Ikearaportti, osa 1

Ensimmäisenä Ikea-päivänä menimme hyvissä ajoin paikalle, mutta jumituimme heti alkumetreillä jonottamaan kulkulupia ja tavaratalo ehti aueta ennekuin kerkesimme asemiimme. Hipsuttelimme siis muina miehinä ja naisina matkalaukut kätösissämme, yöpaitoihin sonnustautuneina ihmisten keskellä ja valitsimme itsellemme mieluisan asuinsijan. 


Lounaaseen asti hengailin 25 neliöisessä asunnossa ja sen välittömässä läheisyydessä, köllöttelin sohvalla ja totuttelin hetken ihmisten reaktioihin. Pyrimme elämään omassa kuplassamme emmekä ottaneet kontaktia shoppailijoihin elleivät he itse lähestyneet meitä. Yllättävän helposti sitä onnistui vaipumaan omiin ajatuksiinsa ja puuhiinsa vaikka asunnossa vaeltelikin kaappien tutkijoita ja sohvanmittaajia. 

Leikkikoti nro 1

Sama toisesta kulmasta.

"Heräiltyäni" aloin sutimaan naamaa kuntoon, jonka jälkeen siirryin huoneiston ulkopuolella sijaitseville sängyille neulomaan. Tuolloin minua lähestyttiin eniten, sain kuulla kyselyjä palkasta ja moni ilmaisi, että moinen työ olisi kelvannut heillekin.

Kaksi oikein, kaksi nurin...

Välillä piti ottaa lepiä.

Ruokailun jälkeen poistuin hetkeksi kaupungille asioille ja palasin iltapäivällä takaisin. Tällöin viihdyimme enimmäkseen sisäänkäyntien läheisyydessä olevissa huoneistoissa. Kun luomet alkoivat tuntua raskailta, päätimme Lillin kanssa sujahtaa vällyjen väliin päiväunille. Mylläsimme pedit ihanan kuohkeisiin lakanoihin ja vetelimme sikeitä synttärikutsuille asti. Aika ajoin horroksen keskeltä kuuli ihmisten pohtivan ääneen olemmeko mallinukkeja vai oikeita ihmisiä. Eräs tuleva bisnesmies ilmaisi varsin kovaäänisesti, että "ne sängyt pitää ostaa, ei täällä saa nukkua ilmasiks!" 

Onko mulle kehittymässä salaa joku mieltymys vaaleanpunaiseen?! 

Päivän kruunasivat iloisen Riitu-tytön nelivuotissynttärikutsut. Pöytään oli katettu kakun lisäksi karkkeja, keksejä ja viinirypäleitä. Saimme odotella päivänsankaria tovin, sillä hän oli lähtenyt humputtelemaan ja kuuntelemaan Pressan katteja ala-aulaan. Hänen saavuttuaan lauloimme onnittelulaulun ja annoimme lahjat, jotka pikkuneiti sai viedä kiitoksena kotiinsa.

Kattien loihtima mustekala

Värikäs juhlapöytä

Pallopää pallomekossa

Päivä sujui siis varsin mallikkaasti ja leppoisissa tunnelmissa; ainoastaan aamulla vartija oli hälytetty paikalle, ilmeisesti silloin kun joku meistä riisui yöpuvun pois päältään (alla oli siis päivävaatteet, ei eevanasu). Meistä oli toki annettu tieto henkilökunnalle, mutta ehkä se oli unhoittunut kaiken sen tohakan keskellä. Huomenna, virallisena avajaispäivänä majailen sinisessä laatikkotalossa osapuilleen kahteen asti, sitten kiiruhdan normaaliin virkaani.