Tjänare lukijat! Aika on kummallinen asia... Ensin tuntui, ettei se kulu laisinkaan, ja nyt se valuu käsistä. Oon ehtinyt myös turisteilemaan töiden lisäksi, ja kokosin tänne muutamia kivuuksia. Mulla oli pitkä lista, että mitä kaikkea haluaisin tehdä matkani aikana, mutta resurssit eivät anna periksi tehdä kovin pitkiä reissuja. Suomen palkkajärjestelmään tottuneelle tuli yllätyksenä se, että Ruotsissa palkat laahavat kuukauden jäljessä. Saan nyt heinäkuun lopussa kesäkuun työskentelyajalta palkan, eli viitisensataa euroa. Vuokrakulut yksinään ovat melkein tonnin, joten jokainen voi laskeskella paljonko rahaa jää törsättäväksi pakollisten menojen jälkeen. Siks oonkin keskittynyt ilmaisiin juttuihin, joiden tarjonta on onneks monipuolista. Yhtenä vapaapäivänäni kävin tutustumassa Ruotsin parlamenttiin, joka oli yllätyksekseni hyvin samankaltainen kuin Suomen eduskunta. Tutustumiskäyntejä on tarjolla sekä ruotsiksi että englanniksi, itse valitsin varmuuden vuoksi jälkimmäisen.
Sveriges Riksdag
"Pieni" valkoinen rakennus oikealla on Ruotsin pääministerin virka-asunto. vasemmassa reunassa olevassa rakennuksessa on hänen työhuoneensa.
Vanha pääsisäänkäynti oli komea
Voineeko Ruotsin politiikasta puhua mainitsematta sosiaalidemokraatteja ja Olof Palmea? Vasemmalla heidän valtuustosalinsa, jossa Ruotsi päätti antaa äänioikeuden naisille viimeisenä Pohjoismaana vuonna 1919, ja oikealla kansankodin kummisedän rintakuva.
Politiikan jälkeen oli vuorossa pyhiinvaellusmatka Solsidaniin. Solsidan on ruotsalainen megamahtava komediasarja, jonka siivellä opiskelin itsekin ruotsia. Monet työssä tarvittavat sanat (kuten kissa, bajsa, blöja...) olen poiminut sanavarastooni kyseisestä ohjelmasta. Asuinalue sijaitsee noin puolen tunnin junamatkan päässä Tukholmasta, ja vaikuttaa melkoisen vauraalta. Tuntui, että kaikki näkemäni talot olivat valtavia, ja jokaisen talon edustalla oli suunnilleen samankokoinen vene.
Oi, onnea!
Viivyin paikalla vain tunnin myöhäisen ajankohdan takia, mutta ehdin sinä aikana näkemään monenmoisia eläimiä, joita en ole ennen nähnyt. Kuvassa on kauris ja sen vasa. Zoomailin vähän liikaa, niin kuvasta ei ihan tullut vuoden luontokuvaa, vaikka läheltä liippaakin.
Puusillalla ohitseni vilisti minkki, jota linnut ajoivat villisti takaa.
Minkki (Tarvitseeko edes sanoa, että kuva ei ole omasta kamerasta?)
Tämän seuraavan elikon tunnistin satavarmasti ilman monikansallisen hakupalvelun kuvahakuakin. Oli kiva päästä silittelemään kissaa, kun on joutunut olemaan omasta erossa ennätyspitkän ajan. Elukkavaje on kamala, ja lokitkin ovat alkaneet näyttää söpöiltä tässä puutostilassa.
Lopuksi laitan vielä kuvan National Museetin kokoelmista. Kissat ovat olleet hankalasti kuvattavia jo 1900-luvun alusta.
Heippa immeiset! Blogitauko on taas ollut karmea, enkä lupaa, että se katkeaa sen kummemmin nytkään. Halusin kuitenkin tulla kertomaan lukijoillekin, että olen muuttanut Tukholmaan. Palailen jo syksyllä takaisin Suomeen, enkä usko, että haikailen ihan heti uudelleen reissuun. Muutto, ja kaikki siihen liittyvä säätäminen on osoittautunut raskaammaksi, kuin osasin kuvitella. Väliaikainen muutto ulkomaille on kenties hankalin muuttamisen muutenkin kinkkisistä muodoista. Tarkoituksenani on kirjata kokemukseni nettiin muiden hyödynnettäväksi, kunhan saan tapahtumiin tarpeeksi etäisyyttä. Vielä en jaksa vatvoa kaikkea uudelleen... Aloitin muuttoprosessin tiedonhaulla lokakuussa, helmikuussa sain työpaikan ja kesäkuussa oli h-hetken aika. Nyt pidän majaa Tukholman keskustassa, Norra Djurgårdenissa.
Tädin lähettämä tsemppikortti ennen matkaan lähtöä. Nyt minä puolestaní lähetän terkkuja Tukholmasta!
Vastaan nyt varalta niihin peruskysymyksiin, jotka yleensä tulevat ihmisten mieleen, kun olen kertonut suunnitelmastani. Tavallisesti ihmiset tahtovat tietää osaanko puhua toista kotimaista, ja miksi valitsin juuri Ruotsin. Osaan puhua ruotsia, ainakin Suomen mittapuulla hyvin, mutta paperiasioita hoidellessa alkoi karu totuus paljastua. Sopimuspapereista ymmärsin sanan sieltä, toisen täältä, mutta arjessa ja töissä pärjään paremmin. Työskentelen kotihoidossa Skärholmenissa, ja työ on ollut yllättävän mukavaa. Tai ainakin näin kesätyönä ja kokemuksen kartuttajana, en haikaile tästä ammattia itselleni. Sen tosin tiesin jo 18-vuotiaana, kun lopetin lähihoitajaopintoni kesken. Toiseen kysymykseen en osaa vastata kovin tyhjentävästi. Minusta vain tuntui siltä. Olen parin vuoden ajan muhitellut mielessäni ajatusta piipahduksesta ulkomailla. Olen oikea kotihiiri, viihdyn hyvin omissa oloissani sievässä pikku kodissani, enkä kaipaa arkea kummempaa ollakseni tyytyväinen. Olen käynyt ulkomailla vain kolme kertaa, kahdesti Virossa ja kerran Ruotsissa HEOn Draamalinjan kanssa, eli ennen tätä olen yöpynyt Suomen rajojen ulkopuolella neljän, viiden yön ajan. Kotielämässä on kuitenkin se huono puoli, ettei se oikein kasvata. Ihminen kehittyy parhaiten epämukavuusaluellaan, ja silloin kun onnistuu ylittämään pelkonsa. Se kai minut ajoi Suomen rajojen ulkopuolelle. Olen aiemmin maininnut täällä blogissa, että puhun kissoilleni (nykyisin siis vain yhdelle) ruotsia. Aloitin sen alunperin siksi, että halusin ylläpitää oppimaani, ja lopulta innostus kasvoi niin, että aloin harrastusmielessä opiskella kieltä enemmänkin. En tankannut kielioppia, tai päntännyt sanoja, vaan katselin ruotsinkielisiä ohjelmia ilman tekstejä, tai mikäli mahdollista, ruotsiksi tekstitettynä ja kuuntelin nettiradioita. Kaikista käänteentekevintä oli, kun pääsin testaamaan kielitaitoani käytännössä Kuopiossa vierailleiden ruotsalaisten kanssa, ja huomasin kykeneväni kommunikoimaan natiivien kanssa. Siitä kokemuksesta sain kimmokkeen lähteä kokeilemaan siipiäni haaveeni kanssa. Ja nyt minä oikeasti olen täällä.
Summa summarum, vuosi 2013 lähenee onneksi loppuaan. En muista milloin olisin odottanut näin suurella innolla vuoden vaihtumista, uudelle kolmekuusvitoselle tekemäni suuret suunnitelmat kutkuttavat jo kovasti.
Poimin blogeissa aiempinakin vuosina kiertäneen vuosikatsauskyselyn omaankin nettipäiväkirjaani. Jätin muutaman kysymyksen pois, jotka eivät liity blogini sisältöön juurikaan, mutta olihan noita silti ihan riittämiin.
Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Suatanpa olla justiinsa tutustumisvaiheessa. Lähetän kuitenkin erityisterkkuja naapuriasuntoon (vielä kun kerkee), naapuripitäjään ja naapurimaahan. Det här är också ett bra tillfälle att skicka speciella hälsningar till Snufkin! Hoppas att du förstår någonting om vad jag skriver. Erityismaininnan ansaitsee myös pieni kissakummityttöseni Surma, joka majailee Paulan, Heikin ja Usvan residenssissä.
Petite Peste Noire
Nämä ovatnaapurini syksyllä ottamia otoksia. Täältä ja täältä voi katella lisää kuvataidetta.
"Where are you?"
"Autumn lights"
Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?
Kuten mainittua, valmistuin tänä vuonna kosmetologiksi. Aiemmalta koulutukseltani olen meikkaaja-maskeeraaja, ja nyt opiskelen kosmetiikkaneuvojaksi aikuiskoulutuksessa. Ammatillisia ja koulutuksellisia haaveita riittää yhä, mutta ne eivät ole vielä ajankohtaisia. Jospa sitä malttas pitää tauon 20 vuoden yhtämittaisen koulussa puurtamisen jälkeen...Keväällä pidimme siskon kanssa yhteiset valmistujaisjuhlat kotipaikkakunnallamme, mutta halusin juhlistaa saavutuksiani myös kotikaupungissani kaveriporukalla. Pykäsin pystyyn "Ohi on ja uutta putkeen!"-pippalot, ja ihmiset saapuivat ihanan sankoin joukoin jakamaan ilon kanssani.
Kiitos valmistujaisjuhlista Leevi, Tommi, Tiina, Petu, Suvi, Tuomo, Salla, Topi, Reino, Jani, Paula, Heikki, Teri, Pete, Vesa, Henri, Riikka Laura, Maria, Kimmo, Markus, Janne, Make ja Ville. Kenties keväällä juhlitaan taas!
Kuvissa on juhlien "vieraskirja".
Seuraava huippismuistokin liittyy tavallaan äskeiseen, sillä tämäkin reissu tehtiin valmistumisemme kunniaksi. (Vaan kolmet valmistujaisilkamoinnit kesän aikana, olikohansiinä tarpeeks...) Päästin sisäisen reggaeblondini kaapista, ja suuntasin rakkaan siskoni kanssa humppaamaan Lahden Summer Up festareille.
Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En.
Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
En kovin radikaalisti. Rohkeutta on tainnut tulla lisää.
Oletko oppinut uusia taitoja?
Suurimmat ahaa-elämykset taitavat tulla käsityömaailmasta. Oon mm. oppinut virkkaamaan jotain muutakin kuin ketjusilmukkaa. Niin, ja opin mie myös jotain heppajuttuja.
Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En.
Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana?
En.
Oletko ottanut tatuoinnin/lävistyksen kuluneen vuoden aikana?
Valitettavasti en.
Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei.
Kuoliko kukaan läheisesi?
Leevi-kissa, immeisiä ei oo tarvinnut siunata haudan lepoon.
Missemussut maaliskuussa
Missä maissa kävit?
Viipotin vaan unimaassa...
Mitä haluaisit vuodelta 2014, mikä ei onnistunut kuluvana vuonna?
Tästä tiedotan myöhemmin.
Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
Oon tosi surkee päivämäärissä.
Vuoden suurin saavutuksesi?
Koulun saattaminen kunnialla loppuun kaiken sen kituuttamisen jälkeen.
Vuoden suurin epäonnistuminen?
Epäjärjestelmällisyyteni.
Kärsitkö vammoista?
En.
Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Salikortti ja silmälasit.
Kenen käyttäytyminen ansaitsee kiitosta? En pysty kyllin kiittämään opettajaani Sirpaa, joka jaksoi uskoa minuun silloinkin, kun en itse siihen kyennyt. Jos saisin yhden toiveen, niin en pyytäisi maailmanrauhaa, vaan jokaisen ihmisen elämään edes yhden yhtä hyväsydämisen ihmisen kuin Sirpa on. Jos näin olisi, niin maailmanrauhakin olisi saavutettavissa sen kautta.
Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
He eivät taida kyetä tuntemaan pistoa sydämessään.
Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Kaikkeen pakolliseen.
Mistä innostuit eniten?
Rrrrruotsista!
Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi.
...lihavampi vai laihempi?
Vissiin aika saman kokonen.
...rikkaampi vai köyhempi?
Köyhempi.
Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Luonut ja kirjoittanut.
...entä vähemmän?
Stressannut.
Miten vietit joulusi?
Olin perinteisesti Konnevedellä perheen kanssa. Väkertelin yötä myöten viimeisiä lahjoja valmiiksi, leivoin kuvassa näkyviä konditorian taidonnäytteitä, söin äidin tekemiä herkkuruokia (joskus omena voi pudota kauas...), pelattiin porukalla, saunottiin ynnä muuta mukavaa. Tapasin myös entisiä koulukavereita, ja muisteltiin urakalla peruskouluaikoja.
Osaan mm. leipoa :'D
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
En muuttaisi mitään, kaikella on tarkoituksensa.
Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Solsidan ja Hyvät ja huonot uutiset.
Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän samaan aikaan?
Valitettavasti.
Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tekis taas mieli suitsuttaa Läckbergiä, mutta jos yllättäsin ja valitsisin Astrid Lindgrenin Satuja opuksen sykähdyttävimmäksi.
...entä musiikillinen löytö? Tämä onkin kinkkinen kysymys. Oisinkohan löytänyt Knife Partyn tänä vuonna...?
Mitä halusit ja sait?
Toivoa. Ja sen palovaroittimen!
Mitä halusit, muttet saanut?
Työtä.
Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Katon aika vähän leffoja, eikä mikään tänä vuonna verkkokalvoillani vilissyt raina herättänyt kovin suuria tuntemuksia.
Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Voitin Bamse-bingon mestaruuden! Huraa!
Ketä kaipasit?
Edesmenneitä.
Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Purnaaminen, luominen, lukeminen ja nukkuminen.
Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
Turvattu, säännöllinen toimeentulo.
Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2013?
Siitä missä aita on matalin... Hiuksista tässä ei kysytty mitään, mutta mainitsenpa nyt samalla, että leikkautin otsatukan ekan kerran ala-astevuosien jälkeen, ja oon tyytyväinen muutokseen. Toisinaan tulee kuittia, että näytän lapselta tahi mieheltä (?!), joten halavalla saa muutosta sekä ikään että sukupuoleen.
Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten? Tämäkin kysymys on aika hankala. Tykkään erityisesti omilla jaloillaan seisovista, luovista ja vahvoista naisista, esimerkkeinä mainittakoon Katariina Souri, Anu Harkki ja Anna-Leena Härkönen. Yksi erityisjännä tapaaminen sattui töissä, kun kohtasin käytävällä Pasilan Rauno Repomiehen.
Iik! Rauno! Iik!
Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2013?
"Ihmisen pittää ellää niin, että piisaa itelleen." -pappa
Soile 25v. ja pappa 99v.
Vuodelle 2013 sopivat lyriikat? Tämäkin oli hankala kysymys. Tiettyihin hetkiin sopivia kipaleita olisi vaikka kuinka, mutta koko vuoden summaavaa kappale onkin asia erikseen. Pyykkiä ripustaessani juolahti mieleeni Indican Ikuisen virran sanat. "entä, jos elämän ikuinen virta katkeaa kuin lahonnut silta entä jos eksyn matkalla laivaan voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan ainoa varma on vain tämä hetki heikoilla jäillä käy sieluni retki anteeksi luoja rauhaasi vaivaan voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan"
Minä ja Miro haluamme toivottaa kaikille blogiani seuraaville rauhallista joulun aikaa! Coco Chanelin sanoin: "On ihmisiä, joilla on rahaa, ja ihmisiä, jotka ovat rikkaita."
Mammas lilla älskling täytti 12.12.13 kolme vuotta
Minä! Minä! Minä!-huudahdukset pätevät myös tähän itserakkauden ilotulitukseen. Runosuoni ei nyt oikein kuki (ällöttävä sanonta) joten esittelen myös toisen postauksellisen verran viime kesän kuvasatoa.
SISÄLTÖVAROITUS! Laitoin varmuuden vuoksi noin raflaavan aloituksen, sillä en pysty määrittelemään kaikkien lukijoideni sietokykyä... "What has been seen, cannot be unseen" (Nähtyä ei saa näkemättömäksi.) Tämä postaus käsittelee hirven kallon valmistamista sisäsiistiksi koriste-esineeksi. Suoraan ulkoa poimituissa luissa ja kalloissa on mm. rasvaa, joka tarjoaa otollisen kasvualustan homeille, ynnä muille mukavuuksille, joita tuskin kukaan kotiinsa kaipaa. Siksi läpikotainen puhdistaminen onkin ensiarvoisen tärkeää. Oltiin ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, mutta vaikuttaisi siltä, että onnistuimme kuin onnistuimmekin projektissa. Operaation ensimmäinen vaihe oli olla välittämättä päässä huutavista "Nolousvaroitus!" ja "Saatat leimautua kummajaiseksi"-äänistä, ja kysyä metsästystä harrastavalta tuttavalta, josko hänellä pyörisi ylimääräisiä kalloja nurkissa. Pienen kummastelun jälkeen sain sekä "materiaalia" että kuoman, jonka kanssa kokeilla kallon keittämistä. Siispä miljoonat kiitokset Mikolle! Uskoisin, että omalle tuttavapiirilleni on pääpiirteittäin selvää, miksi hirviä yleensä metsästetään, mutta mikäli blogissani vierailee ihminen, jolle aihe on vieraampi, niin esim. täältä ja täältä saa lisäinfoa aiheesta. Käyttämäni kallot ovat siis riistanhoidosta syntynyttä teurasjätettä, jotka päätyvät muutoin
kuvan mukaiseen raatokuoppaan luonnon hoidettavaksi.
Raatokuoppa
Tämän pään kohdalla on raatoeläimillä vielä homma kesken. Miulle tulee tästä mieleen ennemmin jättimäinen linnunpää...
Tällaisessa kunnossa Sigrid oli, kun lähdimme sitä työstämään. Liha, ja muut pehmytkudokset olivat menneet parempiin suihin, meidän hommaksemme jäi poistaa rasvat ja roskat.
Kallokaveri eläinten puhdistamana.
Ja sama alhaalta. Alaleuka ei ollut pysynyt menossa mukana.
Ensitöiksemme tuikkasimme (lue: Mikko sytytti) tulet tynnyrin puolikkaan alle ja pojotettiin tuijottamassa sitä kolmen vartin ajan. Tynnyri on varsinaisesti tarkoitettu trofeiden tekemistä varten, joten koko kallo ei mahtunut uppeluksiin kerralla. Käytännön kannalta pienikokoisuus hidasti touhua, mutta onhan kallo huomattavasti näyttävämpi noin.
Normipäivä Konnevedellä
Cranium kiehumassa
Keittämisen jälkeen oli vuorossa vetyperoksidikäsittely. Tähän puuhaan löytyi netistä useampia tapoja, mutta konsultoituamme kokeneita trofeidentekijöitä, päätimme ottaa heidän vinkeistään vaarin. Laimensimme aineen apteekin ohjeiden mukaan, päällystimme kallon seoksella kostutetuilla talouspaperinpaloilla alla olevan kuvan mukaisesti, ja kiedoimme koko komeuden vielä kelmuun.
Kaupungissa tämä oli tilaustavaraa, maalla perusvalikoimaa
Kun kallo oli kääritty kauttaaltaan vetyperoksidilla kastelluilla talouspaperin paloilla, pää pyöräytettiin tuorekelmuun, ja paketti sujautettiin vielä muovipussiin.
Kelmukallo
Paketoimisen jälkeen alkoi operaation piinaavin vaihe, kun piti malttaa odottaa kaksi kokonaista päivää ennen paketin avaamista. Saatuani kallot kotiin, huomasin, ettei Sigrid ollut vielä täysin valmis. Turpaluuhun (?) oli jäänyt luuydintä, jonka rassasin veitsen ja pinsettien avulla irti. Leuka ja kallon sisällä olevat ohuemmat luut olivat haurastuneet käsittelyssä, ja osa oli muuttunut pitsimäisiksi. Otin myös vertailukuvan keitetystä, ja kertaalleen valkaisukäsitellystä Sigridistä (oik.), sekä keitetystä, mutta valkaisemattomasta Signhildistä (vas.).
Signhild&Sigrid
Tässä pikkujättiläinen on omalla paikallaan ikkunalaudallani. Se on niin hieno! Kaiken vaivaan väärti :)
Sigrid
Blogini bannerissakin näkyvä kallo on majailee vanhempieni pihassa. He löysivät sen useampi vuosi sitten metsästä. Kallo on pysynyt säiden armoillakin hyvänä, kun se ei ole ollut suorassa maakosketuksessa, eikä pääse näin ollen lahoamaan. Tällainen ajan patinoima kallo on aivan eri tavalla kiehtova, kuin kliinisen valkoinen museotavara.
Ye Olde Skull
Luupuuhaat jatkunevat myös ensi vuonna, sillä projekti herätti kiinnostusta laajemmaltikin. Mitä te lukijat tuumaatte kallokoristeista, sopisivatko ne omaan pirtaanne?
