Onnea onkimassa

Tjänare lukijat!

Aika on kummallinen asia... Ensin tuntui, ettei se kulu laisinkaan, ja nyt se valuu käsistä. Oon ehtinyt myös turisteilemaan töiden lisäksi, ja kokosin tänne muutamia kivuuksia. Mulla oli pitkä lista, että mitä kaikkea haluaisin tehdä matkani aikana, mutta resurssit eivät anna periksi tehdä kovin pitkiä reissuja. Suomen palkkajärjestelmään tottuneelle tuli yllätyksenä se, että Ruotsissa palkat laahavat kuukauden jäljessä. Saan nyt heinäkuun lopussa kesäkuun työskentelyajalta palkan, eli viitisensataa euroa. Vuokrakulut yksinään ovat melkein tonnin, joten jokainen voi laskeskella paljonko rahaa jää törsättäväksi pakollisten menojen jälkeen. Siks oonkin keskittynyt ilmaisiin juttuihin, joiden tarjonta on onneks monipuolista. 

Yhtenä vapaapäivänäni kävin tutustumassa Ruotsin parlamenttiin, joka oli yllätyksekseni hyvin samankaltainen kuin Suomen eduskunta. Tutustumiskäyntejä on tarjolla sekä ruotsiksi että englanniksi, itse valitsin varmuuden vuoksi jälkimmäisen.

Sveriges Riksdag

"Pieni" valkoinen rakennus oikealla on Ruotsin pääministerin virka-asunto. vasemmassa reunassa olevassa rakennuksessa on hänen työhuoneensa.

Vanha pääsisäänkäynti oli komea

Voineeko Ruotsin politiikasta puhua mainitsematta sosiaalidemokraatteja ja Olof Palmea? Vasemmalla heidän valtuustosalinsa, jossa Ruotsi päätti antaa äänioikeuden naisille viimeisenä Pohjoismaana vuonna 1919, ja oikealla kansankodin kummisedän rintakuva.

Politiikan jälkeen oli vuorossa pyhiinvaellusmatka Solsidaniin. Solsidan on ruotsalainen megamahtava komediasarja, jonka siivellä opiskelin itsekin ruotsia. Monet työssä tarvittavat sanat (kuten kissa, bajsa, blöja...) olen poiminut sanavarastooni kyseisestä ohjelmasta. Asuinalue sijaitsee noin puolen tunnin junamatkan päässä Tukholmasta, ja vaikuttaa melkoisen vauraalta. Tuntui, että kaikki näkemäni talot olivat valtavia, ja jokaisen talon edustalla oli suunnilleen samankokoinen vene. 

Oi, onnea!

Viivyin paikalla vain tunnin myöhäisen ajankohdan takia, mutta ehdin sinä aikana näkemään monenmoisia eläimiä, joita en ole ennen nähnyt. Kuvassa on kauris ja sen vasa. Zoomailin vähän liikaa, niin kuvasta ei ihan tullut vuoden luontokuvaa, vaikka läheltä liippaakin. 

Puusillalla ohitseni vilisti minkki, jota linnut ajoivat villisti takaa.

Minkki (Tarvitseeko edes sanoa, että kuva ei ole omasta kamerasta?)

Tämän seuraavan elikon tunnistin satavarmasti ilman monikansallisen hakupalvelun kuvahakuakin. Oli kiva päästä silittelemään kissaa, kun on joutunut olemaan omasta erossa ennätyspitkän ajan. Elukkavaje on kamala, ja lokitkin ovat alkaneet näyttää söpöiltä tässä puutostilassa. 

Lopuksi laitan vielä kuvan National Museetin kokoelmista. Kissat ovat olleet hankalasti kuvattavia jo 1900-luvun alusta.

Ruotsi

Heippa immeiset! Blogitauko on taas ollut karmea, enkä lupaa, että se katkeaa sen kummemmin nytkään. Halusin kuitenkin tulla kertomaan lukijoillekin, että olen muuttanut Tukholmaan. Palailen jo syksyllä takaisin Suomeen, enkä usko, että haikailen ihan heti uudelleen reissuun. Muutto, ja kaikki siihen liittyvä säätäminen on osoittautunut raskaammaksi, kuin osasin kuvitella. Väliaikainen muutto ulkomaille on kenties hankalin muuttamisen muutenkin kinkkisistä muodoista. Tarkoituksenani on kirjata kokemukseni nettiin muiden hyödynnettäväksi, kunhan saan tapahtumiin tarpeeksi etäisyyttä. Vielä en jaksa vatvoa kaikkea uudelleen... Aloitin muuttoprosessin tiedonhaulla lokakuussa, helmikuussa sain työpaikan ja kesäkuussa oli h-hetken aika. Nyt pidän majaa Tukholman keskustassa, Norra Djurgårdenissa.

Tädin lähettämä tsemppikortti ennen matkaan lähtöä. Nyt minä puolestaní lähetän terkkuja Tukholmasta!

Vastaan nyt varalta niihin peruskysymyksiin, jotka yleensä tulevat ihmisten mieleen, kun olen kertonut suunnitelmastani. Tavallisesti ihmiset tahtovat tietää osaanko puhua toista kotimaista, ja miksi valitsin juuri Ruotsin. Osaan puhua ruotsia, ainakin Suomen mittapuulla hyvin, mutta paperiasioita hoidellessa alkoi karu totuus paljastua. Sopimuspapereista ymmärsin sanan sieltä, toisen täältä, mutta arjessa ja töissä pärjään paremmin. Työskentelen kotihoidossa Skärholmenissa, ja työ on ollut yllättävän mukavaa. Tai ainakin näin kesätyönä ja kokemuksen kartuttajana, en haikaile tästä ammattia itselleni. Sen tosin tiesin jo 18-vuotiaana, kun lopetin lähihoitajaopintoni kesken.

Toiseen kysymykseen en osaa vastata kovin tyhjentävästi. Minusta vain tuntui siltä. Olen parin vuoden ajan muhitellut mielessäni ajatusta piipahduksesta ulkomailla. Olen oikea kotihiiri, viihdyn hyvin omissa oloissani sievässä pikku kodissani, enkä kaipaa arkea kummempaa ollakseni tyytyväinen. Olen käynyt ulkomailla vain kolme kertaa, kahdesti Virossa ja kerran Ruotsissa HEOn Draamalinjan kanssa, eli ennen tätä olen yöpynyt Suomen rajojen ulkopuolella neljän, viiden yön ajan. Kotielämässä on kuitenkin se huono puoli, ettei se oikein kasvata. Ihminen kehittyy parhaiten epämukavuusaluellaan, ja silloin kun onnistuu ylittämään pelkonsa. Se kai minut ajoi Suomen rajojen ulkopuolelle. 

Olen aiemmin maininnut täällä blogissa, että puhun kissoilleni (nykyisin siis vain yhdelle) ruotsia. Aloitin sen alunperin siksi, että halusin ylläpitää oppimaani, ja lopulta innostus kasvoi niin, että aloin harrastusmielessä opiskella kieltä enemmänkin. En tankannut kielioppia, tai päntännyt sanoja, vaan katselin ruotsinkielisiä ohjelmia ilman tekstejä, tai mikäli mahdollista, ruotsiksi tekstitettynä ja kuuntelin nettiradioita. Kaikista käänteentekevintä oli, kun pääsin testaamaan kielitaitoani käytännössä Kuopiossa vierailleiden ruotsalaisten kanssa, ja huomasin kykeneväni kommunikoimaan natiivien kanssa. Siitä kokemuksesta sain kimmokkeen lähteä kokeilemaan siipiäni haaveeni kanssa.

Ja nyt minä oikeasti olen täällä.