Tunnustuksia ja turinoita

Esmi -pimu laittoi miulle tunnustuksen.

(Tää on siis niin hieno!)

Tällä kertaa vuorossa on tällainen tehtävänanto:

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle muulle!

Mulla on tällä omalla kannettavalla valitettavan vähän vanhoja kuvia, mutta eiköhän sieltä muutama tännekin kelpaava löydy. (Facebook- ja irc-galleriakuomille tästä ei valitettavasti taida irrota uutta matskua kuin parin otoksen verran.)

Pari vuotta sitten kaverini Suvi jaksoi väkertää miulle ihanan kesätukan; tuon jälkeen päähän ei valitettavasti olekaan eksynyt mitään räväkämpää. Kuidut oli vissiin himpun huonolaatuset, sillä ne takkuuntu hirmu helposti ja niiden poisnyhertämiseen meni varmaan kauemmin, kuin niiden laittamiseen.

Viime kesänä kävin pulikoimassa yhdellä syrjäisemmällä rannalla ja siellä oli seuralaiseni lisäksi vain sorsaemo poikasineen. Pikkutirpat olivat ihanan uteliaita ja ne uivatkin ihan lähelle ja nyppivät sormiakin. Syötin sitten niille eväsleipiäni ja naureskelin poskeni kipeiksi niiden touhotusta katsellessani.

Tämä kuva on otettu ihan äskettäin, siinä minä ja Miro tiirailemme ikkunasta pihalle.

Seuraavaksi muutama aasinsilta, jotta voin ympätä muitakin asioita tähän samaan syssyyn. Alla olevassa kuvassa on lehtikalapariskunta, joka yritti tehdä vauvoja, mutta kutu valitettavasti epäonnistui puuhakkaan nuoren parin hoivayrityksistä huolimatta. Viime perjantaina kuitenkin huomasin, että akvassani uiskentelee kuusi pikkuruista miekkapyrstövauvaa! Ne ovat miun ensimmäiset "omat" kalat, jotka olen sitten kasvattanut alusta loppuun. Miten niin pienistä (tällä hetkellä pituutta n. 1 cm) olennoista voi olla niin suuri ilo.

Sir Täplä ja ex-vaimonsa

Ja toinen aasinsilta. Jenni pyysi minua arvioimaan aiemmassa postauksessani mainitsemani kestosävytteen.

Pakkauksen sisältö herätti hieman epäilyksiä, sillä vaikka se oli ostettu parturi-kampaamosta, niin sisälle oli kätketty Mikki Hiiri-kumihanskat, hoitoainetta oli vain pieni pussukallinen yms yksityiskohtia, mitkä eivät sinänsä vaikuttaneet itse tuotteeseen. Jotenkin sitä kai odotti "hienompaa". 

Itse väri levitettiin pyyhekuiviin hiuksiin ja se oli aika jäykkää, yksi purkki kuitenkin riitti mun lettiin (ks. ensimmäinen kuva) suht hyvin, kun ei holvannut niin paljoa pituuksiin. Värjäystuloksen nähtyäni olin positiivisesti yllättynyt sen intensiivisyydestä, mutta olin silti skeptinen, sillä pelkäsin värin valuvan seuraavan pesuveden mukana viemäriin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka väri onkin useamman pesun seurauksena hieman haalistunut. Vaikkakin niin mulle käy myös ärtsympien markettivärien kanssa. Yhteenvetona voin siis sanoa, että aion olla hiuksilleni hieman armollisempi ja ostan tuota väriä jatkossa. Alla on muutama kuva "uudesta päästä".

Ehkä on jo korkea aika laittaa yks silmälasikuvakin tänne...

Haasteen nakkaan seuraaville henkilöille.
Ventovir 
Mistress Mystral
Jenni L