Kovaa kyytiä Konnevedellä

Ajattelin kuitenkin julkaista myös nämä auttamattomasti myöhässä olevat postaukset. Onhan tämä blogi tavallaan myös päiväkirjani ja tänne on kiva kerätä muistoja. Tuskin teitäkään haitannee, jos jutut eivät ihan reaaliajassa päivitykään.


Alla olevat tapahtumat sijoittuvat siis kesäkuun yhdeksännentoista päivän iltaan, tarkemmin sanottuna Crazy Drivers-stuntshowhun. 


Olin joskus maininnut siskolleni, että olen kiinnostunut monsteriautoista ja hänpä muisti sanani ryhmä rämän mainoksen nähdessään. Tässä kohtaa lienee aiheellista vakuutella, että on miulla muitakin kavereita siskoni lisäksi, se vaan on niin mainion muikeaa seuraa! ;)

Seuraava menopelini voisi olla tällainen ^^

Iso rengas, pieni ihminen.

Se jyrää meitin!

Lunastimme pilettimme ja käppäilimme tapahtumapaikalle. Alueelle päästyämme piilarini alkoi nuljuta ja silmän yrittäessä epätoivoisesti poistaa kaihertavaa vierasesinettä, tilanne saattoi näyttää siltä, että olisin kyynelehtinyt. Huolehtivainen turvallisuuspäällikkö singahti paikalle kyselemään vointiani ja voivotteli puolitosissaan, että itkenkö siksi, että olen eksynyt johonkin autotapahtumaan. Hän otti meidät muutenkin siipiensä suojaan, kuivaili istumapaikkojamme, piteli sateenvarjoa ja hääti eteemme tulleita katsojia, jotta näkisimme kunnolla.


Sateesta huolimatta paikalla oli ihan mukavasti porukkaa ja esiintyjät pystyivät taituroimaan lähes kaikki temppunsa liukasta alustaa uhmaten. Seuraavassa kuvia ja "juonipaljastuksia" esityksestä.

Hunks/BB/juontaja-Niko loikkii 

Liekkimeri vaan taustalle, niin meno ois ollut kuin suuremman budjetin rainoissa.

Ja sitten seuraa itse monsteriautojen lisäksi illan toinen kohokohta.

Miekkoset ryhtyivät kikkailemaan menopeleillään ja kiepauttivat peltilehmänsä kahdelle renkaalle. Tässä vaiheessa aiemmin mainittu turvallisuuspäällikkö saapui luoksemme, laski kätensä polvillemme ja lausui juhlallisesti: "Tytöt, sitten kun nuo miehet pyytävät naisia kyytiinsä, niin menette sinne." Katsoimme äimistyneenä miehen loittonevaa selkää ja ryhdyimme sulattelemaan kuulemaamme. Minä olin perinteisen pessimistinen ja sanoin, ettei ketään voitaisi noin vain napata yleisöstä mukaan ohjelmaan, mitä jos jotain vaikka sattuisi. Toisaalta mietimme mitä syytä miehellä olisi antaa meille valheellista informaatiota.

Kun taitoajo oli jatkunut jonkinaikaa, juontaja Niko heitti kuin heittikin ilmoille kysymyksen, jossa haettiin vapaaehtoisia kyytiläisiä. Kätemme nousivat lähes refleksinomaisesti ilmaan ja pinkaisimme autolle suuremmitta kehotuksitta. Minä pujahdin pelkääjän paikalle isosiskon etuoikeudella ja villin driftailun jälkeen nauravainen Sami ilmoitti aikovansa keikauttaa auton kahdelle pyörälle. Hihitimme hermostuneina ja omasta puolestani voin sanoa puristaneeni ovenkahvaa rystyset valkoisina, idioottivirne liimautuneena kasvoilleni.

Yritin imeä mahdollisimman paljon tietoa ja tunnetta sisääni ajon aikana, vilkuilin vuoroin ikkunasta ulos, vuoroin Samin tapaa käsitellä autoaan. Taisin ehtiä harmitella etten ottanut kameraa kyytiin, mutta tuskin olisin saanut kovin laadukasta kuvamateriaalia aikaiseksi. Kyydityksen lopussa oli vielä "pakolliset" halaukset ja palasimme hyppien keikkuen poikalauman läpi omille paikoillemme, hihityksen ja virneilyn yhä jatkuessa. Ja mikäli jotakuta askarruttaa, että pelottiko siellä kyydissä, niin voin yllätyksekseni kertoa, että ei. Meno oli erikoisuudestaan huolimatta tasaista ja tunsimme olevamme osaavissa käsissä.

Tuolla me oltiin!

Miulle tulee tästä mieleen kaks delfiiniä... :D

Ilta alkoi lähestyä loppuaan ja oli aika päästää mylvivä monsteri valloilleen. 

Raging Bull

CD:n sivuilta löytyy myös kiertueaikataulu, en voi muuta kuin suositella lämpimästi!