Kotikutoista: Peuratarjotin

Miulla oli jo ennestään yksi tällainen Liptonin kaupanpäällisiksi antama tarjotin ja nappasin toisen samanmoisen kirpparipöydästä ilmaiseksi. En tykännyt kuvasta silloin enkä tykkää siitä nytkään. Miksi sitten rahtasin toisen samanmoisen melamiinihirvityksen kotiini? Kirpparipöytää penkoessani tajusin, että ainahan esineitä voi tuunata! Teki mieli läimäistä itseään spedemäisesti avokämmenellä otsaan, että miksen ollut tajunnut asiaa aiemmin. 

Vapaapäivänäni ikkunaa piiskaava sade tarjosi hyvän tekosyyn kotoiluun ja kaupunkikin hiljeni ihanasti vesipisaroiden myötä. Keitin aiheeseen sopivasti Liptonin mansikkateetä ja tartuin härkää peuraa sarvista.

Taitavan äitini tekemä teepannu

Poimin koulun kirjaston poistonurkkauksesta jonkun tylsän englannin kielisen opuksen mukaani nimenomaan askartelutarkoituksiin. Aiemmin en ollut raaskinut tuhota mitään nidettä, mutta ko. opukselle saattaa tarjota uudenlaisen käyttötarkoituksen vailla suurempia tunnontuskia. Olin paria päivää aiemmin kikkaillut tulostimen kanssa ja alla olevassa kuvassa näkyy lopputulos. Peuranpäistä tuli oikein kivat ja pienen aivoriiheilyn jälkeen kipinä tarjotintuunaukseen syttyi kuvien myötävaikutuksella. Ennen tulostamista kirjan sivu kannattaa teipata aaneloseen kuvan osoittamalla tavalla tahi säätää tulostusasetukset kirjan sivulle sopiviksi. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten päädyin turvallisuussyistä kivuttomampaan vaihtoehtoon. 

Minusta on mukavampi lukea tee-se-itse juttuja, mikäli niissä on kuvia myös välivaiheista. Selkeä kerronta ei aina kuuluu vahvuuksiini, mutta kuvista luultavasti jokainen saa jonkinmoisen tolkun. Päällystin siis tarjottimen reunat ensimmäisinä ja etenin siitä kohti keskustaa. Peurat sommittelin paikoilleen vasta muiden liimausten kuivuttua.

Yleensä vähintään toinen kissoista toimii "piällysmiehenä", kun yritän väkerrellä jotain keittiönpöydän ääressä, mutta sateinen päivä sai nekin raukeiksi.

Lopputulosta katsellessani minusta tuntui, kuin kuva kaipaisi vielä ripauksen jotakin ollakseen täydellinen. Sitten sain inspiraation tuosta ylempänä näkyvästä kirjan sydämestä. Peurathan katsovat toisiaan silmiin, joten tuntui luontevalta sijoittaa niiden väliin kirkkaan punainen sydän rakkauden merkiksi. Tällainen olisi uniikki, mutta huokea lahja vaikkapa kihlaparille tai tupaantuliaslahjaksi yhteiseen lemmenpesään. Yksittäinen peura puolestaan voisi sopia esimerkiksi sänkyyn kannettujen isänpäiväkahvien alustaksi metsämiehelle. Tarjottimen taakse voi sitoa (satiini)nauhan, jolloin se kävisi taulusta silloin, kun sillä ei ole muuta käyttöä.

Peurarakkautta ja Muumirakkautta

Saas nähdä mitä kehittelen sen toisen tarjottimen varalle. :)