Sukumme patriarkka 98v. muutti vanhoilla päivillään "pappasoluun" ja uusi sukupolvi asuttaa entistä Mummolaa. Muuton yhteydessä saimme penkoa isovanhempien kaappeja ja poiminkin matkaani muutamia aarreita ja kallisuuksia, joille voisin omistaa kokonaan oman postauksen. (Sitten joskus...) Meidän penkomisreissusta oli kulunut jo jonkun aikaa, kun isä laittoi viestiä, että he olivat käyneet vielä vinttikomeron ja kellarivaraston läpi. Viesti sisälsi houkuttelevat sanat: "täältä löyty sinun sisustukseen sopivia pulloja yms." Kipitin siis paikalle ja sain kotiuttaa kaksilitraisen Riihimäen Kodin Tölkin, sillä ehdolla, että tulisin vaalimaan sitä huolella. En tiedä onko tämä oikeaoppista vaalimista, mutta ajattelin esineen pääsevän parhaiten oikeuksiinsa käytössä. Sujautin sen sisään puiset keittiövälineeni ja sijoitin sen lieden välittömään läheisyyteen.
Riihimäen kodin tölkki 2l |
Esteetikon laatima kukkakimppu |
"Lasi on sikäli erikoinen aine, että se muistuttaa huoneenlämmössä kiinteää ainetta, mutta on kuitenkin neste. Se on kuumasta sulatteesta ilman kiteytymistä jähmettynyt kvartsin ja metallioksidien seos. Matalissa lämpötiloissa se on erittäin jähmeää, mutta lämpötilan kohotessa se muuttuu notkeammaksi ja lopulta täysin juoksevaksi." Näin meitä valaisi Tieteen Kuvalehti. (Näistä kipoista on yllättävän hankala keksiä mitään kutkuttavia tarinoita :D)
Èn grøn |
"Kotilääkäri! |
Ja sitten liimasin paperinpalat tyylilleni uskollisesti vähän sinne päin. Mutta eihän noissa lääkeasioissa tarviakaan olla niin nöpönuuka, terkuin "En koskaan läpäissyt lääkematikan koetta".
2 kommenttia:
Tarkastaja tässä Hei! Hyvin olet selviytynyt; ´Riihimäki` on oikeassa käytössä! Horsmat eivät lajina kestä vaasissa:(Kokeile joskus pudonnutta männynoksaa siinä, kävisi varmaan myös ruskeaan). Siveltimet ovat nätisti siinä mummun kovasti tykkäämässä vihreässä:) Ruskea purkki on niin aito että lääkkeen maku nousee vielä suuhun - pienemmät eivät onneksi tee sitä. Ja vinoliimausta esiintyy muillakin, se johtuu silmistä -pieni pikantti lisä:) L
Mainio juttu, että selvisin tarkastuksesta! :) Täytyy tunnustaa, että vihreän purkin siveltimet olivat vain kuvausrekvisiittaa, oikeasti en uskaltaisi säilyttää mitään monieläin Miron mielestä syötävää noin hienossa astiassa.
Ja yllätyin siitä etteivät horsmat kestä vaasissa. Joudun siis oikeasti kävelemään toiseen kaupunginosaan asti, mikäli mielin saada luonnonkukkia kotiini. Pihkura!
Lähetä kommentti