maanantai 14. toukokuuta 2012

Suru on rakkauden hinta

Miulle oli laitettu töistä koko viikonvaihde vapaaksi ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja käytinkin sen hyödyksi olemalla Konnevedellä koko viikonlopun. Pääsin pitkästä aikaa saunaan, pelailtiin koko perheen voimin nostalgista Fortunaa, syötiin hyvin ja hyörittiin eläinten kanssa. 


Sunnuntaina teimme siskon kanssa invaasion kyökkiin ja valmistimme omalla mittapuullamme mittavan aterian. Pyöräytimme ihka ensimmäisen täytekakunkin äidin kunniaksi.




Kuakku
Sitten päivitystä nasujen kuulumisiin.
Leikatun Elviira-marsun tila on erittäin hyvä, mutta Elovenan vointi heikkeni yllättäen. Pikkuruisella todettiin viikko sitten hammaspiikki, joka porattiin, mutta ruoka ei alkanut maittaa senkään jälkeen. Piikki ei siis ollut varsinainen syömättömyyden ja vaivojen aiheuttaja. Viikko mentiin tukiruokinnalla, mutta painoa lähti silti 200 grammaa, mikä on hurjasti kilon lähtöpainosta. Tänään, maanantaiaamuna 14.5. Elovena matkasi sateenkaarisillalle Elvis-veljen ja Iines-äidin luokse eläinlääkärin saattelemana. 


"Olen avaruuksien marsu,
olen marsu ihmeellinen.
Olen unien, tähtien marsu,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon, jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden, mutta palaan
uniinne toisinaan."


Lepää rauhassa rakas Elovena 22.1.2006-14.5.2012


23.5. tulee kuluneeksi kaksi vuotta Elviiran&Elovenan äidin Iineksen kuolemasta.


Kun lauma oli vielä koossa.
Aikamoisia saalistajia nuo kissat. Mutustivat vaan heinää mupsejen kanssa :)
Alle keräsin kuvia mussulaisten tämän vuoden ensimmäisestä (ja valitettavasti myös viimeisestä) yhteisestä ulkoilusta.


13.5.2012
Mukavata! :)

Kevät!
Pikkupiisami Elovena
Viimeinen yhteiskuva aamulta
Eläinlääkärissä
Sunnuntai-iltana kotiin palattuani minua odotti iloinen yllätys. Oma "karvalapseni" Miro (tuttavallisemmin Vitsaus; pian kaikille viimeistään selvinnee miksi) oli mitä ilmeisimmin ajatellut askarrella mammalle mosaiikkitaideteoksen, mutta homma oli jäänyt puolitiehen, kenties tärkeämpien puolitoistavuotiaan pojankoltiaisen puuhien vuoksi.


"Ole hyvä! Se on... se on palapeli!"

4 kommenttia:

Ventovir kirjoitti...

Otan osaa. Tiedän miltä tuntuu kun Inka marsu lähti samana yönä marsujen taivaaseen katsomaan muita marsuja. Jospa niistä tulisi siellä kaverit .

S kirjoitti...

Voi päärynätätiä ja teidän perhettä :/
Siellä ne nyt viipottaa peräkanaa ruohomättäältä toiselle :)

Anonyymi kirjoitti...

No niin;kuakku ja fortuna... Teillä sitä osataan aidosti ilakoida!
- Ja myöskin murehtia, pienesti ja isosti. Pienen pilvimarsusen ajatukset toivat kyyneleet silmiin.
-L-

S kirjoitti...

Kyllä on vierähtänyt kyynel jos toinenkin viime päivien aikana. Pianhan tulee kaksi vuotta mummunkin kuolemasta... Onneksi on muistoja.