte täältä: Saippuan valmistus työpaja. Mukana kuvissa ilohepuloi myös allekirjoittanut. Ilta oli kaikinpuolin onnistunut, ja aion jatkaa saippuatehtailua kotioloissakin.

7 kommenttia:

Vivian kirjoitti...

Hieno postaus! :) Tuollaisia saippuoita ois aika kiva tehdä vaikka joululahjoiksi, mut mie oon myös olettanut, että saippuoiden teko on hankalaa. Jospa sitä rohkenis kokeilemaan, kun tämä kuullostaa niin helpolta ja suht nopealta tavalta! :)

S kirjoitti...

Miustakin tuntuu, että yhdestä, jos toisesta paketista saattaa löytyä saippuaa... :) Kun tekee saippuoista jo valmistusvaiheessa suht ohuita, niin pääsee leikkelemään niitä jo saman illan aikana. Vaihtoehtoisesti voi täyttää vaikka koko maitopurkin massalla, ja leikata siitä siivuja leivän tapaan. Meillä meni ainoastaan parisen tuntia koko hommaan, joten se yllätti positiivisesti joutuisuudellaan.

Anonyymi kirjoitti...

Olipa nättejä saippuoita! - kuka tuollaisia hennoo käyttääkään?
Ja tekeminenkin vaikuttaa helpolta (jos vielä ottaa käyttöön toisessa yhteydessä olleen "viime tipan" ...
Mummeroitten ennenvanhaan tekemät kankisaippuat olivat silloisille pyykkäreille todella pakon sanelema juttu. Syksyllä keitettiin ulkona padassa lipeää ja lampaanrasvaa, massa laitettiin pitkäksi tangoksi (kuin monta voipakettia peräkkäin jonossa)ja kun se oli jähmettynyt (kai sen kuukauden) leikattiin se palasiksi. - Onneksi tekoperinne säilyy, kun on käytössä nykypäivän
hyviltä tuoksuvat ainekset ja itsekehitellyt tekniikat toteutukseen :)

S kirjoitti...

Juu, onneksi nykypäivänä tämänkin asian voi tehdä hieman helpommin ja siistimmin :) Mutta sieltä "kaukaa" se tietotaito on tullut.

S kirjoitti...

Juu, onneksi nykypäivänä tämänkin asian voi tehdä hieman helpommin ja siistimmin :) Mutta sieltä "kaukaa" se tietotaito on tullut.

Anonyymi kirjoitti...

HEI! Onnistuuko saippuan rei´ittäminen tekovaiheessa? Voisi sitten pistää nätissä nyörissä roikkumaan katse-etäisyydelle aamujen piristykseksi...

S kirjoitti...

Kenties onnistuisi... Massaan pitäisi saada joku tarpeeksi paksu tikku pystyyn. Rei'itys onnistuisi varmaan myös jälkikäteen, mikäli välineet ovat riittävän terävät. Täytynee testata ensin jämäpaloilla.