Hoplaa!

Luvassa on jälleen yksi sekametelipostaus, mutta sellaista se elämäkin taitaa olla. :) Alottelin tämän(kin) postauksen aikoja sitten, mutta valmista ei tullut ajallaan. Kiritään nyt sitten muutaman viikon kuulumiset kiinni.
Alkuun muutama random kuva viime viikkojen kohokohdista


Sain töistä joululahjaksi leffalippuja ja kävin siskon kanssa katsastamassa silmäkarkkielokuva Iron Skyn. Yritettiin ottaa toivottuja asukuviakin, alla kenties onnistunein.

Rainan jälkeen. Paita on Anttilasta, loppu asu kirpparilta.

Äiti (ja isä) kävivät hakemassa Taavi-kisun mummolaan ja sain vaihdossa missekorvikset.

Ja seuraavaksi sepostus siitä kuinka vappuni sujui. 
Sunnuntai-iltana pakkasin laukkuni ja karautin hopeisella hopallani kohti Järvenpäätä. En ehtinyt huristella kuin muutaman kilometrin, kun huomasin tien sivussa liftaajan. Raajani päättivät puolestani ja ennen kuin ehdin oikein asiaa tajuamaan, vieressäni istui miellyttävä liettualainen vaihto-opiskelija Gitos (?), joka oli tullut reppureissaamaan Kuopioon. Jutustelimme reilun parin tunnin ajan moninaisista aiheista maan ja taivaan välillä. Loppumatka tuntuikin puuduttavalta ilman keskustelukumppania ja auton cd-soitinkin ylikuumeni ja lakkasi hetkeksi toimimasta. (Jouduin siis olemaan yksin ajatusteni kanssa, huh! :P)

Nainen pakkaa. Laukusta löytyy mm. leivinjauhetta,  kirja, lehti,  vaniljasokeria, makkaraputkilo, jossa on meikkisiveltimet, korkkaamattomia sukkiksia ja sian saparo (toim.huom. koirille)... Säilytän ja näemmä myös pakkaan tavaroita Herra Mielensäpahoittajan neuvoin: "Ikinä tiedä milloin tarvitsee sitä minkä ei muista enää olevan olemassakaan."

Perillä minua olivat vastassa isännän lisäksi itseni kokoiset koirakaverukset Alma&Donna.

Alma

Tää söi mun kengän...

Landseer Donna

"Sä kasvoit neito kaunoinen..."

Vappuna päätimme ajella Korkeasaareen katselemaan isoja kisuja. Ennen kuin pääsimme liikkeelle, sattui kuitenkin kummia. 
  Astelimme ulos talon edessä odottavan autoni luo ja huomasimme, että sen vieressä istui pieni koira, jonka turkki oli aivan täynnä oksia. Menimme pikkuveijarin luo ja hetken tutustuttuamme uskalsin nostaa sen syliin. Toisella ei ollut lainkaan pantaa tai mitään muutakaan mistä pitää kiinni, joten ajattelin, että näin minihaukku pysyisi ainakin tallessa. Lohduttelin seikkailijaa sillä aikaa, kun kuomani yritti tavoittaa pieneläinsuojan väkeä, tässä kuitenkaan onnistumatta. Siinä tilannetta pohtiessamme pihaan asteli nainen, jolta utelimme, että tuntisikohan hän sattumoisin moista eläintä. Naisen silmät laajenivat lautasen kokoisiksi, kun hän ojensi epäuskoisena kätensä sylissäni kyyhöttävää koiraa kohti ja sai huokaistua sanat: "Se on meidän koira!" Aikamme sherlockeiltuamme päättelimme, että hauva oli nuuskinut maailmaa viidennen (!) kerroksen tuuletusikkunasta ja mätkähtänyt sieltä pusikon kautta maahan. Pöllämystynyt pari paineli kotiin tarkistamaan koiruuden kunnon ja toipumaan ilmalennosta ja me pääsimme jatkamaan matkaa kohti Helsinkiä.

Entinen kotikaupunkini, Helsinki

Lokit olivat tehneet pesän hassuun paikkaan. Puoliso vartioi  kaiteella.

Eikä jutut vielä tähän lopu! :D 
Näin pitkästä aikaa myös Suvia, jolle lähetänkin otsikon myötä erityisterveiset. Pyörimme Fredalla ja poikkesimme mielenkiintoisimpiin putiikkeihin. Löysin mm. kaupan, jossa myydään pieniä (ja suuria) kenkiä. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kokeilemaan miltä tuntuu kävellä korkokengillä ilman pelkoa, että ne tippuisivat jalasta. Oma kengännumeroni kun osuu mallista riippuen 32:n ja 34:n välille!

Bellissima (harmikseni ei maksettu mainos)

Ässät teehuoneella

Illemmalla eläimellinen meno vaan jatkui, kun tapasin ensimmäisen kerran kummipoikani, amstaffi Heimon sekä ennestään tutun siskonsa porokoira Ennin. Mukana hääräili myös Suvin vanhempien koira, herttainen Coco.

Coco, Heimo ja Enni

Tepevä poika

Kaiken kaikkiaan reissuni toi mukavaa vaihtelua arkeen, palaan näihin muisteloihin uusia seikkailuja odotellessa.